50-luvulla

Kiitos korjauksesta.

D0RIA kirjoitti:

Kiitos korjauksesta.

Ole hyvä. Sisällissodan jälkeenhän Kekki vaikutti oikeistoradikaalien AKS:ssä. Kelkkaansa Kekki alkoi kääntää Jatkosodassa toimimalla rauhanoppositiossa mikä tosiasiallisesti oli vihollisen hyväksi toimimista.
Ilmeisesti tuo vasemmalle radikalisoituminen oli silkan opportunismin lisäksi myös vuoden 1918 traumaattisten tapahtumien jonkinlaista hyvittämistä.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Ole hyvä. Sisällissodan jälkeenhän Kekki vaikutti oikeistoradikaalien AKS:ssä. Kelkkaansa Kekki alkoi kääntää Jatkosodassa toimimalla rauhanoppositiossa mikä tosiasiallisesti oli vihollisen hyväksi toimimista.
Ilmeisesti tuo vasemmalle radikalisoituminen oli silkan opportunismin lisäksi myös vuoden 1918 traumaattisten tapahtumien jonkinlaista hyvittämistä.

Siitä ei ole kahta puhetta, etteikö Kekkonen olisi ollut opportunisti. Jos Suomen edut sattuivat yhteen Kekkosen etujen kanssa, se oli Suomelle onneksi, mutta Kekkonen toimi omasta etunäkökulmastaan lähtien.
On myös arveltu Kekkosen poteneen jonkinlaista syyllisyydentuntoa teoistaan 1918 ja toimimisestaan Etsivän Keskuspoliisin kuulustelijana myöhemmin. Kekkonen ei noista asioista juurikaan halunnut puhua ja hänen muistelmiinsakin on suhtauduttava sillä varauksella, että Kekkonen kaunistelee niissä asioita ja jättää tietyt asiat miltei kokonaan huomiotta.

Olen lähes varma, että vasta 1970-luvulla Kekkonen ennusti näin käyvän. Nimittäin silloin varmistui, että kommunistit voittavat Vietnamin sodan ja saavat seuraajia muissa Kaakkois-Aasian maissa. Samalla vuosikymmenellä myös suuri osa Afrikan maista oli siirtymässä omiin omaleimaisiin sosialistisiin sovellutuksiinsa. Kehitysmaissa, joissa valtio ei ollut aktiivinen sosialismin edistäjä, nousi pinnalle erilaisia aseistettuja sissiliikkeitä ja puhkesi sisällissotiakin. Eikä tässä kaikki, vaan monissa Länsi-Euroopan maissakin ns. eurokommunisteilla meni lujaa.

Kekkonen ei ollut ainoa länsivaltojen johtaja, jolla oli samankaltaisia pessimistisiä arvioita. Jopa Yhdysvallat pelkäsi kommunismin leviämistä erilaisten omien kansallisten sovellutusten avulla kehitysmaihin, mihin se varautui tukemalla kommunisteja vastaan taistelevia armeijoita, erityisesti Väli- ja Etelä-Amerikassa. Chilessä Yhdysvallat tuki häikäilemättömästi Augusto Pinochetin vallankaappausta demokraattisesti valitun presidentin Salvador Allenden syrjäyttämiseksi. Yhdysvaltojen toimintaa voisi luonnehtia jopa paniikinomaiseksi. Niin vahvasti sen johtajat uskoivat sosialismin etenemiseeen.

volmari kirjoitti:

Olen lähes varma, että vasta 1970-luvulla Kekkonen ennusti näin käyvän. Nimittäin silloin varmistui, että kommunistit voittavat Vietnamin sodan ja saavat seuraajia muissa Kaakkois-Aasian maissa. Samalla vuosikymmenellä myös suuri osa Afrikan maista oli siirtymässä omiin omaleimaisiin sosialistisiin sovellutuksiinsa. Kehitysmaissa, joissa valtio ei ollut aktiivinen sosialismin edistäjä, nousi pinnalle erilaisia aseistettuja sissiliikkeitä ja puhkesi sisällissotiakin. Eikä tässä kaikki, vaan monissa Länsi-Euroopan maissakin ns. eurokommunisteilla meni lujaa.

Kekkonen ei ollut ainoa länsivaltojen johtaja, jolla oli samankaltaisia pessimistisiä arvioita. Jopa Yhdysvallat pelkäsi kommunismin leviämistä erilaisten omien kansallisten sovellutusten avulla kehitysmaihin, mihin se varautui tukemalla kommunisteja vastaan taistelevia armeijoita, erityisesti Väli- ja Etelä-Amerikassa. Chilessä Yhdysvallat tuki häikäilemättömästi Augusto Pinochetin vallankaappausta demokraattisesti valitun presidentin Salvador Allenden syrjäyttämiseksi. Yhdysvaltojen toimintaa voisi luonnehtia jopa paniikinomaiseksi. Niin vahvasti sen johtajat uskoivat sosialismin etenemiseeen.

Muistelisin, ettei Kekkonen suinkaan perustanut arvioitaan kommunismin voittokulusta siihen, että ns. kolmas maailma ajautui kommunismiin. Kekkosta tasisivat puistattaa enemmän sosialistisen talouden saavutukset numeroiden valossa. Hän uskoi, että sosialistiset maat ohittavat länsimaat ennen pitkää bruttokansantuotteessa. Vallalla oli siis luulo, että sosialistinen talousjärjestelmä toimii ainakin valtioiden välisessä kilvoittelussa. Toinen asia on sitten se, mihin eri valtiot käyttävät taloutensa hedelmät. Kekkonen kaiketi näki, että sosialistimaat käyttävät suuremman osan BKT:stä valtion suurvalta-aseman pönkittämiseen kuin länsimaat. Paperilla näyttikin siltä, että sosialistimaiden kansantalous kasvaa huimaa vauhtia. Todellisuus oli kuitenkin toisenlainen kuin mitä suljettujen talouksien luvut paperilla näyttivät.

Yhdysvalloissa tosiaan suhtauduttiin sosialismiin välillä erittäin vainoharhaisesti. Näin oli varsinkin McCarthysmyn kulta-aikoina 1950-luvulla. Ilmapiiri oli tuolloin USAssa hysteerinen. Kotimainen hysteria muuttui sitten 1960-luvulla globaaliksi hysteriaksi eli USA taisteli kommunismia vastaan niin kotimaassaan kuin joka puolella maailmaa.

Strategiat kuitenkin vaihtelivat. Köyhimmässä maailmassa ja varsinkin suurten tuloerojen maissa oli suuri vaara, että kommunistiset diktatuurit nousevat valtaan. Näitä vastaan USA taisteli asein ja likaisin diplomaattisin keinoin. Kehittyneissä maissa, mihin Suomikin lukeutui siinä vaiheessa, taistelu tapahtui tukemalla maltillisia demokraattisia voimia. Suomessa tuki ohjautui sosiaalidemokraateille. Ajatuksena oli vahvistaa maltillista vasemmistoa, jotta työväestöä ei radikalisoituisi. Taktiikka toimi erityisesti Suomessa aivan erinomaisesti. USAn Marshall-apu tyyppinen toiminta oli tuloksellista, mutta sotaisassa toiminnassa tuli erityisen suuria tappioita (Vietnam) ja moraalittomia voittoja (Chile, Indonesia), jotka moraalittomuutensa vuoksi vain yllyttivät vasemmistoa vastustamaan USAta. USAn sotilaallinen ja pakkovaltainen puuttuminen muiden valtioiden asioihin on poikinut sitten myöhemmin laajamittaista kansainvälistä terrorismia. Nykyisen ISIS-tyyppisen terrorismin mahdollista USAn Irakiin tekemä laiton hyökkäyssota, minkä seurauksena Irak hajosi vähintäänkin kahtia. Sorretut sunnimuslimit radikalisoituivat tämän seurauksena ja tulokset ovat olleet karmaisevia ympäri Eurooppaa.

mielipidepankki kirjoitti:

Muistelisin, ettei Kekkonen suinkaan perustanut arvioitaan kommunismin voittokulusta siihen, että ns. kolmas maailma ajautui kommunismiin. Kekkosta tasisivat puistattaa enemmän sosialistisen talouden saavutukset numeroiden valossa. Hän uskoi, että sosialistiset maat ohittavat länsimaat ennen pitkää bruttokansantuotteessa. Vallalla oli siis luulo, että sosialistinen talousjärjestelmä toimii ainakin valtioiden välisessä kilvoittelussa. Toinen asia on sitten se, mihin eri valtiot käyttävät taloutensa hedelmät. Kekkonen kaiketi näki, että sosialistimaat käyttävät suuremman osan BKT:stä valtion suurvalta-aseman pönkittämiseen kuin länsimaat. Paperilla näyttikin siltä, että sosialistimaiden kansantalous kasvaa huimaa vauhtia. Todellisuus oli kuitenkin toisenlainen kuin mitä suljettujen talouksien luvut paperilla näyttivät.

Yhdysvalloissa tosiaan suhtauduttiin sosialismiin välillä erittäin vainoharhaisesti. Näin oli varsinkin McCarthysmyn kulta-aikoina 1950-luvulla. Ilmapiiri oli tuolloin USAssa hysteerinen. Kotimainen hysteria muuttui sitten 1960-luvulla globaaliksi hysteriaksi eli USA taisteli kommunismia vastaan niin kotimaassaan kuin joka puolella maailmaa.

Strategiat kuitenkin vaihtelivat. Köyhimmässä maailmassa ja varsinkin suurten tuloerojen maissa oli suuri vaara, että kommunistiset diktatuurit nousevat valtaan. Näitä vastaan USA taisteli asein ja likaisin diplomaattisin keinoin. Kehittyneissä maissa, mihin Suomikin lukeutui siinä vaiheessa, taistelu tapahtui tukemalla maltillisia demokraattisia voimia. Suomessa tuki ohjautui sosiaalidemokraateille. Ajatuksena oli vahvistaa maltillista vasemmistoa, jotta työväestöä ei radikalisoituisi. Taktiikka toimi erityisesti Suomessa aivan erinomaisesti. USAn Marshall-apu tyyppinen toiminta oli tuloksellista, mutta sotaisassa toiminnassa tuli erityisen suuria tappioita (Vietnam) ja moraalittomia voittoja (Chile, Indonesia), jotka moraalittomuutensa vuoksi vain yllyttivät vasemmistoa vastustamaan USAta. USAn sotilaallinen ja pakkovaltainen puuttuminen muiden valtioiden asioihin on poikinut sitten myöhemmin laajamittaista kansainvälistä terrorismia. Nykyisen ISIS-tyyppisen terrorismin mahdollista USAn Irakiin tekemä laiton hyökkäyssota, minkä seurauksena Irak hajosi vähintäänkin kahtia. Sorretut sunnimuslimit radikalisoituivat tämän seurauksena ja tulokset ovat olleet karmaisevia ympäri Eurooppaa.

Kekkosen perustelut voisivat löytyä esimerkiksi Juhani Suomen kirjoittamasta elämäkerrasta. Joka tapauksessa usko länsimaita huomattavasti suurempaan bruttokansantuotteen kasvuun vahvistui öljykriisin puhjettua. Samaan aikaan ryhdyttiin kantamaan huolta muistakin raaka-aineista, joiden tunnetut varannot syystä tai sattumalta keskittyivät suurelta osin maihin, joissa kommunistit olivat nousemassa valtaan. Lisäksi 1970-luvulla pantiin porvarillisissakin piireissä toivoa siihen, että bruttokansantuotteen lisäys tulee olemaan suhteellisesti suurinta itsenäistyvissä kehitysmaissa. Niissä tuotantorakenteen muuttaminen sosialistiseen tai ainakin osuustoiminnalliseen suuntaan olisi ollut lähtökohtaisesti helppoa. Pian kuitenkin huomattiin, että kehitys tähän suuntaan tyrehtyi jo alkuunsa valtiojohtajien itsekkyyteen ja omavaltaisuuteen.

volmari kirjoitti:

Olen lähes varma, että vasta 1970-luvulla Kekkonen ennusti näin käyvän. Nimittäin silloin varmistui, että kommunistit voittavat Vietnamin sodan ja saavat seuraajia muissa Kaakkois-Aasian maissa. Samalla vuosikymmenellä myös suuri osa Afrikan maista oli siirtymässä omiin omaleimaisiin sosialistisiin sovellutuksiinsa. Kehitysmaissa, joissa valtio ei ollut aktiivinen sosialismin edistäjä, nousi pinnalle erilaisia aseistettuja sissiliikkeitä ja puhkesi sisällissotiakin. Eikä tässä kaikki, vaan monissa Länsi-Euroopan maissakin ns. eurokommunisteilla meni lujaa.

Kekkonen ei ollut ainoa länsivaltojen johtaja, jolla oli samankaltaisia pessimistisiä arvioita. Jopa Yhdysvallat pelkäsi kommunismin leviämistä erilaisten omien kansallisten sovellutusten avulla kehitysmaihin, mihin se varautui tukemalla kommunisteja vastaan taistelevia armeijoita, erityisesti Väli- ja Etelä-Amerikassa. Chilessä Yhdysvallat tuki häikäilemättömästi Augusto Pinochetin vallankaappausta demokraattisesti valitun presidentin Salvador Allenden syrjäyttämiseksi. Yhdysvaltojen toimintaa voisi luonnehtia jopa paniikinomaiseksi. Niin vahvasti sen johtajat uskoivat sosialismin etenemiseeen.

Joistain ylilyönneistä huolimatta länsidemokratia on kuitenkin tuonut onnea, vakautta ja vaurautta maailmaan.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Joistain ylilyönneistä huolimatta länsidemokratia on kuitenkin tuonut onnea, vakautta ja vaurautta maailmaan.

Kuten Afganistaniin ja Irakiin naapurivaltioineen?

UPDATE_11218487 kirjoitti:

Kuten Afganistaniin ja Irakiin naapurivaltioineen?

Olisiko Irakissa asiat olleet paremmin jos Hussein olisi saanut jatkaa kansansa teurastamista. Ihmishirviö Husseinin pojat huvittelivat poraamalla poliittisia vankeja.

OikeistoSosDem kirjoitti:

Olisiko Irakissa asiat olleet paremmin jos Hussein olisi saanut jatkaa kansansa teurastamista. Ihmishirviö Husseinin pojat huvittelivat poraamalla poliittisia vankeja.

Kyllä ne olisivat paremmin ilman jenkkien sekaantumista. Isistä ei olisi perustettu eikä Irakissa olisi sisällissotaa. Eikä Eurooppaan olisi tulossa miljoonien kansainvaellusta.

Ei Saudi-Arabiassakaan ole demokratiaa ja se rahoittaa terrorismia mutta hyvin kelpaa jenkkien liittolaiseksi.

UPDATE_11218487 kirjoitti:

Kyllä ne olisivat paremmin ilman jenkkien sekaantumista. Isistä ei olisi perustettu eikä Irakissa olisi sisällissotaa. Eikä Eurooppaan olisi tulossa miljoonien kansainvaellusta.

Ei Saudi-Arabiassakaan ole demokratiaa ja se rahoittaa terrorismia mutta hyvin kelpaa jenkkien liittolaiseksi.

Ennen Irakin sotaa Bushin hallinto valehteli ihan yhtä törkeästi kun Putinin porukkakin

UPDATE_11218487 kirjoitti:

Ennen Irakin sotaa Bushin hallinto valehteli ihan yhtä törkeästi kun Putinin porukkakin

Joskus valehtelulle on oikeutus ja päämäärä oikeuttaa keinot.

UPDATE_11218487 kirjoitti:

Kyllä ne olisivat paremmin ilman jenkkien sekaantumista. Isistä ei olisi perustettu eikä Irakissa olisi sisällissotaa. Eikä Eurooppaan olisi tulossa miljoonien kansainvaellusta.

Ei Saudi-Arabiassakaan ole demokratiaa ja se rahoittaa terrorismia mutta hyvin kelpaa jenkkien liittolaiseksi.

Että olisi pitänyt ummistaa silmät Husseinin diktatuurilta.

Ja maataloudessa sosialismi on toteutunut.