On niin vaikea olla hiljaa. Hiljaa kuin joki ikkunani takana. Niin tyyni ja levollinen, mutta vain pinnaltaan ja emme näe veden liikettä, pyörteitä ja virtauksia, vain kirjoittamattomia sivuja, kunnes, pakotettuna, tapahtuu.
Syntyy väre, syntyy sana.
Syntyy väre, syntyy sana.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sinulla on niin kauniita kirjoituksia. Tunnen niistä jotain outoa yhteenkuuluvaisuutta, tunnistamista. Kiitos ajatuksistasi. :)
Sanotaanhan, että syvän veden pyörteitä ei aina pinnalle näe. Virtaukset voivat näennäisesti tyynen pinnan alla olla voimakkaitakin. Vaarallisia, jos kulkija niistä ei tiedä tai ota huomioon. Tai vaarattomia, jos tiedostaa, varoo, mutta silti uskaltaa.
Ja pinta voikin alkaa väreillä.
Eikä monikaan elämässäni tiedä ketä ajattelen ja kaipaan, mutta toisinaan tunne on vain niin iso tai kaunis, että se on pakko muokata sanoiksi.
Tyynessä veessä ne isot kalat kutee....
Hyvä jos omalla kaistalla pysyn :) mutku ei sit millään malta ajaa kovin kovaa.
Tälläisinä kesäöinä en haluaisi olla yksin.
Usva hiipii peltojen yli; joki on kuin huurretun lasin takana ja maisemassa on niin paljon vihreää, eri sävyissä, ettei siihen tunnu enää mahtuvan yhtään enempää, ja taivas - taivas on niin täynnä valoa, että sen haluaisi saada jakaa jonkun kanssa, ottaa suunta hiljaisuuteen, kadota hetkeksi mutkitteleville teille.
Jos sanat voisivat muuttua todeksi, niin olisit tässä ja nyt, ehkä nukahtanut väsymyksestä ja minä istuisin hiljaa vierellä, katsoisin vuoroin sinua ja vuoroin tuota usvaista, tyyntä maisemaa ulkopuolella, maailmaa, jossa sade tuntuu vieneen ajan mukanaan. Se jokin on näissä kesäilloissa, mikä saa haaveilemaan ja hapuilemaan sanoja kuin yrittäisin nostaa tätä painoa sisimmästäni, rakentaa ulkopuolisen kodin ikävälle, jotta se muuttaisi muualle ja havahdut, katsot minua silmiesi nurkista kuten tapanasi on, varuillaan ja arvioiden, mutta hymyni kertoo kaiken, olet tässä ja olemme kahden ja kaikki on hyvin.
Joka kerta kun luen kirjoituksesi,
mieleeni tulee hän,väjäämättä ajattelen
miestä,joka on rosoinen,herkkä ja ihmeen
lähellä.Silti niin kaukana.
Kiitos kun tuot hänet luokseni.
Voi olla, että ajattelemani mies on hiukan samanlainen kuin kaipaamasi ja se heijastuu kirjoituksiini. Hänelläkin on terävät kulmansa, mutta jossain kuoren alla on myös toisenlainen maailma ja vaikka noin 45 km erottaakin meidät toisistaan - tietä myöten - niin hän on omalla tavallaan aina läsnä.
https://youtu.be/xAyP00S651E
Se varmaan puhuttelee minua eniten miten osaat asettaa sanat kuvaamaan niin kauniisti.Ihmisessä on ulkokuori jonka näemme.Kun hän puhuu,kertoo itsestään ajatuksin ja tuntein,silloin saavutan hänen sisäisen maailmansa.Kun kahden ihmisen sisäiset maailmat kohtaavat,siinä on jotain
uskomattoman arvokasta ja kaunista.
Siinä sielut kertovat omaa tarinaansa.
Vaikka nämä olisivat pelkkiä omenankukan terälehtiä, turhia haaveita, jotka loputon kesäsade lyö maahan, niin ei voisi olla toisinkaan ja usko minua - olen yrittänyt. Kääntänyt selkää, valinnut uusia teitä, puhtaita polkuja, mutta se jokin on minussa, se on sinussa, olen sinun kanssasi parhaimmillani.
Kolmekirjaimiselle miehelle.
Tuota juuri tarkoitin.
Kirjoittamaasi on niin helppo liittyä
omissa ajatuksissani kun muistan tärkeää
ja rakasta ihmistä.Kiitos.
Varmaan sekin vaikuttaa, että olemme kaikki täällä hyvin samanlaisista syistä - tuskin kirjoittaisimme, jos emme tuntisi kuten tunnemme, ja jos voisimme olla tuon kaipauksen kohteen kanssa. Mieluiten kirjoittaisin joko suoraan hänelle tai sitten luonnoskirjoihin, mutta täällä nämä sanat tuntuvat edes hiukan elävän enemmän ja tarina on todellisempi.
Tuskin kävisin täällä jos olisi jokin muu yhteys olemassa.Aikoinaan kirjoitin hänelle kirjeitä.Ajatukset ja tunteet oli helppo kirjoittaa paperille.
Täällä tarinaasi saavat liittyä toisetkin ainakin ajatustasolla.Etsin täältä aina jotain kaunista ja puhuttelevaa.Sitä on joskus etsittävä kovin kauan.
Nimenomaan ja kun edes joku ne lukee jää tunne, että salaisemmatkin tunteet ovat yhtä paljon olemassa kuin julkisesti tunnustetutkin.
Kirjoitin hänelle neljä kirjettä tänä keväänä, joka kuun 12. päivä, mutta en lähettänyt niitä vaan poltin uunissa nyt toukokuussa. Ajattelin ensin sen olevan rituaali, keino käsitellä tunteita ja päästä yli, mutta myös todisteita jos aika minusta jättäisi - niin värittömältä näyttävä elämäni ei ehkä sellainen ollutkaan ja minäkin olin ollut rakastunut, mutta mietin myös sitä olisiko se lainkaan hyvä, että vasta kuolemassa nämä tunteet olisivat julkisia. Joten poltin ne ja toivoin, että tuuli kantaa sanojen sisällön hänen luokseen.
Mutta hän pysyy anonyyminä muusanani.
Minusta on ihana,että olet kirjoittanut tänne.Minua tekstisi ovat puhutelleet nyt ja joskus aiemminkin.
Hyvä,että kirjoitit ne kirjeet.Joskus kirjoittaminen ja kirjeiden polttaminenkin auttavat tunteiden käsittelyssä.En tiedä mistä syystä et voinut niitä lähettää hänelle.Se on sinun yksityisyyttäsi.Tuli vain mieleeni,että jos joku ihminen rakastaisi minua ja kirjoittaisi kirjeen minulle, niin haluaisin ehdottomasti saada kirjeen ja lukea sen,olipa tilanne mikä hyvänsä.Toivoisin sydämestäni niin.
Vaikka tuuli onkin mahtava voima,se ei taida voida muuttua sanoiksi rakkaasi luokse.Suurempaa lahjaa kuin saada tulla rakastetuksi ja saada rakastaa ei maailmassa taida olla,eihän....
Kerran kirjoitin hänelle, mutta tunteet eivät olleet molemminpuoleisia ja nyt se tuntuisi vain tungettelulta sekä toistolta - kun kerran on jo sanottu kiitos, mutta ei kiitos, niin minun on sitä uskottava, kunnes hän sanoo toisin ja tiedän, että se mitä kirjoitan on toivottua ja haluttua ja ennen kaikkea se mitä tunnen halutaan ottaa vastaan.
Kiitos kun kerroit.Ymmärrän tilannettasi paremmin.Tunteiden tunteminen ja niiden vastaanottaminen toiselta on tärkeää.Jollei tule vuorovaikutusta,jää kohtaaminen puolitiehen..Tuntuu myös surulliselta jollei saa syystä tai toisesta elää rakkauttaan todeksi.
Odotan kirjoituksiasi.Ne koskettavat minua.
Ymmärsin myös, että niissä kirjeissä ei loppujen lopuksi ollut kyse rakkaudesta, vaan siitä torjutuksi tulemisen ylipääsemisestä. Motiivi kirjoittamiseen oli eri ja nämä lyhyet runomuotoiset tekstit täällä ovat myös siksi aidompia, sillä ne muodostuvat suoraan tunteesta oli tuo tunne sitten hyvä tai paha. Niillä ei ole mitään älyllisiä tarkoitusperiä. Ne vain ovat. Heijastuksia elämästä.
Kirjoittaminen on jokatapauksessa yksi parhaimpia ja terapeuttisimpia keinoja tunteiden purkamiseen.Hylätyksi tulemisen kokemus ravistelee kovasti,sen purkaminen auttaa tai ainakin helpottaa oloa.
Heijastukset elämästä ja ihmisen erilaisista tunteista,ovat niitä kallisarvoisimpia helmiä.