OIKEASTAAN OLEN HIUKAN JO LEIPÄÄNTYNYT LUUKUTTELUUN.
BUSTERISTA JA EVINRUDESTA ON OTETTU KAIKKI IRTI TÄNÄ TALVENA JA MAITA JA MERIÄ LUUKUTETTU PLAKKARIIN OLAN TAKAA.
ÄH, SE ALKAA JO TYMPIMÄÄN.
JATKUVASTI KAASU POHJAS PANNUHUONEEN PUOLELLA, ALKAA TEKEMÄÄN TEHTÄVÄNSÄ, NIIN MIEHELLE KUIN PAATILLEKIN.
UUSIEN MAISEMIEN NÄKEMISEN VIEHÄTYS HIMMENI JO LOPPUVAIHEESSA.
SITÄ KAIPASI JO ANKKURIIN.
AIKANSA KUTAKIN, SANOI PÄSSI KU PÄÄTÄ LEIKATTIIN.
NIIN SE ON MYÖS VENEILYN SUHTEEN.
JA ON SE NIINKIN ETTÄ KUN ON JO KAIKKI MAAILMAN MERET NÄHNYT JA KIERTÄNYT NIIN TEKEE MIELI HEITTÄÄ ANKKURI PITEMMÄKSIKIN AIKAA LAITURIN NOKKAAN.
LEVÄTÄ JA HEITELLÄ SORSILLE PULLAA.
ON AIKA MUIDEN LUUKUTTAA.
JOTEN LUOVUIN BUSTERISTA JA LIITYIN MAAKRAPUJEN MESENAATTIIN. RANNALLA KÄYSKENTELEN JA KATSELEN VÄLILLÄ ULAPALLE, MIELEEN NOUSEE VÄKISINKIN LUUKUTUS-REISSUT, ONHAN SE NIIN TUOREESSA MUISTISSA VIELÄ.
SILTI SINNE EI OLE ENÄÄ IKÄVÄ. SAIN MAISTAA JO MAAILMAA. ENÄÄ SINNE EN KAIPAA.
TOKI OLEN KIITOLLINEN NIISTÄ REISSUISTA, OLEN NÄHNYT PALJON JA VASTA NYT VOINKIN LEVÄHTÄÄ, ELÄMÄSTÄ PALJON SAANEENA.
NAUTIN NYT RAUHASTA. KESÄN ODOTUKSESTA. ENNEN ODOTIN TALVEA JA LUUKUTUSKELEJÄ JÄÄTIKÖLLÄ, NYT ON ASIAT TOISINPÄIN. EHKÄ IKÄKIN TEKEE TEHTÄVÄNSÄ, OLEN SEESTYNYT, JOKU SANOISI.
VÄLILLÄ KUULEN KORVISSA SOIVAN EVINRUDEN 15 KAAKKIA RUNNOMASSA TIETÄÄN KOHTI AAVAA ULAPPAA, HIRNUMASSA KOHTI VAPAUTTA, PÄIN TALVISIA TUISKUJA, HAASTEITA.
NYT OLEN MAAKRAPU JA SILTI VAPAA. MUISTOJEN RIKKAUS MUN ASKELEITA SIIVITTÄÄ. NYT ON TOISENLAISTEN ASIOIDEN AIKA.
NYT NAUTIN KEVÄÄSTÄ, SE TUO KESÄN LÄHEMMÄKSI PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ...PIAN ON KESÄ JA SAATAN LAITTAA PUTSLAAKIIN VANHAN PUTTARIN. PUTTARISTA KÄSIN KATSOEN NAUTIN KESÄN LÄMMÖSTÄ, AURINGOSTA JA MERESTÄ.
MUTTA NÄEN NYT MUUTAKIN, KESÄLLÄ PUHKEAA KULTAISEEN LOISTOON POHJANMAAN KAUNIIT LAKEUDET, NIITÄ KATSELLESSA SILMÄ JA SIELU LEPÄÄ JA SAA VOIMAA...
HYVÄÄ KESÄN ODOTUSTA LISSULLE JA KAIKILLE MUILLE!
KOHTA ON KESÄ, LAITETAAN VENEET HYVISSÄ AJOIN KUNTOON, ETTÄ PÄÄSTÄÄN NAUTTIMAAN PITEMPÄÄN KESÄSTÄ. HETI KUN JÄÄT SULAA...
BUSTERISTA JA EVINRUDESTA ON OTETTU KAIKKI IRTI TÄNÄ TALVENA JA MAITA JA MERIÄ LUUKUTETTU PLAKKARIIN OLAN TAKAA.
ÄH, SE ALKAA JO TYMPIMÄÄN.
JATKUVASTI KAASU POHJAS PANNUHUONEEN PUOLELLA, ALKAA TEKEMÄÄN TEHTÄVÄNSÄ, NIIN MIEHELLE KUIN PAATILLEKIN.
UUSIEN MAISEMIEN NÄKEMISEN VIEHÄTYS HIMMENI JO LOPPUVAIHEESSA.
SITÄ KAIPASI JO ANKKURIIN.
AIKANSA KUTAKIN, SANOI PÄSSI KU PÄÄTÄ LEIKATTIIN.
NIIN SE ON MYÖS VENEILYN SUHTEEN.
JA ON SE NIINKIN ETTÄ KUN ON JO KAIKKI MAAILMAN MERET NÄHNYT JA KIERTÄNYT NIIN TEKEE MIELI HEITTÄÄ ANKKURI PITEMMÄKSIKIN AIKAA LAITURIN NOKKAAN.
LEVÄTÄ JA HEITELLÄ SORSILLE PULLAA.
ON AIKA MUIDEN LUUKUTTAA.
JOTEN LUOVUIN BUSTERISTA JA LIITYIN MAAKRAPUJEN MESENAATTIIN. RANNALLA KÄYSKENTELEN JA KATSELEN VÄLILLÄ ULAPALLE, MIELEEN NOUSEE VÄKISINKIN LUUKUTUS-REISSUT, ONHAN SE NIIN TUOREESSA MUISTISSA VIELÄ.
SILTI SINNE EI OLE ENÄÄ IKÄVÄ. SAIN MAISTAA JO MAAILMAA. ENÄÄ SINNE EN KAIPAA.
TOKI OLEN KIITOLLINEN NIISTÄ REISSUISTA, OLEN NÄHNYT PALJON JA VASTA NYT VOINKIN LEVÄHTÄÄ, ELÄMÄSTÄ PALJON SAANEENA.
NAUTIN NYT RAUHASTA. KESÄN ODOTUKSESTA. ENNEN ODOTIN TALVEA JA LUUKUTUSKELEJÄ JÄÄTIKÖLLÄ, NYT ON ASIAT TOISINPÄIN. EHKÄ IKÄKIN TEKEE TEHTÄVÄNSÄ, OLEN SEESTYNYT, JOKU SANOISI.
VÄLILLÄ KUULEN KORVISSA SOIVAN EVINRUDEN 15 KAAKKIA RUNNOMASSA TIETÄÄN KOHTI AAVAA ULAPPAA, HIRNUMASSA KOHTI VAPAUTTA, PÄIN TALVISIA TUISKUJA, HAASTEITA.
NYT OLEN MAAKRAPU JA SILTI VAPAA. MUISTOJEN RIKKAUS MUN ASKELEITA SIIVITTÄÄ. NYT ON TOISENLAISTEN ASIOIDEN AIKA.
NYT NAUTIN KEVÄÄSTÄ, SE TUO KESÄN LÄHEMMÄKSI PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ...PIAN ON KESÄ JA SAATAN LAITTAA PUTSLAAKIIN VANHAN PUTTARIN. PUTTARISTA KÄSIN KATSOEN NAUTIN KESÄN LÄMMÖSTÄ, AURINGOSTA JA MERESTÄ.
MUTTA NÄEN NYT MUUTAKIN, KESÄLLÄ PUHKEAA KULTAISEEN LOISTOON POHJANMAAN KAUNIIT LAKEUDET, NIITÄ KATSELLESSA SILMÄ JA SIELU LEPÄÄ JA SAA VOIMAA...
HYVÄÄ KESÄN ODOTUSTA LISSULLE JA KAIKILLE MUILLE!
KOHTA ON KESÄ, LAITETAAN VENEET HYVISSÄ AJOIN KUNTOON, ETTÄ PÄÄSTÄÄN NAUTTIMAAN PITEMPÄÄN KESÄSTÄ. HETI KUN JÄÄT SULAA...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juu – niin se on, että raavaskin mies leipääntyy luukuttamiseen, ei sille mitään voi. Meillä on kuitenkin maaginen kyky löytää edestämme aina uutta. Ei tarvita talven tuiskuja, jotta löytäisi lämmön. Joinakin kesinä koivujen tuoksi vie naisen ajatukset kauaksi mereltä. Alkaa taas kaivata tukevaa maaperää, jolla voi astelle seikkailuista toisiin. Koskaan ei tiedä minkä mutkan takaa saapuu Busterimies maailmaa nähneissä buutseissaan. Siinä koivun juurella polun mutkassa voi meidän tiemme kohdata ja siitä voi taas alkaa uusi luku elämässämme – me kohtaamme ja aloitamme maallisen vaelluksemme, käymme katsomassa satamissa merelle suuntaavia veneitä ja kun illan viimeinen vene katoaa laskevan auringon punaa, me otamme toinen toisiamme käsistä kiinni ja puristamme hiljaa kuin merkiksi. Siinä ei sanoja kaivata. Kuljemme hiljaa pois autiosta satamasta, käymme katsomassa jo melkein maatunutta Busteria ja jatkamme matakaa kohden nousevan auringon rantaa. Ehkä askeleemme johtavat lähellä hiljaa humisevien leppien takana olevaa pientä harmaata mökkiä. Sinne meidän askeleemme voi johtaa. Sanaakaan meidän ei tarvitse sano, tunnemme syvällä sisällämme jo toisemme ja meillä on takana ihana talvi, vaikka emme toisiamme tavanneetkaan silloin – yhteys oli kuitenkin.
Myös tällainen jo ehkä harmaantuva nainen kaipaa jotakin muutakin kuin luukuttamista pakkasen keskellä, sitä kaipaa miehisen miehen karheita sanoja ja kertomuksia, jotka voittavat Dunkkerin reissut mennen tullen. Hiljaa katselemme ammun sarastaessa läheisen saaren rannassa usvan keskellä heräilevää vanhaa matkavenettä, kuuntelemme sen moottorin käynnistymistä ja kierroksien nousemista tuonne 900 r/min. Se ääni on kaukana Evarin kiihkeästä urahtelusta, mutta kuitenkin se on veneestä lähtevä ääni.
Aamulla juomme kahvetta oikein kupeista ja annamme vanhan kossupullon jäädä kaappiini. Ehkä joskus koittaa päivä, kun astumme pieneen soutuveneeseeni ja molemmat omasta airostaan kiinni pitäen soudamme pienen lenkin tuossa lahdella tasatahtia vedellen. Vain kuikan huudahdukset ja airojen matala ja hiljainen narahtelu rikkovat kesäisen aamun hiljaisuuden. Peräämme jää vanavesi kuin latuna hankeen ja airojen renkaat symmetrisesti kuin sompien jäljet molemmin puolin vanavettä.
Kesäkin voi olla ihanaa aikaa
HAUSKA TAVATA SAMANHENKINEN IHMINEN. SE ON KUIN KAKSI PILVEÄ TAIVAALLA KOHTAAVAT JA KULKEVAT HETKEN, EHKÄ PITEMMÄNKIN YHDESSÄ. EHKÄ IKUISESTI.
VAAHTO VAAN SEKOITTUU, KUIN KYLPYAMMEESSA KONSANAAN. EI SIITÄ ENÄÄ EROTA MIKÄ ON KENENKIN SAIPPUAKUPLA. KAIKKI ON YHTÄ. YHTÄ SUURTA SIRKUSTA. YHTÄ SUURTA KUPLAA, HEHE. TOISINAAN ON TOINEN KAHVINKEITOSSA, TOISINAAN TOINEN. MUTTA YHTEISIÄ PURUJA SIINÄ MITTAILLAAN JA SUODATTIMEEN KÄÄNNELLÄÄN. JA KUN KAHVIMURUT ON SEKOITTUNEET KUUMAN VEDEN AVULLA KAHVIKSI, NESTEMÄISEKSI ELIKSIIRIKSI, SILLOIN SE ON VAIN YHTÄ KAHVIA, KAIKKI ON YHTÄ. JA AROMI KEROO MIKÄ MERKKI OLI KYSEESSÄ. OMISTA KUPEISTAMME KUMOAMME SAMAA LEMMENLÄÄKETTÄ. ILTA-AURINKOA TERASSILTA KATSELLESSAMME TOTEAMME YHTEEN ÄÄNEEN: "NÄIN ON HYVÄ". VAIKKA EI SE KELEISTÄ RIIPU. ON MEILLÄ TOINEN TOISEMME, SATOI TAI PAISTOI. ENSIMMÄINEN KEVÄTSADE SAAKIN MEIDÄT IKKUNAN TAAKSE ULOS KATSELEMAAN JA ROPINAA KUUNTELEMAAN. MAHTAVAA, KAIKKI POHKEAA KUKKAAN, PUUT JA RUOHO ALKAA VIHERTÄMÄÄN JA ME NAUTIMME SIITÄ JA KIITÄMME. MUTTA EMME KOURISTUKSEN OMAISESTI, VAAN NIINKUIN SIITÄ MUUTAMASTA KUUKAUDESTA VOI NAUTTIA. TIETÄEN ETTÄ SE KESTÄÄ TÄMÄN HETKEN, SIKSI SIITÄ NYT ILOITKAAMME. VOIMME HEITTÄÄ SORSILLE PULLAA, JOS NIITÄ ON NÄKÖPIIRISSÄ. MUTTA EI MITÄÄN TUORETTA, VAAN JOS ON JOTAIN JÄÄNYT. ITSE SYÖMME KAHVIN KANSSA TUOREET. TOISAALTA VOIMME OSTAA EILISTÄ NISUA PELKÄSTÄÄN SIIVEKKÄILLE NAAPUREILLE.
NIIN SE ON HETKEN, KESÄ. VALO LISÄÄNTYY TUNTUVASTI JA SE LAITTAA KENKÄÄ KULKEMAAN VESIEN ÄÄREEN, KATSOMAAN ENSIMMÄISIÄ JA VIIMEISIÄ JÄIDEN SULAMISIA. SINNE ME HEITÄMME SULAAN VETEEN ENSIMMÄISET KIVETKIN. JA RENKAAT VEDESSÄ KERTOO ETTÄ NYT ON VESI SIINÄ MUODOSSAAN ETTÄ VENEILIJÖIDEN OLIS NYT AIKA PISTÄÄ PAATTIA LAINEHILLE. VERKOT VETEEN KALAMIEHET! MISSÄ TE KUPPAATTE? JA KUN ME SAUNAN IKKUNASTA KATSELEMME HÄMÄRTYVÄÄ ILTAA JA AURINGONLASKUN VÄRJÄÄMÄÄ MAISEMAA VEDEN PINNALLA, ME TUNNEMME SEN KUINKA HYVÄ ON OLLA LÄHEKKÄIN JA JAKAA KAIKKI TÄMÄ. EI SIINÄ SANOJA TARVITA, KÄYTTÄÄKSENI SINUN SANOJA. KUN SE ON TUNTEEN TASOLLA, NIIN SEN TUNTEE JA ELÄÄ SITÄ HETKEÄ TÄYDEMMIN. SISÄLTÖRIKKAAKSIKIN KAI VOISI SANOA. ANTOISAA. PESEYDYMME KIUKAAN PADASSA LÄMMITETYLLÄ VEDELLÄ JA MIKÄ IHANA RAIKAS TUOKSU JA OLO! PESEN SELKÄSI SAIPPUOIDEN JA PESEN HIUKSESI SHAMPOOLLA. HIERON SAIPPUAA SINUUN KUN SEISOT MINUN EDESSÄNI. PESEN SINUT KAUTTAALTAAN. ANNAN SINULLE HUIKAN SIIDERIPULLOSTA ETTET NÄÄKÄHDÄ AIVAN. SITTEN GRILLAAMME MAKKARAA, PARI MIEHEEN SINAPPIHUNNULLA VUORATTUNA. VALVOMME VIELÄ JA KUUNTELEMME LUONNON IHMEELLISIÄ ÄÄNIÄ, KUN JOSSAIN KUIKKA KUJERTAA JA HUUHKAJA HUUTELEE. YHDESSÄ KÄYMME GOISAAMAAN. PYYHKEET ON HEITETTY KUIVUMAAN. NUKAHDAMME RAUKEAAN RAUHAAN...LÄHDETÄÄNKÖ AAMULLA VEDEN HAKUUN LÄHTEELTÄ?
mullakin oli evari joskus,suorastaan haistan ja kuulen evarin viime potkut,resonanssit peräpeilissä,kehon täyttävä jännitys jaksaako kone kotiin saakka,pää ihmetystä täynnä siitä miten se välillä hakkaa yhdellä välillä kahdella pytyllä sentin paksuseen jäähän,ja vain todetakseni että järki jäi kotiin,miksen myös minä.mutta; evarilla ajo on kuin intin alokasaika,sillä hetkellä yhtä helvettiä mutta jo viiden vuoden päästä nauraa katketakseen..mutta monet kaljat evari on minulle tarjonnut,viimeksi velkualla kaksi hilpeällä päällä olevaa kalamiestä tuli lyömään kanssani kaljasta vetoa että evarini ei käy tämänvuorokauden puolella,tunnin kiskomisen jälkeen pojat totesivat hävinneensä.onneksi puhe ei ollut kauanko sen pitää käydä,kalaan en päässyt,rehellisesti sanottuna en sitä odottanutkaan. keväällä moikataan taas velkuan laiturilla kun viihdytän teitä alati kiihtyvän nykimisen merkaeissä..
eka ja vimonen varsinkin....