Kirpputoreja kierrellessä

Olen kohdannut huvittavia juttuja. Viime perjantaina olin yhellä kirpparilla, missä eräässä pöydässä oli pelkkää kaatopaikalle joutavaa romua. Oli mm. pieni vapaudenpatsas, mistä oli käsivarsi poikki ja soihtu puuttui, ja seinäkello, mistä oli lasi halki. Tai muoviahan se oli. Miksei niitäkin oltu voitu nakata kylmästi roskiin, vaan ne oli pitänyt viedä vielä kirppikselle myyntiin? Hitto, kuka ostaa risan koriste-esineen tai seinäkellon, mistä lasi halki? Ja kun ei sille myyjälle ole arkeen vaikuttavaa tuottoa, jos se saa jonkun risan tavaran myytyä muutamalla eurolla. Ihan turhaa, kun makselee vielä kymppejä viikossa pöytävuokraa. Aika monta viikkoa saa kolme euroa maksava koriste-esine olla kirppispöydällä, ennen kuin sille ostaja löytyy. Heittäisi roskiin vaan, niin säästäisi kirppikselle kiikuttamisen vaivan.
Toinen, minkä olen pistänyt merkille, niin vanhoista huonekaluista pyydetään hulluja hintoja. Hinnat olisivat paremmin perusteltuja, jos ne olisivat edes kunnostettuja ja siistejä. Mutta kun ne myydään ostajan kunnostettavaksi. Samalla rahalla haet huonekalukaupasta uutta, eikä tarvi kotona alkaa kunnostelee. Ja taas säästyy turhaa vaivaa.
Useita vuosikymmeniä vanhat fillaritkin maksavat kirppiksillä toista sataa euroa, samoin mööbelit. Eihän nuo ole uusinakaan maksaneet niin paljoa.