Nuoruus ja nuori aikuisikä vankilan ja sivilin väliä. Aina oli asian käsittely hovi-tai käräjäoikeudessa kesken, jopa korkeimmassa oikeudessa. Vankilasta vapautuessa oli jotain odotettavaa. Kulkea halutti ja sen osasin. Saman tyyppisessä sakissa oli yksi, kuka pianolla soittaen hommata juomat. Ihmiset tilasivat juotavaa muusikolle saatesanoin; soittajan kaverille kanssa. Suhteita tuli ja meni. Karkeimmat rikokset loppuivat, mutta vielä jatkuu. Milloin tulee mistäkin oikeudesta uutisia, lähinnä talousasioita ja niitä vastaavaavia. Olen miettinyt, olenkohan niitä liikemiehiä, ketkä seilaavat laillisuuden rajamailla? En edes väitä, että olisi syytön edes nuoruuden tekoihin. Mietin vaan miksi aina sattuu. Jos ei satu mitään muuta, joudun ikävän asian todistajaksi. Puolitotuuksia ja osavalheita elämä täynnä. Mukisematta myönnän, että sivuan antisosiaalisen persoonallisuushäiriön diagnoosia. Keski-iässä rauhottuu, mutta kohta alkaa vanhuusikä. Siltikin osani on paljon parempi kuin monien muiden. En valita. Lapset ja lastenlapset tykkäävät, ja minä heistä. Jos jollekin heräsi ajatuksia, otan ne mielelläni vastaan.
Jokin on vialla
Onnellinen_Onni
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.