Lainattu Homma-foorumilta.
"Saatan toki olla väärässä Soinin suhteen ja hän osoittautuukin lopulta yhdeksi Suomen suurimmista sankareista. Siksipä en varsinaisesti väitä mitään, mutta kerron kuitenkin, miltä asiat mielestäni vaikuttavat.
Vaikuttaa siltä, että Timo Soini olisi yksi maamme historian menestyksekkäimpiä huijareita. Soini on opiskellut nimenomaan sitä, kuinka massoihin vaikutetaan ja on toteuttanut oppejaan hyvin. Rooli soinismeja laukovana, yksinkertaisena mutta rehellisenä miehenä on ostettu täydellisesti ja sitä on käytetty säälimättä hyväksi tunnetun lähihistoriamme ajan. Soini on luonut itsetään mielikuvan kansanmiehenä, melkeinpä työväenluokkaisena sellaisena, tehden koko ajan töitä pikku kokoomuslaisen värityskirja taskussaan.
Persut perustettiin aikoinaan työllistämään muutama SMP:n kaatumisen takia työttömyysuhan alle jäänyt ketku. Soini kiilasi hyvin nopeasti Vistbackan puheenjohtajan paikalta ja tarjosi palveluksiaan maamme politiikalle. Puolue profiloitui protestiliikkeeksi jo varhain ja aivan tarkoituksella. Valitsemalla ääniharaviksi erilaisia kylähulluja, kiukkuisten protestiäänestäjien viha muuttui leiväksi Soinin pöytään.
Vaikuttaa siltä, että puolueen olemassaolon ainoa tarkoitus on ollut huolehtia siitä, että kansan protestiäänet eivät vaikuta millään tavalla valtakunnanpolitiikkaan. Ensin Soinin rooli on ollut huolehtia siitä, että läpeensä mädänneiden vanhojen puolueiden keskinäinen tasapaino ei horju ja protestiäänet menevät Halmeen ja Veltto Virtasen tapaisten edustajien kautta hukkaan. Otsikoitahan tuollaiset toki saavat aikaan, mutta ei pahinkaan öyhöttäjä tai kylähullu kykene muuttamaan eduskunnan tasapainoa mihinkään.
Kansan tyytymättömyys eliittiin kuitenkin kasvoi ja jytkyn jälkeen Timo Soinista tuli todella tärkeä mies. Vaikuttaa siltä, että nyt tuli aika maksaa velat vanhoille rahoittajille. Ei ole vaikeaa pitää puolueiden välistä tasapainoa yllä keräämällä satunnaiset protestiäänet sivuun, mutta 40-päisen kansanedustajalauman pitäminen ulkona vaikuttamismahdollisuuksista onkin jo todellista osaamista vaativa temppu.
Tähän temppuun tuli kyllä apua. KAIKKI vanhat puolueet liittyivät yksimielisinä persujenvastaiseen rintamaan. Ensimmäinen kausi meni omia potkiessa, puolueen rahojen siirtämisessä parempaan talteen (joka temppu vaikuttaa siltä, että tarvittavaan talousosaamiseen säätiön virittämiseksi apua tuli EK:n kavereilta asti) ja ennenkaikkea huolehtimisessa siitä, että kukaan tuoreista kansanedustajista ei pääsisi sotkemaan vanhojen puolueiden politiikkaa ennen korruptoitumistaan. Itseasiassa nämä tulokkaat jätettiin kertakaikkisen ulos puolueen sisäpiirin toiminnasta ja Soini itse eristäytyi välikäsien taakse uusista edustajistaan. Aluksi siis kenelläkään ei ollut mitään mahdollisuuksia oppia nopeasti ja tehokkaasti talon tavoille.
Vaikuttaa siltä, että jo tähän mennessä oli käytetty kaikki Poliitikon Paskatemppukirjan keinot. Mutta sehän oli vasta alkua. Jo puolueen ehdokasvalinnat ovat lievästikin lausuen kummallisia. On toki totta, että uudelle puolueelle ei välttämättä ollutkaan tarjolla parasta A-ryhmää. Silti tästäkin sekalaisesta seurakunnasta on onnistuttu keräämään juuri ne, joiden yhteenlaskettu aivokapasiteetti vaikuttaisi olevan niin vähäistä, että sillä polttaisi korkeintaan 5W lamppua puolisen minuuttia. Ehdokasvalinat vaikuttavat siis siltä, että varteenotettavia ajattelijoita olisi suorastaan vältelty.
Toinen jytky paljasti ikävän totuuden. Kansa ei palannutkaan suurissa määrin vanhojen puolueiden huijattavaksi, vaan vakioi persut yhdeksi suurista. Siksipä edessä oli se, mitä kaikki eniten pelkäsivät; Hallitustyö.
Vaikuttaisi siltä, että Soini oli onnistunut keskittämään vallan puolueessa omiin käsiinsä varsin täydellisesti. Hallitukseen valittiin juuri ne henkilöt, joiden ominaisuudet eivät riitä huomaamaan korruptituneen eliitin käsissä olevien virkamiesten tekemiä virheitä ja koplauksia. Samanaikaisesti puolueen sisällä pidettiin kuria yllä entistäkin tiukemmin. Muutamia, näennäisiä lahjoja äänestäjilleen tarjoamalla Soinilaiset ovat välttäneet median heräämisen. Tämä tietenkin myös siksi, että median ja vanhojen puolueiden poliitikkojen omistajat ovat samoja ihmisiä. Tosiasiassa nämä vähäisetkin lahjat otettiin pois sopimalla että hallitusohjelmaa ei tarvitse niiden osalta noudattaa. Ainakin siltä se juuri nyt vaikuttaa."
"Saatan toki olla väärässä Soinin suhteen ja hän osoittautuukin lopulta yhdeksi Suomen suurimmista sankareista. Siksipä en varsinaisesti väitä mitään, mutta kerron kuitenkin, miltä asiat mielestäni vaikuttavat.
Vaikuttaa siltä, että Timo Soini olisi yksi maamme historian menestyksekkäimpiä huijareita. Soini on opiskellut nimenomaan sitä, kuinka massoihin vaikutetaan ja on toteuttanut oppejaan hyvin. Rooli soinismeja laukovana, yksinkertaisena mutta rehellisenä miehenä on ostettu täydellisesti ja sitä on käytetty säälimättä hyväksi tunnetun lähihistoriamme ajan. Soini on luonut itsetään mielikuvan kansanmiehenä, melkeinpä työväenluokkaisena sellaisena, tehden koko ajan töitä pikku kokoomuslaisen värityskirja taskussaan.
Persut perustettiin aikoinaan työllistämään muutama SMP:n kaatumisen takia työttömyysuhan alle jäänyt ketku. Soini kiilasi hyvin nopeasti Vistbackan puheenjohtajan paikalta ja tarjosi palveluksiaan maamme politiikalle. Puolue profiloitui protestiliikkeeksi jo varhain ja aivan tarkoituksella. Valitsemalla ääniharaviksi erilaisia kylähulluja, kiukkuisten protestiäänestäjien viha muuttui leiväksi Soinin pöytään.
Vaikuttaa siltä, että puolueen olemassaolon ainoa tarkoitus on ollut huolehtia siitä, että kansan protestiäänet eivät vaikuta millään tavalla valtakunnanpolitiikkaan. Ensin Soinin rooli on ollut huolehtia siitä, että läpeensä mädänneiden vanhojen puolueiden keskinäinen tasapaino ei horju ja protestiäänet menevät Halmeen ja Veltto Virtasen tapaisten edustajien kautta hukkaan. Otsikoitahan tuollaiset toki saavat aikaan, mutta ei pahinkaan öyhöttäjä tai kylähullu kykene muuttamaan eduskunnan tasapainoa mihinkään.
Kansan tyytymättömyys eliittiin kuitenkin kasvoi ja jytkyn jälkeen Timo Soinista tuli todella tärkeä mies. Vaikuttaa siltä, että nyt tuli aika maksaa velat vanhoille rahoittajille. Ei ole vaikeaa pitää puolueiden välistä tasapainoa yllä keräämällä satunnaiset protestiäänet sivuun, mutta 40-päisen kansanedustajalauman pitäminen ulkona vaikuttamismahdollisuuksista onkin jo todellista osaamista vaativa temppu.
Tähän temppuun tuli kyllä apua. KAIKKI vanhat puolueet liittyivät yksimielisinä persujenvastaiseen rintamaan. Ensimmäinen kausi meni omia potkiessa, puolueen rahojen siirtämisessä parempaan talteen (joka temppu vaikuttaa siltä, että tarvittavaan talousosaamiseen säätiön virittämiseksi apua tuli EK:n kavereilta asti) ja ennenkaikkea huolehtimisessa siitä, että kukaan tuoreista kansanedustajista ei pääsisi sotkemaan vanhojen puolueiden politiikkaa ennen korruptoitumistaan. Itseasiassa nämä tulokkaat jätettiin kertakaikkisen ulos puolueen sisäpiirin toiminnasta ja Soini itse eristäytyi välikäsien taakse uusista edustajistaan. Aluksi siis kenelläkään ei ollut mitään mahdollisuuksia oppia nopeasti ja tehokkaasti talon tavoille.
Vaikuttaa siltä, että jo tähän mennessä oli käytetty kaikki Poliitikon Paskatemppukirjan keinot. Mutta sehän oli vasta alkua. Jo puolueen ehdokasvalinnat ovat lievästikin lausuen kummallisia. On toki totta, että uudelle puolueelle ei välttämättä ollutkaan tarjolla parasta A-ryhmää. Silti tästäkin sekalaisesta seurakunnasta on onnistuttu keräämään juuri ne, joiden yhteenlaskettu aivokapasiteetti vaikuttaisi olevan niin vähäistä, että sillä polttaisi korkeintaan 5W lamppua puolisen minuuttia. Ehdokasvalinat vaikuttavat siis siltä, että varteenotettavia ajattelijoita olisi suorastaan vältelty.
Toinen jytky paljasti ikävän totuuden. Kansa ei palannutkaan suurissa määrin vanhojen puolueiden huijattavaksi, vaan vakioi persut yhdeksi suurista. Siksipä edessä oli se, mitä kaikki eniten pelkäsivät; Hallitustyö.
Vaikuttaisi siltä, että Soini oli onnistunut keskittämään vallan puolueessa omiin käsiinsä varsin täydellisesti. Hallitukseen valittiin juuri ne henkilöt, joiden ominaisuudet eivät riitä huomaamaan korruptituneen eliitin käsissä olevien virkamiesten tekemiä virheitä ja koplauksia. Samanaikaisesti puolueen sisällä pidettiin kuria yllä entistäkin tiukemmin. Muutamia, näennäisiä lahjoja äänestäjilleen tarjoamalla Soinilaiset ovat välttäneet median heräämisen. Tämä tietenkin myös siksi, että median ja vanhojen puolueiden poliitikkojen omistajat ovat samoja ihmisiä. Tosiasiassa nämä vähäisetkin lahjat otettiin pois sopimalla että hallitusohjelmaa ei tarvitse niiden osalta noudattaa. Ainakin siltä se juuri nyt vaikuttaa."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.