Susi ja karhu tulisi rauhoittaa kokonaan muutamaksi vuodeksi ja metsäkanalinnut myös, mutta metsästäjien ahneudella ei ole mitään rajaa. Aikuiset ukot itkee kuin pikkupennut joka asiasta, kuitenkin sitten retostellaan saalismäärillä ja kehutaan itseä, seuraa ja koiraa. Kunnioitetaan luontoa ja liipalaapaa.. Hupiukkoja!
Ahneet metsästäjät!
metsäjooseppi
5139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
elekee työ mänkö rauhottammaa....mie oon niitä syöttäny jo tovin kun herräilivät niin suap syksyllä pulskaa paisstii..ne on miun kiikarriin varattu
Kaikki pitää rauhoitaa, niin hirvet kuin petoelukat ja muut haittakasvit! Itse viljelen jättiukonputkea ja paukkubalsamia!
Aloittaja on oikeassa,,,nimittäin metsäkana linnut niin kyllä muutaman vuoden rauhoitus elvyttäisi kannan.Voitaisiin jopa talvi metsaästys sallia.(vieläkin muistan sen tammikuun kun teeren metsästys sallittiin kuukauden ajaksi.Oli se hienoa hiihdellä kivääri ja lumipuku päällä talvisia hankia pitkin erämaassa .Ja vaikka saalista ei tullut niin kyllä tiesit olleensa ulkona talvisäässä.
Talvimetsästys oli todella mahtava kokemus tuolloin, minäkin muistan sen. Metsävaltion mailta sain yhden teeren ja noin kahdensadan metrin päästä jäniksen. maasto oli nyppyläistä hakkuuaukeaa ja rinnettä vasten huomasin sen jäniksen, joka pysähtyi ihmettelemään outoa hiihtäjää.
Rauhoituksella on minun mielestäni liian toiveikkaat mielleyhtymät riistakantojen lisääntymiseen tai kannanhoitoon. Lintujen osalta on ns. kiintiömetsästys ollut vuosia käytäntönä. Vastuullisilla metsästysseuroilla on kyllä homma hallinnassa. Enemmän lintukantoihin ovat vaikuttaneet, ja vaikuttavat, mielestäni metsätalous ja sääolosuhteet talvella sekä pesintävaiheessa. Saalistavien ja saaliseläinten suhde on myös merkittävä tekijä kaikessa riistakantojen lajirunsauden kehityksessä ja vaihtelussa. Luonto se vaan on usein ihmistä suurempi verottaja.
Samaa mieltä. Kyllä luonto hommelit hoitelloo. Kerrannin taannoin ku 1990 –luvulla talevella kameran kera hiihtelin Äijänpäivän saloilla huurremetsoja kuvvoomassa, niin kottiin palasin koleme teertä repussain. Olivat valimiiks pakastettuikin, ko ol pakkasta yli 20 askelmoo, tätä celssiusta.
Siihe oli varmaanni joku tetriparvi yrittännä edellisillan hämyssä kieppiin. Iskemmii räknäsin seittemän. Kelit ol ollu sellaset jotta oli suven jälekkeen tullunna kovat pakkaset ja hanki kova pakkaslumen jälekkeeen. Pyhmyttäin lunta kerkis sattoo kymmenkunta senttii. Ja sitten kun aikasseen ennen kettuloita ehin paikalle hiintämmään, niin kieppiin sukkelttaissaan olvat niskasa taittanneet. Kahelta ol tullu verta nokasta hangelle. Jotta kolimikerttanen saalis kameralla. Ei siihen mettämiehhii tarvii.