Laitetaanpa tämä nyt tännekin, vaikka en mamma olekaan... Tarvitse vain mammoilta mielipiteitä.
Olenko mä aivan karmea ja tietämätön ihminen, kun en ymmärrä ystäväpariskunnan - minun mielestäni - ylivarovaisuutta ensimmäisen vauvan suhteen? Vauva on nyt vajaan kuukauden vanha, eikä se ole sairastellut lainkaan. On siis ihan normaali terve vauva, joka asuu isukin, äitykän ja kahden koiran kanssa.
Kun eräs tuttava meni heille, häntä pyydettiin pesemään samointein kädet, jotta basillit eivät tartu vauvaan. Käsien pesu on kyllä hieno hyve, mutta ei esim. minua ole missään muualla pyydetty niitä pesemään, jos vauvaa on menty katsomaan. Käsittääkseni lapsen on hyvä tottua jopa niihin peruspöpöihin, jotta vastustuskyky kasvaa. Ymmärrän, jos minulla olisi flunssa tai vastaava, mutta kun ei.
Sitten tuo pariskunta oli tehnyt ihmeellisiä virityksiä vauvan sänkyyn. Pääpäätyä oli korotettu kirjoilla, jotta vauvan on helpompi röyhtäistä. Pitääkö tällainen paikkansa?
Kun alkuun, noin viikko vauvan kotiutumisen jälkeen kysyimme, josko voisimme mennä katsomaan vauvaa kotiin, meille sanottiin, että on ehkä parempi, ettei tulla heti, jotta vauvaan ei tule pöpöjä ja että se ei sairastu.
Ymmärrän oikein hyvin, jos vanhemmat ovat väsyneitä ja haluavat rauhassa tutustua arkeen lapsen kanssa, mutta sanoisivat suoraan, että tulkaa vähän myöhemmin. En kuitenkaan usko, että tästä oli kysymys, vaan ihan oikeasta hätäilystä.
Itse olen miettinyt sitä, milloin edes viitsin mennä katsomaan tuota muksua. Olen ollut kerran puhelinyhteydessä tuohon äitiin (hyvä ystävä) synnytyksen jälkeen ja kerran jättänyt viestiä vastaajaan ja kysellyt kuulumisia, mutta vastasoittoja ei ole kuulunut. En oikein tiedä, pitäisikö minun odottaa, että minut kutsutaan kylään vai ehdottaa tapaamista itse.
Koko raskausajan tuo ystäväni käpertyi sinne kotiin ja lakkasi pitämästä yhteyttä ystäviinsä. Tai hän aloitti sen jo aikaisemmin sen jälkeen, kun aloitti seurustelemaan tuon lapsen isän kanssa. Hän on sitä kaliiperia, joka unohtaa ystävät miehen takia. Monta kertaa häntä pyydettiin erilaisiin juttuihin mukaan, mutta harvoin hän lähti. Nyt ei enää ketään kiinnosta pitää häneen päin yhteyttä.
Kaikkein "mahtavinta" on se, että jos tuo ystäväni ei tulevaisuudessa osaa puhua mistään muusta kuin lapsesta. Ymmärrän toki, että tästä eteenpäin hänen arkensa pyörii totaalisesti tuon muksun ympärillä, mutta olisi kiva keskustella aikuisen kanssa muustakin. Minulla ei ole lapsia, joten ei voi olettaa, että minua kiinnostaa puhua koko ajan lapsijuttuja samoin kuin minäkään en odota hänen puhuvan koko ajan minun elämästäni. Olen vain huomannut, että joiltain äideiltä unohtuu koko muu maailma lapsen syntymän jälkeen. Itse voisin kuvitella, että väsynyt äiti haluaisi välillä virkistäytyä "aikuisten juttujen" parissa, enkä tarkoita näillä asioilla vauvajuttuja.
Kertokaapa äidit, olenko aivan karmea ystävä kun en ymmärrä?
Olenko mä aivan karmea ja tietämätön ihminen, kun en ymmärrä ystäväpariskunnan - minun mielestäni - ylivarovaisuutta ensimmäisen vauvan suhteen? Vauva on nyt vajaan kuukauden vanha, eikä se ole sairastellut lainkaan. On siis ihan normaali terve vauva, joka asuu isukin, äitykän ja kahden koiran kanssa.
Kun eräs tuttava meni heille, häntä pyydettiin pesemään samointein kädet, jotta basillit eivät tartu vauvaan. Käsien pesu on kyllä hieno hyve, mutta ei esim. minua ole missään muualla pyydetty niitä pesemään, jos vauvaa on menty katsomaan. Käsittääkseni lapsen on hyvä tottua jopa niihin peruspöpöihin, jotta vastustuskyky kasvaa. Ymmärrän, jos minulla olisi flunssa tai vastaava, mutta kun ei.
Sitten tuo pariskunta oli tehnyt ihmeellisiä virityksiä vauvan sänkyyn. Pääpäätyä oli korotettu kirjoilla, jotta vauvan on helpompi röyhtäistä. Pitääkö tällainen paikkansa?
Kun alkuun, noin viikko vauvan kotiutumisen jälkeen kysyimme, josko voisimme mennä katsomaan vauvaa kotiin, meille sanottiin, että on ehkä parempi, ettei tulla heti, jotta vauvaan ei tule pöpöjä ja että se ei sairastu.
Ymmärrän oikein hyvin, jos vanhemmat ovat väsyneitä ja haluavat rauhassa tutustua arkeen lapsen kanssa, mutta sanoisivat suoraan, että tulkaa vähän myöhemmin. En kuitenkaan usko, että tästä oli kysymys, vaan ihan oikeasta hätäilystä.
Itse olen miettinyt sitä, milloin edes viitsin mennä katsomaan tuota muksua. Olen ollut kerran puhelinyhteydessä tuohon äitiin (hyvä ystävä) synnytyksen jälkeen ja kerran jättänyt viestiä vastaajaan ja kysellyt kuulumisia, mutta vastasoittoja ei ole kuulunut. En oikein tiedä, pitäisikö minun odottaa, että minut kutsutaan kylään vai ehdottaa tapaamista itse.
Koko raskausajan tuo ystäväni käpertyi sinne kotiin ja lakkasi pitämästä yhteyttä ystäviinsä. Tai hän aloitti sen jo aikaisemmin sen jälkeen, kun aloitti seurustelemaan tuon lapsen isän kanssa. Hän on sitä kaliiperia, joka unohtaa ystävät miehen takia. Monta kertaa häntä pyydettiin erilaisiin juttuihin mukaan, mutta harvoin hän lähti. Nyt ei enää ketään kiinnosta pitää häneen päin yhteyttä.
Kaikkein "mahtavinta" on se, että jos tuo ystäväni ei tulevaisuudessa osaa puhua mistään muusta kuin lapsesta. Ymmärrän toki, että tästä eteenpäin hänen arkensa pyörii totaalisesti tuon muksun ympärillä, mutta olisi kiva keskustella aikuisen kanssa muustakin. Minulla ei ole lapsia, joten ei voi olettaa, että minua kiinnostaa puhua koko ajan lapsijuttuja samoin kuin minäkään en odota hänen puhuvan koko ajan minun elämästäni. Olen vain huomannut, että joiltain äideiltä unohtuu koko muu maailma lapsen syntymän jälkeen. Itse voisin kuvitella, että väsynyt äiti haluaisi välillä virkistäytyä "aikuisten juttujen" parissa, enkä tarkoita näillä asioilla vauvajuttuja.
Kertokaapa äidit, olenko aivan karmea ystävä kun en ymmärrä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä tuollainen huolehtiminen pöpöistä vähän kummalta kuulostaa...meillä ainakin vieraat sai tulla lasta katsomaan eikä ekana tarvinnut käsiä pestä. Miunkin mielestä lapsen totuttava normaaliin bakteeristoon....
Ja minä ainakin todellakin kun lapsettomia ystäviäni nään niin haluan puhella muustakin kuin lapsestani!
aika monet äidit ensimmäisen lapsen kanssa käyttäytyvät noin..haluavat vaan keskittyä vauvaan ja sulkevat muun elämän pois.
-pesen pyytämättä aina käteni ennenkuin menen "tervehtimään" uutta vauvaa. teen sen edelleenkin vaikka vauva veljelläni on jo parin kuukauden ikäinen. on selvä, että niin tulee tehdä. itselläni on jo kaksi isoa lasta (kohta parikymppisiä molemmat) kyllä näin kuuluu tehdä.
-on myös totta, että ilmavaivat vähenevät kun lapsi makaa ihan hieman pystyasenossa, röyhtäilyt tulevat helpommin.
en kyllä ihmettele yhtään noista kommenteistasi ystävääsi kohtaan. olet itse lapseton, etkä ole kokenut sitä tunnetta, minkä uusi lapsi ja vastuuntunto saa aikaan ihmisessä.
vielä vierailuun.. kyllä minä kunnioittasin ystäväni halua kutsua itse sopivan ajankohdan tullen minut vierailulle. kysymyksessä on iso asia. kun vieraat ovat tervetulleita -heidät kutsutaan- älä välitä, ei sinun tarvitse. anna heidän sopeutua ja odottele, kun ystäväsi soittaa. miksi suotta tuosta nokkaantuisi. tällähetkellä kaikkein tärkein asia ystävällesi on lapsi ja mies. niin sen pitää ollakin.
Kyllä ne kädet ruukataan pestä aina, kun vierasta lasta mennään katsomaan ja varmasti minä asiasta huomautan, jos ei aikuinen sitä itse hoksaa tehdä. Käsien mukanahan ne bakteerit kulkevat ja ei sitä ihan tahalla tarvi pientä lasta sairastutaa. Aikuinen on aika ajattelematon, jos ei sitä ilman huomauttamatta hoksaa tehdä.
Itse pesen aina kädet, kun menen kotia (vaikka ei vauvaa enään olekkaan)varsinkin kaupasta tullessa tai jos muuten on joutunut esim. rahoja käsittelemään.
Kaksi paksua kirjaa oli meilläkin vauvan sängyn päässä. Syynä oli tukkoinen nenä ja kun oli nuhaa, niin vauvan oli helpompi hengittää, enkä minäkään halunnut heti vieraita meille, varsinkaan lapsivieraita, kun ärsytti, kun ne oli heti "lämimässä" vauvan päätä, aukiletta painettiin ja sormia työnnettiin esim. sieraimiin.
Joidenkin vanhempien lapset oli sitten fiksumpia ja nätisti kädestä silittivät.
Sekin otti päästä, että kun vieraita tuli, niin heti haluttiin vauva hereille, eikä annettu nukkua, vaikka kuinka hienovaraisesti yritit selittää, että antaa hänen nukkua rauhallisesti, kyllä se siitä herää omaan aikaan...
Ymmärrät sitten aikanaan, kun sinulla on oma vauva.
Neuvolasta saadussa oppaassakin neuvotaan olemaan tarkka bakteerien suhteen ensimmäiset puoli vuotta, joten käsien pesu on aika itsestäänselvää. Siivoojana ja hygienia-asioihin perehtyneenä pesen aina kädet kun tulen töistä tai kaupungilta kotiin, eipä se niin paljon aikaa vie ja on kohteliasta tehdä se pyytämättä kun menee kylään jossa on pieni lapsi. Moni vanhempi ei sitä vain kehtaa pyytää. Vauva on ensimmäiset kuukaudet herkempi bakteereille ja viruksille, siksi myös suukottelua suulle pitäisi välttää, ettei lapsi saa kariesbakteereja. Sitäkin on monien vierailijoiden ja mummojen vaikea ymmärtää joskus.
Pienen vauvan äiti on varmasti väsynyt ja kannattaa kunnioittaa hänen toiveitaan vierailuista. Ehtii sen lapsen vähän myöhemminkin nähdä! Aluksi ajatukset pakostikin pyörivät vauvan ympärillä, joten ei sitä osaa muusta puhuakaan.
Meillä ei olla käsiä pesty,eikä muutenkaan yritetty suojella lasta taudeilta yms. Lapsi on 5kk ja ei kertaakaan vielä ollut flunssaa jne,äidinmaitoakaan ei ole saanut yhtään ja tuttelilla ja soseilla mennään ettenpäin.
ei haluaisi suojella lastaan taudeilta ja pöpöiltä???
Perushygienia pitää olla,ja pientä vauvaa koskettaessa pitää olla vielä hygieenisempi.Äidinmaito suojaa aika paljon,ja varmasti lapsi pystyy vahvistamaan immuniteettiaan kasvessaan.
Nyt olikin kyse VASTA kuukauden ikäisestä vauvasta ja kannattaa kunnioittaa äidin toiveita.
Minua otti päähän suunnattomasti,kun lapseton kaverini soitteli sairaalaan MONTA KERTAA,ja jatkuvasti oli ruinuamassa meille vauvaa katsomaan. Olin väsynyt(kukapa ei olisi),ja alku"sumussa" en olisi halunnut ketään vieraita.
Ja mikä kumma siinä on,kun vauva halutaan hereille???Onko se kivaa,että sinut herätetään kesken unien,että sinua aletaan silittää ja olet kiertävänä kaikkien sylissä?
Terveen suojeluvaiston omaava äiti kyllä yrittää parhaansa,jotta vauvalla on kaikki hyvin,eikä anna muiden lääppiä.
Kaverillasi on nyt pesimärauha,ja hän pyytää kylään,kun on sen aika.Ei se vauva sieltä mihinkään katoa.
ei ole meilläkään ennen vauvaan koskemista käsiä pesty, normaali hygieniaa harrastettu, nuhaisena tai kipeänä tarkemmin, kipeänä ei ole meille kylään päässyt.
Mutta synnytyksen jälkeen on niin hormoonihuuruissa että toisaalta ymmärrän aovan tarkkaan, niin ja tuota rauhaa olla vauvan kanssa on kunnioitettava, se on oikeasti tarpeen!
Tottakai kädet pestään kun mennään vauvaa katsomaan!! Ja hienovaraiset vieraat tekevät sen pyytämättä!!! Minä pesen itsekin kädet monta kertaa päivässä ja etenkin jos olen ollut esim. kaupassa ja rahan kanssa tekemisissä vaikka vauva on jo 5kk. On kerta kaikkiaan normaalia että kaverisi ei pidä yhteyttä, hänhän on juuri saanut vauvan ja elämä pyörii vielä pitkään pelkästään vauvan ja kodin ympärillä. Kyllä sekin aika vielä koittaa kun hän haluaa palata vähitellen ns. normaali elämään ja pitämään ystäviin yhteyttä. Sitä piti vielä sanoa, että ei ketään halua heti vieraita, jo synnytyslaitoksellakin neuvotaan, ettei parin ensimmäisen viikon aikana saisi käydä kovin paljoa vieraita ettei vauvaan tartu pöpöjä... Yleensä on kohteliasta tajuta tämä asia itse eikä soitella heti laitokselta kotiutumisen jälkeen että joko saa tulla katsomaan. Antaa rauhassa mummojen yms. käydä ensin ja perheen vähän sopeutua uuteen tilanteeseen ja sitten esim. kuukauden kuluttua käydä katsomassa. Paras on odottaa että soitetaan ja pyydetään kylään. Kyllä minulla ainakin lapsi ja koti on tällä hetkellä tärkeintä elämässä ja kaverit tulevat kaukana takana, aika menee lasta ja kotia hoitaessa ja miehen kanssa olemisessa ja pakollist sukulaisvierailutkin (esim. isovanhempien luona) pitää hoitaa, joten kavereille ei jää juurikaan aikaa tällä hetkellä. Jos siitä joku loukkaantuu eikä ymmärrä niin siinäpä sitten loukkaantuu... Kyllä he aikanaan sitten ymmärätävät kun itse lapsia saavat.
Kiitos teille. Täällä sain asiallisia vastauksia. Katsontakantoja on näköjään monia, mutta kiva kun valaisitte, jotta ymmärrän paremmin.
Siitä huolimatta luulen, että he ovat sellaisia hössöttäjiä... ;)
Jaa... ehkä tuo kirjoituksesi kertoi minunkin kavereitten ajatukset minusta kun tulin äidiksi...
Osa kavereista on tosiaan jäänyt matkan varrelle. Eivät he kavereita olleetkaan...
Tosi ystävät ovat ystäviä vielä nytkin, toisen lapsen syntymän jälkeen. He ovat niitä, jotka välittävät minusta oikeasti, osasivat kunnioittaa lapsivuodeaikaani ja jaksoivat kuunnella väsyneet kollotukseni jne. Onpa heidän joukostaan löytynyt lapsilleni kummitkin.
Usko tai älä, heidän kanssaan olen käynyt teatterissa, elokuvissa, laivalla, mökillä, matkoilla jne. äitinä ollessanikin. Ilman lapsia, joo. Ja koska he ovat niin mukavaa aikuista seuraa.
Hiiteen ne tuttavat,jotka suuttuvat kuukauden ikäisen vauvan äidille jos tämä ei pääse/halua/raaski/voi lähteä yöjuoksulle tai
baariin rypemään.
Maailmassa on fiksujakin ihmisiä. Miksi surra sellaisten perään...
En ymmärrä, miksi sinä haluat ymmärtää asian niin, että minä tai muut ystävämme haluamme vastasyntyneen äidin rimpsalle. Kysymys oli siitä, että jo ennen raskaaksi tuloa hän ei enää ollut kavereidensa kanssa missään tekemisissä, kun aloitti seurustelun). lakkasi soiottelemasta niille, jotka olivat pitäneet häntä ystävänään tai keitä me olimme kuvitelleet hänen pitävän. Tällä hetkellä minä taidan olla ainoa, kehen hän pitää yhteyttä puhelimitse edes kerran tai pari kuukaudessa. Muuten hän on pelkästään miehensä kanssa. Kyllä minusta ystävällä on oikeus loukkaantua tällaisestä.
Minä koen olevani hänen hyvä ystävänsä ja olen tukenut häntä paljon esim. edellisen eron aikana jne. Tuntuu vaan, ettei sitä tukea tule molemmin puolin ja että hän haluaa käpertyä omaan maailmaansa, oli lapsia tai ei. Mistään masentuneisuudesta ei todellakaan ole kysymys hänen kohdallaan. En vain tiedä, pitääkö minun olla aina se antava osapuoli tai se, joka ottaa enemmän yhteyttä.
Ja minulla on paljon muita lapsellisia ystäviä (olen jopa heidän lapsiensa kummi), eikä heillä ole käytös ollut samanlaista. He soittelevat silloin tällöin smoin kuin minä ja sitten tapaamme kun molemmille sopiin. Kyllä minä aikuisena ihmisenä ymmärrän, että perhe on etusijalla, mutta kyllä minusta on hyvä, että pidetään yllä ystävyyssuhteitakin.
Olen aina ollut sitä mieltä, että naiset tekevät sen virheen, että he alkavat elää "liikaa" perheelleen. Muutetaan miehen työn perässä ja omat ystävät jäävät helposti. Sitten keski-ikäisenä huomataan, ettei ole jäljellä ketään nuoruusiän ystävää. Se on sääli. Kyllä naisenkin pitää ajatella itseään ja omia halujaan.
Toivoisin, että kirjoitukseni tulkitaan oikein. Tuntuu, että täällä väitetään minun ajattelevan tai vaativan jotain sellaista ystävältäni, mitä en ole oikeasti edes kirjoittanut tai tarkoittanut.
pestä käsiä vastustuskyvyn vuoksi. Vastutuskyky heikkenee jos lasta pidetään liian steriileissä oloissa ja myöhemmällä iällä lapsi alkaa helpommin sairastella.
Ootkohan sie oikea sh-ope? Vauva on melkomoisen suojaton noin pienenä. Emme tiedä imetyksestä jne.
Vauvan kanssa ei tarvitse olla ylihygieeninen, mutta kyllä perusasia on, että kädet pestään kun vauvaa tullaan katsomaan.Se ei tarkita "steriileissä oloissa pitämistä".
Vauvan vastustuskyky kasvaa vähitellen, hänelle ei kannata ruveta mitään "taudinaiheuttajabuusteria" vartavasten antamaan.
Olen sitä mieltä että tokihan on hyvä pestä kädet kun menee pientä lasta katsomaan...Itse poltan vielä tupakkaa ja jo siitäkin syystä pesen kädet vierasta lasta kosketeltaessa.Mutta turha hössötys on mielestäni turhaa.Luulenpa vaan että kaverisikin halusi olla rauhassa ja totutella itsekkin uuteen tilanteeseen olla äitinä.Anna hänen vähän aikaa olla rauhassa ja luulisin että hän jo kohta kaipaaileekin sinua,koska äitiys on välillä yksinäistä ja puheseuraa kaipailee.Mutta kaikki ovat erilaisia äitinä,joku ylihuolehtivainen ja toinen taas hälläväliätyyppi.Annetaan jokaisen olla omia itseämme...Eiköhän kaikki järjesty