Jokaisen, joka tällä palstalla tästä asiasta kysyy, täytyisi saada järkevä vastaus kysymykseensä.
Alkuun se voi jostakusta olla kiehtova ajatus, jollekkin taas yritys saada hyväksyntää tai huomiota laihempana. Kukapa laihana ei voisi olla hyväksyttävä? Anorektikon elämä on kuitenkin täysin päinvastaista siitä millaisen kuvan netissä voi saada.
SE EI OLE IHANAA. EIKÄ MILLÄÄN TAPAA HYVÄ KEINO TULLA HYVÄKSYTYKSI. Jokainen teistä, joka on tullut tänne etsimään vastausta siihen miten voidaan sairastua, tulisi välittömästi unohtaa koko asia, poistua näiltä palstoilta ja etsiä itselleen parempi keino luoda itsestään versio mistä pitää. Loppupeleissä se on sairaus jota kukaan ei haluaisi, kun karu totuus paljastuu.
Miltä tuntuu elää elämää, jota rajoittavat typerät säännöt päässä? Se on suoraan helvetistä. Kaikki energia kuluu ajatellessaan ruokaa ja liikuntaa, ei ole enää voimia suoriutua arkiaskareista. Alkuun voi tuntua kivalta idealta pudottaa muutama kilo mutta sitten et voikkaan lopettaa. Kaveri- ja perhesuhteet muuttuvat kun et voi ruokailla normaalisti, alat vihata itseäsi ja muita. Ei siinä kilojen pudotessa pidä itseään mitenkään paremmannäköisenä, päinvastoin kun kuva itsestään muuttuu väärityneeksi, et enää voi olla tyytyväinen omaan ulkonäköösi. Lopulta ihminen näyttää täysin sille mitä on sisältä, luuranko.
Kuulostaako teistä, teineistä ja aikuisista hyvältä jatkuva palelu, sydämen tykytykset, hiusten ja kynsien lähtö, niin voimakas väsymys ettei pääse sängystä ylös? Kuulostaako se hyvältä että elimet alkavat sammua yksi kerrallaan, lopulta taistelet itseäsi vastaan kuolemaan saakka jos et anna enää periksi ja myönnä omaa sairauttasi?
LOPETTAKAA AJOISSA SYÖMISHÄIRIÖIDEN IHANNOINTI, NE EIVÄT OLE IHANAA KEVYTTÄ ELÄMÄÄ, EIVÄT ASIOITA JOIHIN KENENKÄÄN PITÄISI TARKOITUKSELLISESTI SAIRASTUA TAI MISTÄ SAADA "POSITIIVISTA HUOMIOTA".
Käykää puhumassa lääkärissä, hoitajalla tai terapeutilla jos kuva omasta kehosta vaivaa. Unohtakaa ulkoinen kauneus ja keskittykää siihen mitä sisältänne löytyy. Tässä yhteiskunnassa on jo tarpeeksi ihmisiä jotka kamppailevat päivittäin sen helvetin kanssa ja voin vannoa ettei yksikään huomionhakuinen varhaisteini halua sitä helvettiä omaan elämäänsä.
Alkuun se voi jostakusta olla kiehtova ajatus, jollekkin taas yritys saada hyväksyntää tai huomiota laihempana. Kukapa laihana ei voisi olla hyväksyttävä? Anorektikon elämä on kuitenkin täysin päinvastaista siitä millaisen kuvan netissä voi saada.
SE EI OLE IHANAA. EIKÄ MILLÄÄN TAPAA HYVÄ KEINO TULLA HYVÄKSYTYKSI. Jokainen teistä, joka on tullut tänne etsimään vastausta siihen miten voidaan sairastua, tulisi välittömästi unohtaa koko asia, poistua näiltä palstoilta ja etsiä itselleen parempi keino luoda itsestään versio mistä pitää. Loppupeleissä se on sairaus jota kukaan ei haluaisi, kun karu totuus paljastuu.
Miltä tuntuu elää elämää, jota rajoittavat typerät säännöt päässä? Se on suoraan helvetistä. Kaikki energia kuluu ajatellessaan ruokaa ja liikuntaa, ei ole enää voimia suoriutua arkiaskareista. Alkuun voi tuntua kivalta idealta pudottaa muutama kilo mutta sitten et voikkaan lopettaa. Kaveri- ja perhesuhteet muuttuvat kun et voi ruokailla normaalisti, alat vihata itseäsi ja muita. Ei siinä kilojen pudotessa pidä itseään mitenkään paremmannäköisenä, päinvastoin kun kuva itsestään muuttuu väärityneeksi, et enää voi olla tyytyväinen omaan ulkonäköösi. Lopulta ihminen näyttää täysin sille mitä on sisältä, luuranko.
Kuulostaako teistä, teineistä ja aikuisista hyvältä jatkuva palelu, sydämen tykytykset, hiusten ja kynsien lähtö, niin voimakas väsymys ettei pääse sängystä ylös? Kuulostaako se hyvältä että elimet alkavat sammua yksi kerrallaan, lopulta taistelet itseäsi vastaan kuolemaan saakka jos et anna enää periksi ja myönnä omaa sairauttasi?
LOPETTAKAA AJOISSA SYÖMISHÄIRIÖIDEN IHANNOINTI, NE EIVÄT OLE IHANAA KEVYTTÄ ELÄMÄÄ, EIVÄT ASIOITA JOIHIN KENENKÄÄN PITÄISI TARKOITUKSELLISESTI SAIRASTUA TAI MISTÄ SAADA "POSITIIVISTA HUOMIOTA".
Käykää puhumassa lääkärissä, hoitajalla tai terapeutilla jos kuva omasta kehosta vaivaa. Unohtakaa ulkoinen kauneus ja keskittykää siihen mitä sisältänne löytyy. Tässä yhteiskunnassa on jo tarpeeksi ihmisiä jotka kamppailevat päivittäin sen helvetin kanssa ja voin vannoa ettei yksikään huomionhakuinen varhaisteini halua sitä helvettiä omaan elämäänsä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.