Samalla aaltopituudella?

Siltä, kun voi puhua toiselle mistä vaan ja hän ymmärtää kyllä. Meillä on aina hauskaa, kun ylimääräisiä ihmisiä ei ole sekoilemassa ympärillämme, Tai vaikka olisikin, niin ihmettelemme heitä yhteen ääneen.

Sen vain vaistoaa, että tuossa on ihminen, jonka kanssa mulla synkkaa.

Juttu luistaa ja toista ymmärtää puolesta sanastakin. Samantyylinen huumori yms. Tuntuu siltä kuin olisi tuntenut sen toisen aina.

Toisen kanssa on helppo keskustella. Vaikka jännittäisi ja tulisi hiljainen hetki niin tuntuu ettei se haittaa. Keskustelut soljuvat luontevasti eteenpäin ja toisen juttuja täydennetään. Jos ollaan eri mieltä niin ei jäädä niitä liika rätväämään vaan siirrytään eteenpäin. Aika kuluu kuin siivillä jutellessa ja aiheet voivat vaihdella sekä hyppiä.
Samalla keskustelun aloittaminen on helppoa ja toinen hyppää siihen mukaan siitä mihin jäätiin.
Huumori on sellaista että molemmat nauraa ja toisen juttuihin myös reagoidaan. On lupa hieman jopa "hullutella" ja näyttää jopa "lapsellista" puolta toiselle.

Kaikenlainen jäykistely, söpsöttäminen, toisen testailu tai toisen testailu eivät kuulu.

Samalla on rento tunnelma, mutta hyvällä tavalla voi olla myös jännittävä.
Jälkikäteen ajattelee että olipa kiva jutella ja tahtoo lisää!

Tosin ei tällä hetkellä ole sellaista kaivattua josta olisin huomannut että hän ajattelee minusta noin, mutta tuolta se minusta on tuntunut niiden tiettyjen kanssa joskus ja olen ollut varma se on ollut molemmin puolista.

Sitten on naisia ja vaikka ovat kuinka viehättäviä muuten niin keskustelut ovat työläitä ja raskaita sekä jäykkiä jota ainoastaan rytmittään naisten tekonauru.

Riippuen ympäristöstä ja miten tutustutaan niin alussa se voi toki olla hieman tökkivää, mutta sitten kun se rullaa niin ei tarvitse asemia sen jälkeen säädellä.

Ei me olla.

Mie ja V ei ymmärretä toisiamme.....

Ajatellaan samaan aikaan toisiamme, laitetaan minuutilleen samaan aikaan viestejä toisillemme. Yhdessä voi olla myös hiljaa eikä se tunnu häiritsevältä. Tuntuu että välillä on tosi vahva sidos.

Ei olla, ei. Toiveajattelua, kyllä sen vaan huomaa. Sillä on ihan omat aallot. Syntyjään jo. Mikspä mietinkin, et hittojako täällä teen...

Nauretaan samoille asioille ,on helppo puhua asioista kuin asioista.Toinen aloittaa kertoo jotain niin toinen voi lopettaa . Hiljaisuuskaan ei ole kiusallista.On vain kiva töllötellä toista silmiin ilman sanoja.On jonkinlainen telepaattinen yhteys tuntee fiboja.ym.

Katseet. Joskus jännittää näkeminen. Tunne siitä että molemmat tahtoisi tehdä aloitteen mutta ei vaan voi. Se tunne kun katseet kohtaa. Samantyyppinen huumorintaju. Se että voi lukea toisesta mitä se tuntee. Näkee toisen, ja pitä'ä selaisena kuin toinen on, vikoineen kaikkineen. Tahtoisin vaan oppia tuntemaan sut paremmin, että voisin varmistua kaikesta. Mä olen sulle avoin kirja, mitä tulee tunteisiin sua kohtaan. Mä olen nähnyt että sä tiedät :D
Arvostus molemmin puolin. Siinä noin niikuin ihan alkutaipaleen sama aaltopituus :)

Sen huomaa kaipuusta, vaikka toinen ei edes ilmesty.

Valehdella mitään kun toisella on jotain selvännäkijän taitoja ja tietää mitä oikeasti ajattelen. Monta kertaa lähtee samoista asioista viestiä yhtäaikaa, tietämättä toisen tekemisestä mitään. Samoin huomaa toisen ajattelevan samalla lailla asioista. Voi sanoa että melkein sataprosenttisesti ollaan samalla aaltopituudella.

Telepatia toimii.