Mitähän pitäis tehdä? Kohtalotovereita? Ja ihan mielenkiinnosta: mitä teidän takertujien päässä oikein liikkuu?
Suhde muuten ok, mutta toisella osapuolella on taipumusta alkaa kiristää otetta, mikä tarkoittaa jatkuvaa yhteydenpitoa. Kutsuu sitä ikäväksi, mutta aivan selvästi kontrolloi koko ajan missä olen ja mitä teen.
Tällaiseen vaan yksinkertaisesti tukehtuu. Siinä sitten hyvätkin yhteiset jutut alkaa maistua puulle ja minussa herää välttelyreaktio. Tuntuu, ettei toiselle mikään riitä. Koko ajan pitäis olla jossain yhteydessä tai tekemisissä enkä halua sellaista roikkumista.
Olen luotettava ja uskollinen kumppani, mutta mulla nyt vaan sattuu olemaan muutakin elämää ja mielenkiinnonkohteita. Ja kun tämä takertumisen aiheuttama tukehtuminen käynnistyy, tulee tunne kuin kumppani ois pieni lapsi jolle pitää pitää seuraa koko ajan ja jolle ei voi sanoa ei, kun hän jatkaa niin kauan, että saa tahtonsa läpi. Siinä muuttuu koko suhde jankkaavaksi kun toinen takertuu ja yrittää varmistella kaikkea niin, että olis joku jatkuva yhteys tai kontrolli minuun. Todella vastenmielistä.
Suhde muuten ok, mutta toisella osapuolella on taipumusta alkaa kiristää otetta, mikä tarkoittaa jatkuvaa yhteydenpitoa. Kutsuu sitä ikäväksi, mutta aivan selvästi kontrolloi koko ajan missä olen ja mitä teen.
Tällaiseen vaan yksinkertaisesti tukehtuu. Siinä sitten hyvätkin yhteiset jutut alkaa maistua puulle ja minussa herää välttelyreaktio. Tuntuu, ettei toiselle mikään riitä. Koko ajan pitäis olla jossain yhteydessä tai tekemisissä enkä halua sellaista roikkumista.
Olen luotettava ja uskollinen kumppani, mutta mulla nyt vaan sattuu olemaan muutakin elämää ja mielenkiinnonkohteita. Ja kun tämä takertumisen aiheuttama tukehtuminen käynnistyy, tulee tunne kuin kumppani ois pieni lapsi jolle pitää pitää seuraa koko ajan ja jolle ei voi sanoa ei, kun hän jatkaa niin kauan, että saa tahtonsa läpi. Siinä muuttuu koko suhde jankkaavaksi kun toinen takertuu ja yrittää varmistella kaikkea niin, että olis joku jatkuva yhteys tai kontrolli minuun. Todella vastenmielistä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onhan se varmasti ikävä sanoa totuus, mutta pakkohan sinun on se kertoa hänelle, jos itse tunnet suhteessasi tuolla tavalla. Toinen osapuoli ei ilmeisesti kykene olemaan yksin, haluaa enemmän yhteistä aikaa ja ei osaa myöskään luottaa, jos pyrkii kontrolloimaan suhdetta. Oletko itse käyttäytynyt luottamuksensa arvoisesti? Pitänyt lupauksesi, etkä ole valehdellut tai jättänyt kertomatta asioita sekä tosiaan pitänyt yhteyttä yllä itse olemalla avoin ja rehellinen ettei toisen osapuolen ole tarvinnut kysellä perääsi jatkuvasti. Näistä asioista syntyy se luottamus, ja kun se on kunnossa, niin ei ole mitään tarvetta mihinkään kontrollointiin ja molemmilla on hyvä olla. Jokaisella on myös oman tilan tarpeensa, ehkä se on sinulla suurempi kuin kumppanillasi ja hän ei ymmärrä eikä hyväksy sitä ja kokee itsensä hylätyksi. Suhteessakin pitäisi osata huomioida toinen toisensa sekä osata tehdä niitä kompromisseja. Kannattaa miettiä myös omaa itseä, että kykeneekö olemaan parisuhteessa, jos ne omat menot alkaakin olla niitä tärkeämpiä kuin se kumppani, jonka kanssa pitäisi myös seurustella.
On kokemusta. Ymmärrän häntä. Hän kontrolloi koko ajan, ei pahalla, eikä väkivaltaisesti kuitenkaan.
Ensimmäinen, hyväksyt hiljaa tilanteen ja teet, kuten hän sanoo. Elät elämääsi niin, ettei mikään tule muuttumaan. Varaudut siihen, että mahdollisen lapsen tulon myötä tilanne kärjistyy. Toinen eli kerrot hänelle ajatuksesi käytöksestä. Tämä johtaa siihen, että hän suuttuu ja loukkaantuu. Tai hän ottaa onkeensa ja alkaa miettimään käytöksensä johtaneita syitä. Tämä voi johtaa muutokseen, mikä nostaa helposti heti dramaattisesti päätään, kun "mokaat", eli teet jotain mikä häntä ei miellytä, koska pysyvät muutokset eivät tapahdu, kun tarve muuttua ei nouse meistä itsestämme. Kolmas, lopetat suhteen. Mahdollisuus löytää ihminen, joka ei halua kontrolloida elämääsi, sillä hänellä on terve omanarvontunto ja nauttii myös omista asioistaan. Tämän hetkinen kumppanisi suuttuu ja loukkaantuu, mutta hänellä on mahdollisuus löytää vähitellen pettymysten kautta luottamus omaan itseensä, muihin ihmisiin ja elämään.
Olen ollut tuo kuvaamasi pelokas henkilö ja sinuna valitsisin vaihtoehdot kakkosen kautta kolmoseen riippuen siitä, miten paljon asia sinua haittaa. Oma onnellisuus täytyy aina pitää päällimmäisenä seikkana, jos on kyse aikuisista ihmisistä ja tehdä viisaita valintoja.