Kun järkipuhe ei mene perille

Känniselle puhuminen ei paljon taida auttaa. Asia on parempi ottaa esille, kun pää selviää.

Sun äijäs rakastaa sitä kaljaa. On tasan kaksi vaihtoehtoa, a) joko hyväksyt sen, tai b) ilmoitat, että kaljan juonti loppuu, tai haarukat menee jakoon. Sopimus, milloin voi ottaa voi tulla myös kysymykseen, mutta siitä kiinni pitäminen tulee tuottamaan vaikeuksia.

Voimat on varmaan vähissä, ja vielä pahempaa on tulossa, sillä kyllä tuuleen saa huutaa mutta mitään se ei muuta.
Lyhyestä kuvauksestasi päätellen juominen on jo sillä tasolla, että mies ei juomista lopeta sinun takiasi, eikä hän lupauksista huolimatta pysty juomista edes vähentämään. Tämän kirjoittamiseen ei tarvitse olla mikään ennustaja, sillä niin se vain menee.

Alkoholistia ei voi auttaa muuta kuin juomaan lisää, sillä hän kääntää kaiken saamansa avun palvelemaan juomista.
Siksi sinun kannattaa (oikeastaan on pakko) keskittyä vain omaan jaksamiseesi. Et ole miehellesi velkaa omaa elämääsi, sillä juomisen lisääntyessä sinun elämäsi muuttuu aina vaan helvetillisemmäksi.

Hyviä neuvoja juopon kanssa elämiseen saat esim. Al-Anon jäseniltä. He ovat läpikäyneet samanlaisen maanpäällisen helvetin ja neuvovat sinuakin varmasti.

Työnnä sille löylykauha persiiseen ja sano et täs on sun uus heilas.

Että jopa yrität auttaa sitä kotihommissakin ja se vaan tinttaa! Voiko naiselta (?) enempää vaatia! Jätä se saasta ja lähde toteuttamaan naiseuttasi (?) vaikka roikuskelemalla lähimmän vastaanottokeskuksen liepeillä.

Alkoholistilla alkoholi menee kaiken ohi.

Alkoholisti ei pysy kauaa raittiina jos motiivit raitistumiseen ovat ulkopuoliset: työ, perhe, ym. "Koska vaimo vaatii!" Ei yleensä onnistu.

Alkoholistin pysyvä raittius alkaa siitä, että hän tahtoo raitistua oman itsensä vuoksi!

Hänen on itsensä haluttava raittiutta.

Kenenkään läheisen ei myöskään pidä alistua alkoholistin sekasortoiseen elämäntapaan. Miehelle voi sanoa, että valitse minut tai viina! Koska alkoholisti valitsee viinan, ei muuta kuin muutat erilleen.

Nyt mies jää yksin ongelmansa kanssa. Häntä ei saa sääliä, paapoa, vaan jätettävä omilleen.

Nyt mies on tosiasioiden edessä ja josta hänen on pakko ottaa itse vastuu. Hänen on löydettävä oma pohjanoteerauksensa, jolloin hänelle ehkä tulee oma halu raitistua.

Jos ei, muiden ei pidä hukkua hänen mukanaan.

Hoitomahdollisuuksia on erilaisia. Kannattaa puhua ongelmasta esim. terveyskeskuslääkärin kanssa.

Ei jaksa mennä huomenna töihin, dokaan koko päivän koska se on hauskaa. Ämmä käy hakemassa viinaa mulle lounastunnillaan. Kiva kun on akka joka ei turhasta motkota.

Itse huomaa, että elämä on mukavampaa , kun juo esim vain kerran viikossa ja ei änkyräkännejä.
Nukkuu paljon paremmin ja NUKUTTAA

Jospa oma harkinta astuu kuvaan?

Jäätyäni putkeen 57 vuotisena aloitin hiljalleen päivittäisen dokaamisen. Hyvin pian oli rytminä ensimmäinen olut puolen päivän tietämissä. Myöhemmin iltapäivällä viiniä ja illalla teräviä.
Join uuteolutta jonka valmistin 6 - 7%:n vahvuuteen ja pullotin litran lasipulloihin.
Kotiviin ja pontikan valmistuksen olin jo lopettanut ja siirtynyt alkon tuotteisiin.
Vaimoni ei moittinut elämäntapaani.
Hieman ennen 60v päivääni tutkiskelin itseänä. Onko tässä järkee, järkee, järkee.
Mikään ei huvittanut ja mieskuntokin alkoi hiipumaan.
Ajattelin myös eläkepäivieni mahdollista määrää ja varsinkin laatua.
En ryhtynyt absolutistiksi mutta kotoiseen elämäntapaani ei alko kerta kaikkiaan sovellu eikä maistukaan.
Vajaan kuukauden kuluttua alkaa Espanjassa maistumaan mutta määrät ovat vähentyneet ja ainet miedontuneet.

Oleellista on se, ettei vaimoni ole koskaan morkannut ryyppäämisestäni.
Jos olisi niin reaktioni olisi saaattanut olla "ja perkele, minähän ryyppään jos tekee mieli"!

Kun sanotaan et juoja pitää jättää yksin, eikä sääliä, kysynkin, miten juojasta pääsee eroon. Olen jättänyt jo, mutta juoja vaan ottaa yhteyttä, kielloista huolimatta?

Kiitos, miten samanlaista olen jo kokenut melkein puoli vuotta. Tämä henkilö ei usko kieltoja, ja olen paennut monta kertaa hänen luota. Jotenkin säälin sitä, kun oli juonut korttinsa ja koetin auttaa, mutta nyt huomaan, että oma terveys jo vaarassa.
Onko hänellä luonnevika vai onko alkoholi saanut aikaan sen, ettei ymmärrä käytöstään. Todella raskasta ollut ja manipuloi heti kun tavataan, nyt laitoin kirjallisen tiedon, että minun häirintä saa loppua heti. Saa nähdä, meneekö perille.

Alkoholismi on geeniperäinen sairaus, jonka periytymistapa on monigeeninen. Koska vanhemmillä on kaksinkertainen geenimäärä lapseensa verrattuna, voi sattua, että kumpikaan vanhemmista ei ole alkoholisti, mutta kummaltakin ovat periytyneet juuri sellaiset geenit, jotka yhdessä tekevät alkoholistiksi.

Alkoholistimiehen pojista 40 % on alkoholisteja. Jos molemmat vanhemmat ovat alkoholisteja, lapsista 90 % on alkoholisteja.

Ilman alkoholismiin johtavaa geenistöä ei kukaan voi tulla alkoholistiksi, vaikka kuinka joisi. Vastaavasti, jos on perinyt alkoholismiin johtavan geenistön, tulee AINA ilmiasuiseksi alkoholistiksi yhteiskunnassa, jossa yleisesti käytetään alkoholia.

Kukaan ei voi auttaa moittimalla eikä palkkioilla. Mitkään hoidot eivät auta pitkäaikaisesti. Meistä pääsee lopullisesti kuiville vain 1 - 2 %. Sen paremmin alkoholisti itse kuin hänen läheisensäkään eivät voi tämän varaan rakentaa. Tästä taudista ei voi parantua. Alkoholismi ja ahdistuneisuus korreloivat keskenään. Ahdistuneisuutta potee suurin osa myös aniharvoista kuivilla olevista.

Alkoholistin omainen tai läheinen voi tehdä itseään säästääkseen vain sen, että on hyvin vähän tai ei ollenkaan tekemisissä alkoholistin kanssa.

Kiitos tästä tiedosta, ja voin nukkua nyt yöni rauhassa eli en voi auttaa kuin itseäni nyt, ja aiemmin tein vaikka mitä, että vähentäisi juomista tämä henkilö josta aiemmin tuossa kerroin.
Ihmettelin kun lupasi ja jo seuraavana päivänä ostamaan alkoholia, oli muka huolia taas tullut ja ihan uskomattomia juttuja tuli yllättäen, siksi joutui juomaan.
No empähän enää hänen kanssa ole, joten otan kokemuksena tämänkin, etten jatkossa ala hyysäämään, jos jollekkin on alkoholi ongelma.

Miten samanlaista olen tuntenut, tuo kun ovikello soi ja alkaa koko kroppa täristä. Siedin pitkään kun pelkäsin, ja mies puhui uhkaavaan sävyyn. Nyt huomaan, miten samanlainen kuvio on muillakin ollut alkoholistin kanssa.
Itse olen tullut myös siihen tulokseen, että parasta elää yksin, oli se niin stressaava kokemus elämässäni, vaikka kesti puoli vuotta vaan.
Miten jotkin kestää vuosikymmeniä,huh.
Kiitos ja nyt sain arvokasta tietoa, ja voimaa. Kaikkea hyvää jatkossa myös keskustelijoille, joilla samoja kokemuksia.

treffiilmotuksen nettiin laitat ja heität juopottelevan ukkos pihalle!pääsee sit liittymään lasoli-kerhoon ku pakkanen nipistää!