Vai onko niitä missään?
Itse olin tämän paikkakunnan alueella ja odottelin kaikessa rauhassa omaa tulevaa bussilinja_autovuoroa. Meni jonkinaikaa, niin kohdille osui lähitienoon kyläläineen. No. ei siinä muuten mitään, en hänelle mitään pokkipuolista sanaa, enkä provoa sanonut, mutta hän sanoi sukunimeni ja jonkin halventavavan ilmaisun.
Tuota noin...
Jaksan edelleen ihmetellä sitä, että paitsi alkeellisimmat käytöstavat on ilmeisimmin täysin hukassa, kadotettu ja menettetty.
Niin meillä täällä Santalannotkon kylässä ainakin.
Itse olin tämän paikkakunnan alueella ja odottelin kaikessa rauhassa omaa tulevaa bussilinja_autovuoroa. Meni jonkinaikaa, niin kohdille osui lähitienoon kyläläineen. No. ei siinä muuten mitään, en hänelle mitään pokkipuolista sanaa, enkä provoa sanonut, mutta hän sanoi sukunimeni ja jonkin halventavavan ilmaisun.
Tuota noin...
Jaksan edelleen ihmetellä sitä, että paitsi alkeellisimmat käytöstavat on ilmeisimmin täysin hukassa, kadotettu ja menettetty.
Niin meillä täällä Santalannotkon kylässä ainakin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siilissä ei taida porukan käytöstavat kehittyä koskaan ihmisten tasolle...
Sitä olettaisi, että ne huonot käytöstavat jäisivät alakouluun ja viimeistään sinne yläasteelle.
Mutta ei. Aikuiset käyttäytyvät kuin pienet pennut. Jos he ovat joskus jotain kasvatusta kotona vanhemmiltaan ja koulussa opetusta saaneet, niin se ei ainakaan näy missään.
Naapureita ei tervehditä, ja sen sijaan heille kommentoidaan asiattomuuksia.
Erikoiseksi tämä tekee se, että en ole heille ainakaan omasta mielestäni koskaan mitään tehnyt.
Luulisi jokaisen keskittyvän omiin asioihinsa, eikä tuijottelemaan toisia ja alkaa laukoa typeryyksiä.
Se on huomattavasti älykkäämpää ja fiksumpaa toimintaa.
Älykkäämmillä on yleensä myös ne käytöstavat hallussa.
Haukkuvat laiskaksi vaikka mitään en ole tehnyt...
Viesti aloittajalta: En ole tämän yllä olevan kommentin kirjoittaja.
Tiedoksi asioista täysin tietämättömille, tai niille, jotka heittäytyvät tahallaan tietämättömiksi.
Itse olen tehnyt omaishoitajan duunia yli viisi vuotta ja toista vapaaehtoistyötä jo peräti seitsemän vuotta putkeen, ilman mitään palkkaa. Tosin vakavassa harkinnassa on lopettaa jompikumpi, tai jopa molemmat. Koska itsekin sairastan kroonista väsymysoireyhtymää ja viimeksi mainittu työ ei lyö leiville. Siksi sitä ei ainakaan kannata enää jatkaa.
Tarpeellinen täsmennys: Aina olisi parempi, että kysyy itse asianomaisilta, tässä tapauksessa lähiomaisilta, mikä on se todellinen tilanne. Jotta vältytään väärinkäsityksiltä. Tässäkin tapauksessa omaisemme on sairastanut vaikeaa dementiaa ja alzheimeria ainakin jo 17 vuotta. Ensioireet ovat tosin alkaneet tätä aikaisemmin. Kaikki kodinhoitoon, juoksevien asioiden, kuten kauppaostokset ja lääkkeiden hankkimiset, aterioiden, sekä aterioiden eteen laittamiset ja mm. pankkiasiat, kuten laskujen maksamiset ym. liittyvät asiat ovat hänen lähiomaistensa vastuulla. Lisäksi taloudessamme on myös työntekijäpula, koska toinen käy ansiotyössä. Silloin työt kasautuvat arkiviikolla enimmäkseen minun harteille.
Koska dementian oirekuvaan kuuluu oman sairauden tunnistamattomuus ja sen myöntämättömyys tästä voi seurata sitä, että henkilö voi väittää muille ja ulkopuolisille pärjäävänsä ja että tekee asioita, joita kuitenkaan ei todellisuudessa koskaan tee. Dementiassa on tyypillistä asioiden vääristäminen, valehtelu ja pelko tulemisesta leimatuksi. Tästä seuraa väistämättä se, että muille tulee vääriä tietoja asioiden oikeasta laidasta.
Yhteistaloudessa riittää tarpeeksi ja yllin kyllin töitä. Työtä on silloin huomattavasti enemmän, koska joutuu pakosta hoitamaan toistenkin pyykkihuollon. Lorvimalla ne, nk. eivät mitkään työt eivät tule kyllä tehdyksi. Sitäpaitsi tätä pestiä voi ihan hyvällä syyllä kutsua kodinhoitajan työksi, koska käytännössä työtehtävät ovat täysin samat.
Tässä tullaankin siihen, että mihin pannaan ne rajat, mikä on ja mikä ei ole työtä? Kuinka paljon pitää tehdä jotakin työtä, jotta se joidenkin mittapuun mukaan täyttää ne työn määritelmät?
Jos esim. omaishoitajan tekemä työ ei ole työtä, niin mitä se sitten on? Harrastusko? Ja todellako muka jotain lorvimista?
Niitä, jotka tekevät omaishoitajan työtä, ei arvosteta ollenkaan. Osa ihmisistä tuntuu kokonaan unohtavan, että yhteiskunta ja valtio säästää tällä systeemillä aika paljon rahaa, sillä jos kaikki dementiaa sairastavat hoidettaisiin laitoksissa, se tulisi valtiolle vieläkin enemmän kallimmaksi. Tämän tosiasian moni tuntuu autuaallisesti unohtavan.
Yhä huonompikuntoisia jätetään joko yksin kotiinsa pärjäämään, joiden luona käy kodinhoitaja vain lyhyen aikaa, muutaman kerran päivässä.
Vanhuksen omat lapset eivät välttämättä käy juuri koskaan omiin kiireisiinsä, työhönsä ja elämäntilanteeseensa vedoten katsomassa omaisiaan.
Toisinaan joissakin tapauksissa esim. jos lähiomaiset näkevät oman vanhempansa, tai aviopuolisonsa terveydentilassa joitakin huolestuttavia seikkoja, joiden takia toivoisivat läheisellensä tehtävän perusteellisemman kunto ja terveydentila-arvion pidemmän vaikka viikon mittaisella intervallijaksolla. Mutta joissakin tapauksissa lääkärit antavat jostakin syystä potilaille itsemääräämisoikeuden, vaikka kyseinen potilas ei olisikaan kykeneväinen tekemään mitään itseään koskevia päätöksiä. Omaisilta taas ei mitään kysytä, eikä noteerata heidän tekemiään täysin aiheellisia ja varteenotettavia ilmoituksia. Terveyskeskuksissa lääkäri näkee potilaansa kovin lyhyen aikaa ja muistitesti ei kerro kaikkea potilaan kognitiviisten taitojen ja kykyjen tasosta, tai hänen terveydentilansa kokonaisvaltaisesta kunnosta. Joissakin tapauksissa olisi todellakin tarpeen järjestää potilaalle intervallijaksoja. Jotta potilaasta saataisiin oikea ja todenmukainen kuva hänen terveydetilastaan. Näissä tapauksissa potilaan oma itsemääräämistahto pitäisi ymmärtää kyseenalaistaa. Jotta potilas todella saisi sitä hoitoa, tai sellaisen hoitopaikan, mitä hänen tilansa edellyttää. Terveydenhuoltojärjestelmämme käytännöistä on tehtävä se johtopäätös, että ns. "käypä hoitosuositukset" eivät todellakaan oikeasti toimi käytännössä.
Monet omaishoitajat myös uupuvat työtaakkansa alle. Mutta mitään vapaita ei välttämättä ole. Jaksamattomuudesta ei kuitenkaan voi, eikä saa valittaa, muuten joutuu itse syyniin. Sairaat joutuvat hoitamaan sairaita lähiomaisiaan.
Näin meillä Suomessa vuonna 2017. Monen arkipäivää ja todellisuutta.
Tämä on vanhustenhoidon karmea nykytilanne ja totista totta.
Omaishoitajat ajetaan piippuun. Vanhusten olot huononevat ja heikkenevät.
Kaikkea perustellaan ja oikeutetaan taloustilanteeseen vedoten.
Uhreja vain tällä menettelyllä talouden alttarille tulee vielä paljon.
Yksilön ja yhteiskunnan etu on AINA ristiriidassa, täysin päinvastaisia keskenään. Nyt öykkärimäinen ja röyhkeä yhteiskunta jyrää ylivoimallaan yksilön edun maanrakoon ja ampuu samalla kyllä itseäänkin jalkaan lyhytnäköistä typeryyttään.
Ihan turhaa jeesustella että "valtio olemme me" kun ei se pidä käytännössä paikkaansa! Valtio, yhteiskunta on ihan oma koneistonsa jolla ei ole enää juuri mitään tekemistä yksilöiden arkielämän kanssa!
Mutta minä olen Vuorelan pierutohtori. Hakekaa apua ennenkuin tuuperrutte vaivoihinne.
Edelliselle: Lääkäriin ei kannata mennä. Ei sieltä ei saa mitään apua. Koska eiväthän he edes koskaan kuuntele, mitä potilas sanoo ja kysele tarkemmin oireita, ja milloin niitä eniten ilmenee. He tuijottavat vain sitä tietokoneruutua ja juuttuvat potilaan aiempaan potilashistoriaan. Jos jollakulla on vähänkään aiempaa sairaushistoriataustaa, niin sieltä kopsataan diagnoosi oireille. Helppoahan se on sieltä ottaa. Ei tarvitse tehdä lähetettä verokokeisiin, tai tehdä spefisempiä Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri pääsee siinä halvemmalla ja säästää, kun ei tarvitse tutkia potilasta tarkemmin.
Jos oireita, kuten väsymystä on useammassa, kuin parissa sairaudessa, niin arvatkaapa, miten siinä käy, jos alat kertoa oireistasi. Useimmiten tulee se lähete aivan väärään paikkaan.
Itse olen sairastanut kroonista väsymysoireyhtymää jo yli 16 vuotta. Etsin tietoa kaikista mahdollisista kirjoista ja netistä. Oireet ovat pahimmillaan silloin, jos liikkuu liian paljon, tekee töitä liian pitkään. Tai jos ylikuormittuu, on stressiä ja paineita. Itselläni on joskus hommat venyneet sinne klo 23.00: een, jopa pidempäänkin.
Seuraavana päivänä olo on kuin rekan alle jääneenä. Lihaksiin ja niveliin koskee. Ei jaksa tehdä yhtään mitään. Ei muuten täsmää nämä oireet masennukseenkaan, vaikka tuota minulle useimmiten tarjottiin lääkäreiltä selitykseksi.
Tätä sairautta ei tosin pysty näkemään tavallisista verikokeista. Koska se on lähinnä autoimmuunisairaus. Sitä ei sairasta väestöstämme, kuin pari prosenttia. Eikä kyseiseen sairauteen ole mitään hoitoa.