Valitettavasti nainen...

Musta tuntuu et tapailet sitä tyyppiä vieläkin.

N mietin ni sehän se vastas siihen puhelimeen silloin.

Harmi juttu... :( Ehkä kuitenkin kannattaisi...

valitettavasti äijä, en halua nähdä sua enää toivottavasti ikinä. Olet kuvottavan näköinen, ja luonteesi on paskaaaaaaaaaaaaaa.

Niinkö, kokeillaanko korjata luottamus?

Se on kyllä tärkeää tuo luottamus kuten nähty ja koettu. Vaikka kuinka esittäisit nyt muuta niin läpi ei mene. Kerran kun kiinni jää tiedät että mennyt mikä mennyt. Toisaalta tunne taitaa olla molemmilla mutta ei se mitään ollaan sitten tasoissa. En tunnusta enempää mitä vedätin mutta sillähän ei ollut kuin se yksi moka. Sekin riittää.

Ikävä kyllä tunne todella on molemminpuolinen. Ja onhan tässä ollut jo niin paljon muutakin kaikkea todella ikävää, etten oikein tiedä, miten tästä enää eteenpäin.

Älä yritä esittää mitään siellä taas!

Kukaan ei ole kenenkkän robotti. Pois se minusta!!!!

Sovit hyvin baaripöytään.

Voisiko johtua epätietoisuudesta?

Aloitukseen: mitäs hakkasit minua ....''''
et varmaan luotakkaan...ihan höhlän puheet
Sulla....oot täysi syypää
Pahoinpitelyt on rikos..ja näppi -varkaudet..

En oikeen tiedä mitä haluat?

Kenelle aloitus on? Jotta oikea osaa vastata...

Minäpä kerron hieman ajatuksistani. En tiedä, millaisen kuvan minusta tarkalleen olet saanut, koska emme ole koskaan viettäneet aikaa kahdestaan rauhassa. Olen kehittänyt itselleni aikamoisen suojakuoren, "kaiken kestävän ja pärjäävän" puolen, jonka avulla selviän tietynlaisista tilanteista. Saatan antaa coolin kuvan itsestäni, mutta totuus on toinen. Alla on hyvin herkkä ja haavoittuva puoli. Olen perusluonteeltani todella kiltti, ainakin omasta mielestäni ehdottoman luotettava, pyrin hoitamaan asiani aina niin hyvin kuin mahdollista, enkä haluaisi pahaa kärpäsellekään. Mitä tulee ihmissuhteisiin, niin olen niissä sitten ilmeisesti aika sinisilmäinen ja naiivi. En ymmärrä minkäänlaista selän takana puhumista, juoruilua tai vastaavaa. Ajattelen aina, että kaikki voisivat olla kavereita keskenään.

Mitä parisuhteeseen tulee, niin näen sen jotenkin sellaisena, miten sen sanoisi... Sellaisena, että pidetään yhtä viimeiseen asti, toinen olisi sielunkumppanini ja ehdottomasti ykkönen elämässäni. Haluaisin olla hänen rinnallaan niin iloisissa kuin surullisissakin asioissa. Jos jostakin ihmisestä välittää oikeasti, niin hänestä välittää melkein kaikkein eniten silloin, kun toinen on heikoimmillaan, ei vain silloin, kun kaikki on onnellisesti, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Minulle ei tulisi koskaan mieleen pettää tai leikkiä kenelläkään ihmisellä. Päinvastoin, yritän varoa, etten vahingossakaan tekisi mitään sellaista, joka saattaisi loukata jotakuta. Jos joskus kävisi niin, että tiet erkanisivat, niin senkin asian voisi hoitaa toista kunnioittaen ja niin, että kohtelee toista hyvin.

En kuitenkaan edes harkitse parisuhdetta, jos minusta ei tunnu siltä, että ihminen olisi sellainen, jonka kanssa viettäisin loppuelämäni. Minulle ei tulisi koskaan mieleen aloittaa parisuhdetta vain siksi että olisi joku, muuten vain hupimielessä tms. Pärjään elämässä hyvin yksinkin, joten jos osoitan kiinnostusta, niin kyllä silloin olen todella ihastunut ja myös ehdottoman tosissani asian kanssa.

Mitä sitten haluaisin? Olen todella ihastunut häneen, ollut ensitapaamisistamme lähtien. Haaveilen yhteisestä elämästä ja ajattelen, että siinä on ihminen, jonka kanssa haluaisin elää elämäni. Ajattelen, että pitäisimme yhtä aina, ja haluaisin elää hänen kanssaan niin iloiset onnenpäivät, harmaat arkipäivät kuin surullisimmat ja synkimmätkin päivät. Hän tuntuu sielunkumppaniltani, joka voisi olla samalla kaikkein paras ystäväni.

Haaveilen siitä, että eläisimme elämämme yhdessä, yhteisestä kodista jne. Ne tunteet ja haaveet eivät ole missään kohtaa muuttuneet miksikään. Jos kerron sinulle, kuinka ihana ihminen minusta olet, niin sanon sen siksi, että ajattelen niin.

Mutta vaikka tunteitani peittelenkin tai suojelen itseäni, niin minullakin on tunteet. Ja koska olen luottamusasioissa ja muissa vastaavissa ehdoton, niin minua myös sattuu hyvin paljon se, kun pamautetaan jotain sellaista, joka tulee jollain tavalla väliimme.

Et vain ehkä ymmärrä sitä, että uin myös koko ajan tässä valtavassa epätietoisuuden ja epävarmuuden aallokossa. En yhtä lailla tiedä yhtään, mitä sinä haluat tai ajattelet. Et ole itse asiassa koskaan maininnut siitä sanallakaan. Annat hyvin ristiriitaista informaatiota, ja olen vellonut tässä epätietoisuudessa jo aika kauan. Elämässäni on tapahtunut ikäviä asioita, joiden kanssa kamppailen, ja toisinaan tulevat pamautuksesi aiheuttavat myös minulle aikamoisen tunteiden hyökyaallon. Jos joskus vetäydyn, se ei tarkoita sitä, että tunteeni olisivat muuttuneet yhtään mihinkään. Yleensä vain olet antanut ymmärtää, etten todellakaan ole sinulle sellainen ihminen kuin sinä minulle, joten mitä siinä sitten voin tehdä.

Tämä jatkuva vuoristorata on hyvin kuluttavaa. Elämässä kun on muutenkin niin raskaita asioita, niin haluaisin parisuhteen olevan sellainen, jossa olisimme toistemme tukena, eikä niin, että syöksyy rotkoon joka toinen sekunti. Tai että tyyntä on vain myrskyn edellä.

Varmaan suurin ongelma tässä koko jutussa on se, että asioita ruoditaan täällä keskustelupalstalla sen sijaan, että tutustuisimme toisiimme oikeasti kunnolla ja näkisimme, millainen se toinen on. Nyt vain vellomme kumpikin yksin omissa epätietoisissa ajatuksissa, pelkäämme pahinta ja annamme ties kenen sanojen sekoittaa täällä ajatuksiamme.

Kuka tahansa ap onkaan niin kysy ko. naiselta suoraan, juttele hänen kanssaan niin asiat kyllä selviävät onko teillä luottamusta tai mitään toivoa yhteisistä jutuista. Ihan turhaan kirjoittelet tänne palstoille epäileviä kirjoituksiasi. Ei kaikki ihmiset ole epäluotettavia, syy voi olla siinä, että välität niin paljon hänestä että pelkään jo etukäteen menettäväsi hänet tms.