Elämäntarinaani on turha kirjoitella se on se sama mikä kaikilla on jotka eivät kykene elämään lestadiolaisuuden mukaisesti. 1,5 vuotta sitten uskalsin virallisesti erota ja sen jälkeen olen oppinut sen mikä minulle on elämässä tärkeintä: vapaus ja uskallus olla oma itseni pelkäämättä sitä miten muut minusta ajattelevat. Tämä hetki jäi ikuisesti mieleeni muutama kk sitten kun olin parturissa värjäämässä hiuksiani. Tuo oli minun uudelleensyntyminen. Sitä ei voi selittää tarkemmin mutta kaikki eronneet ovat varmaan kokeneet sen jollakin tavalla. Kun parikymmentä vuotta elelee toisten ehdoilla se oli elämäni onnellisin hetki kun pääsi vihdoin vapaaksi henkisestikin.
elämäni tärkein oppi lestadiolaisuudesta
vapaalintunenmaan
6225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä sinulla on vielä taivalta jäljellä. Tämä forum tulee viimeksi mieleen jos on eroon päässyt, kuulemma........... Toisaalta tukan värjäämisessä ei ole mitään väärää, mut ei sekään elämäntarkoitusta yhtään enempää avaa. Mysteerissä eläminen jatkuu, hieman uudella tavalla ja soveltaen....
Monille tämmöiset kanavat ovat ainoa paikka kertoa lestadiolaisuuteen liittyviä asioita ja varsinkin siitä eronneille jakaa kokemuksensa. Tuollaisia ilonhetkiä ei voi jakaa oman lestadiolaisen perheen kanssa eikä muut sitä ymmärrä yhtälailla.
Vaihdoitko nimimerkkiä, pelkäätkö jotakin vaikka sanoi olevasi vapaa?
Jos minuun viittaat niin en ole aloittaja. Tutkijarooli jääny päälle?
Kiva juttu että saat iloa hiusten värjäämisestä. Ehkäpä joillakin ihmisillä ilot on pienet. Mutta sehän toisaalta on elämää se. Vaikea tietysti minun näin ulkopuolisena ymmärtää sitä todellista vl-liikettä, miten siellä ihmiset saavat elää ja olla. Jos ihminen vapautuu jostain tunnelukoista niin asia on aina hänelle tärkeä ja vapauttava. Toisaalta ihmetyttää se miten monet ex-vl:t menevät ikäänkuin ääripäästä toiseen. Tai jotain hippejä niistä tulee, se on lähinnä huvittavaa. Yrittävätkö he täyttää sitä tyhjiötä mikä vl-liikkeestä jäi? Eikö voi vain alkaa käymään vaikkapa luterilaisissa tilaisuuksissa. Vai olivatko he edes koskaan uskovaisia?
Kysymys on itsetunnon kohottamisesta. Sellainen voi tapahtua voimien rehentelyllä, takatukalla tai paksulla nahkatakilla. Klassisin on uhriutuminen esim järjestämällä tai tilaamalla itselle tappouhkauksen vielä klassisempaan paikkaan, suviseuroille.
Itsetunto kasvaa jos myös itse uskoo.