Olen siis suht rauhallinen ja hiljainen introverttinen tyyppi normaalisti ja viihdyn parhaimmin yksikseni, mutta "toisinaan" joutuu käydä töissä ihmisiä sietämässä että saa tienestiä. Töissä olen aika suorituskeskeinen ja tunnollinen, ei ole pahemmin tullut sairasteltua vuosien aikana ja pyrin aina tekemään parhaani. Tuntuu että mulla on nyt useammin alkanut tulemaan tällaisia jaksoja, että kertakaikkiaan vaan ahdistaa olla töissä ja kaikki kiinnostus työhön häviää. Hermo on kireällä jatkuvasti ja saan raivokohtauksia, olen aivan kuin toinen persoona ja tunnen sen myös jotenkin päässäni, en osaa selittää. Jos pitäisi kuvailla kun "vanne kiristää päätä" niin tätä se sitten kai on. Välillä kädetkin tärisee niin ettei mitään tunnu saavan aikaiseksi. Jakson lopulla ennen normaaliksi palautumista iskee sitten jonkinlainen "krapula", tuntuu huimausta vaikkakin edelleen samat oireet (hermoilu, ahdistus) on päällä. Olen aiemmin kärsinyt masennuksesta, mutta ei tämä kyllä samalta tunnu kuin silloin. Olisiko tämä sitten jotain ns. työuupumusta, jota korostaa tuo etten väsyneenä jaksaisi olla ihmisten kanssa tekemisissä sitä vähääkään luonteesta johtuen? Olen miettinyt, että jos tämä ei tästä nyt helpota niin kai se pitää lekurille käydä avautumassa. Ei kyllä yhtään huvittaisi alkaa mitään lääkkeitä taas syömään kun niistä aikoinaan pääsin eroon ja terapioistakin jäi huono maku kun ne tuntui enimmäkseen ajan haaskaukselta alun jälkeen, sekä mulle että sille tikku-ukkoja vihkoonsa piirtelevälle terapeutille. Mutta tuohon kai se menee kun ne tietty katsoo tietsikalta että jaa, olet masennellut joskus 10v sitten.
Päässä(kö) vikaa, taas
EnJaksa
385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko sulla mitään kivaa työn vastapainoksi hermoja rauhoittamaan ? Paitsi "yksinviihtymistä", mikä on ihan ok. Minäkin viihdyn hyvin yksinkin, mutta pelkkä työ ja yksinviihtyminen ei ajan mittaan riitä. Jotain itseä piristävää ja kiinnostavaa on hyvä olla joskus vapaapäivinä tai vapaa-ajalla yleensä, muuten tuntuu, että työ ja työympäristö määrää elämää ja minuutta liikaa.
Yritä keksiä joku ratkaisu, ettei tarvitse lääkärille eikä terapeutille mennä. Ei se paljon "sisältöä" tuo elämään :)
Ole vapaa lääkäreistä ja lääkkeistä, päätä itse, mitä mukavaa tekemistä voisit löytää työn vastapainoksi !
Tulisko mitään ideaa mieleen ?
Tuskin sinulla on työuupumusta, mutta kun on hermostunut tai ahdistunut, tulee jotenkin "allergiseksi" ihmisille, äänille ja hälylle ?
Jos sinulla vain on mahdollisuus, niin vietä lakisääteiset tauot, ruokis ja kahvipaussit yksinäsi.
Ota pieni rauhallinen hetki niistä tauottamaan päivää ja auttamaan jaksamistasi.
Teen itse niin, tarvitsen hetken hiljaisuutta ja rauhaa välillä.
Ei+sinulla+päässä+ole+vikaa,+introverttinä+ihmisenä+sinulla+taitaa+olla+toleranssi+ihmisille+ja+äänille+alhaalla.+Koeta+ottaa+rauhallisesti,+luovi+siellä+ihmisten+keskellä+niin,+ettei+ympäristö+pahasti+häiritsisi+sinua.+Keskity+vain+työhösi.+Sulje+korvasi+muulta,+jos+työsi+on+sellainen,+että+voit.
Ehkä+tunnollisuutesi+aiheuttaa+myös+ahdistusta+sitä+kautta,+että+olet+tunnollinen+jahaluat+tehdä+työsi+mahdollisimman+hyvin,+mutta+ympäristö+"häiritsee"+sinua+ja+suoritustasi+?
Opettele+ottamaan+rennommin+!+Näin+on+minullekin+sanottu+joten+tiedän,+että+se+on+aika+ärsyttävä+lause,+mutta+olen+yrittänyt+opetella+ja+hieman+on+helpottanut.+Toistan+itselleni+kiperässä+paikassa:
Maailma+ei+kaadu+!+Maailma+ei+kaadu,+vaikka+en+100%:n+täydellisesti+onnistu+jossakin+!
Ei+ne+muutkaan+!
Kukaan+ei+ole+täydellinen.