Tuli mieleen tässä kysyä tällaista kun moni näyttää kaipaavan pitkääkin aikaa ja varmaan tilanteet on hyvin erilaisia.
Mitä esimerkiksi miehen pitäisi tehdä väärin että unohdatte ja lopetatte ikävöinnin?
Riittääkö se että toinen ei huomioi, pidä riittävästi yhteyttä jne.? Riittääkö se että ettette näe toista eikä toinen ota yhteyttä vai jatkuuko ikäväänne aina vain kunnes löydätte jonkun toisen kohteen?
Miten huonosti tai välinpitämättömästi toisen tulee kohdella että unohdatte vai riittääkö siihen vain aika ja toiset ihmiset?
Mitä esimerkiksi miehen pitäisi tehdä väärin että unohdatte ja lopetatte ikävöinnin?
Riittääkö se että toinen ei huomioi, pidä riittävästi yhteyttä jne.? Riittääkö se että ettette näe toista eikä toinen ota yhteyttä vai jatkuuko ikäväänne aina vain kunnes löydätte jonkun toisen kohteen?
Miten huonosti tai välinpitämättömästi toisen tulee kohdella että unohdatte vai riittääkö siihen vain aika ja toiset ihmiset?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Jos ei mitään konkr
Rakkaus on pitkämielinen.. jne.
Rakkaus on tunteena niin vahva että se antaa kaiken anteeksi.
Jos toista kohtelee jatkuvasti huonosti , onko silloin enää kyse rakkaudesta..
Rakkaus ei unohdu.
Sekin riittää, kun saa tietoja ihmisestä esim entisiltä heiloilta. Ottaa etäisyyttä ja tarkastelee ei-vaaleanpunaisten lasien takaa. Saa tietoa seurusteluvuosista. Peilaa kuulemaansa omia kokemuksia.
Toteaa että 3 yhdessä vietettyä vuotta oli täyttä fuulaa. Ihminen kertoi jo seurustellessaan tavoistaan. Nyt näet totuuden!
Oisko huumeet tai erilainen seksuaalisuus....mitä.
Se että mies paljastuu homoksi
Mutta miksi kenenkään homon tai lesbon pitäisi "paljastua" homoksi tai lesboksi? Olen ehkä yksinkertainen, mutta minä en käsitä, miksi homon tai lesbon pitäisi väkisin vängätä heteroksi. okei ehkä on niitä, jotka vasta vanhemmalla iällä ITSE ymmärtävät/hyväksyvät omaa homouttaan tai lesbouttaan, mutta heti kun ymmärtää/hyväksyy niin menoksi vaan oman makumieltymyksiensä mukaan. Minä en vaan käsitä, miksi yksinkertaisista asioista tehdään niin monimutkaisia. Nykypäivänä, kun ei enää tuomioistuimen tuomiota anneta, niin antaa palaa vaan! Ihmiset itse käpertyy omaan mahdottumuuteensa. toki ymmärrän, että on niin paljon ihmisiä, joiden suvaitsevuus on täysi nolla eli 0, mutta silti. Mitä niistä välittämään.
Kokoajan seuraa netistä ja kirjoittelee sinulle kauniita ajatuksia!
Joku selitti jotain existä. Kokemuksella ja sivusta seuranneena erot on välillä likaisia. Toisen sydän särkyy ja hän jää velloon vihaan. Panettelee ja katkeroituneena haukkuu sekä vääristelee asioita itselleen edullisiksi. Jätetyksi tulemisen katkeruus myrkyttää puheet ja ne voivta olla koston nälkäisiä, ehkä halulla pilata toisen uudet suhteet jottei toista saa kukaan muukaan. tms.
Erossa riitelee kaksi ihmistä jotka ovat päätyneet ristiriitaan ja konfliktiin josta eivät ole sovussa yhdessä enää eteenpäin päässeet vaan ovat päätyneet eroon, Kuka haluaa asettua puolueelliseksi jos kaksi kaveria riitelee jos näkee että kummallakin on puolensa ja puolensa ja molemmilla on myös väärinkäsitystä ja ylitulkintaa joukossa? Harva haluaa.
Sama exien kanssa. Suhteet ovat monimuotoisia ja eroon päädytään monien mutkalle menneiden ristoriitojen takia. Jätetty on vihainen hylkäämisestä ja jättäjä ehkä suhteen aikaisista asioista joissa häntä ei ole kuunneltu ja huomiotu.. Vihaa paljon. Toiset pääsee siitä yli ajankuluessa ja jatkaa elämää ja toiset katkeroituu ja jää velloon vihaan 10-40 vuoden ajaksi panetellen aina vain exäänsä-
Exien puheet siis ovat hyvin sen exän vihan, hylkäyksen ja muun henk.koht tunteen värittämiä.
Itse kuuntelen tarkemmin sitä kuinka suurella vihalla uusi kumppani exästään paasaa. Jos se on pakkomielteistä ja äärettömän vihaista puhetta menneistä ei ehkä uusi ole vielä entisestään yli päässyt. Se saattaa olla este suhteelle kanssani. Saatan laittaa homman jäihin ja sanoa että edellisessä suhteessasi näyttää olevan vielä käsiteltävää. Tunteita on edelliseen vielä olemassa kun noin kovan vihan ja katkeruuden tunteen nostattaa. En halua olla lohduke tai laastari joten pyydän uutta mahd.kumppaniani palaan exän luokse taikka antaan aikaa itsekseen siihen eron ja edellisen suhteen käsittelyyn ilman että tökkää uutta suhdetta putkeen heti ja satuttaa sillä minua lopulta. En halua että kukaan satuttaa minua enää...
-Toiset naiset eli sellainen monen kanssa leikkiminen samaan aikaan ja samalla väittäminne että rakastaa minua ja haluaisi minut.
-Henkinen ja fyysinen väkivalta
-päihdeongelmat ja rikostaustat
-varattuna olo
-muuten aivan täysi kaistapää (eli niin vakavasti mielenterveysongelmainen että vahingoittaisi siinä sivussa minua jotenkin hyvin vakavasti psyykehäiriönsä tavoin. )
Hyviä pointteja mut kaikista pahinta on karvareikien ihannointi eli homous.
No mutta harva hetero nainen nyt homoon ihastuu. Usein homotutkat toimii naisilla ihan hyvin.
Jotkut homot on niin kieroja ja jakomielisiä että niiden sairaat halut paljastuu vasta suhteen jälkeen. Vielä kuvittelevat että kukaan ei milloinkaan huomaa mitään.
Komppaan K-naista. Tietysti keskustelut kenen tahansa kanssa voivat olla avartavia tai ainakin ne herättävät ajatuksia. Aina. Mutta pitää muistaa myös juuri näitä K-naisen kirjoitettuja pointteja, koska siellä missä on enemmän kuin yksi ihminen, niin tarinat muuttuu ja vaihtelee. Näin se vain menee.
Itse muistan, kun 20-vuotta sitten tapasin miehen, josta minua varoiteltiin joka suunnasta. Sanottiin, että hänellä "on naisia niin paljon, että ei hyvä". Sanottiin myös, että "hän on täysin sitoutumiskammoinen mies" jne. jne. Mutta ei kuitenkaan paha ihminen.
No, itse näin jotain muuta, näin syvemmälle. Nyt jälkikäteen voin sanoa, että silloin näin syvemmälle kuin ehkä tämä kyseinen mies itse itseään. Joo olihan hänellä naisia siellä ja täällä, ja oli huvittaa, kun kadulla tuli naisia vastaan ja aina reaktioita tuli, suuntaan että toiseen.
Mutta koko keississä oli myös hyvin vakuuttavaa ja vaikuttavaa minulle se, kun hänen kaksi parasta kaveriaan, jotka olivat toiset samanlaiset :D sanoivat minulle, että "onnellinen on heidän ystävänsä, jos osaa pysähtyä sinun kohdallesi". Eli tiesin, että ainakin nämä kaksi parasta kaveria, joiden kanssa he menivät ja tulivat pitkin turuja ja toreja, niin tukivat ja olivat meitä yhdistämässä eivätkä erottamassa, ja se on miehen maailmassa aika paljon.
Loppu hyvin. Kaikki hyvin. Edelleen olen näiden kaksikon kanssa yhteyksissä ja syvässä yhteydessä. Yhteys, joka ei koskaan katoa. Tyyliin - tapahtui mitä tahansa, heitä autan ja tuen, ja se toimii molempiin suuntiin. Nämä ystävyyssuhteet ovat jotain enemmän.
Tulos tai ulos -tyyliin - ei yhtäkään vierasta naista tällä miehellä ollut eikä ole. Ei minkäänlaista luottamuspulaa mihinkään suuntaan. Eli joskus asiat voivat olla paljon moniulotteisempia kuin luulisi, eikä koskaan ketään voi tuomita loppuelämäksi mihinkään muottiin. Hänellä oli menotossut kovassa käytössä, mutta kun hän niitä sitten ripusti narikkaan, niin ei niitä ole kummempin kaivannut. Elämä on ihmeellistä. Olen sitä mieltä, että aina on toivoa :)
Lisään vielä, että kuitenkin kaiken pohja on avoimuus ja rehellisyys. Esimerkiksi tämä kyseinen mies ei peitellyt menneisyyttään, hän kertoi avoimesti, että oli vähän "sekoillut enemmänkin". Kun puhuu rehellisesti, se on se voima, joka kantaa, kaikkea ei tietenkään tarvitse alkaa tilittämään eikä ole edes hyväksi, mutta sen minkä itse kokee tarpeelliseksi tai jos toisella on jokin asia, josta haluaa kuulla tai tietää, niin PITÄÄ PYSTYÄ kertomaan rehellisesti, koska silloin kaikki on mahdollista, muutoin ei.
Esim. tässäkin tapauksessa oli kerran yksi aika herkkä tilanne. Käveltiin käsikynkkaa kadulla, kun tuli eräs nainen vastaan lasten vaunuilla. Tämä nainen reakoi voimakkaasti, kun hän näki meidät. Sitten mies sanoi minulle "että tuo pieni vauva, joka tuossa kärryissä on, voi olla minun". Aika paljon sanottu. Hän lisäsi vielä, että "olen melko varma siitä". No minä tyhmeliininä sanoin hänelle "mene kysymään, onko se minun lapsi" :D Ihan aidosti tarkoitin ja ajattelin niin juuri siinä hetkessä, mutta eihän se tietenkään ihan niin käy. Mutta meni jokin aika, kun mies sitten yhtenä iltana alkoi puhumaan minulle, ja hän todellakin puhui ja puhui. Se ilta oli käänteen tekevä ilta. Hän myös sitten sanoi, että se minun reaktio, "mene ja ota selvää ja hyväksy se" oli hänelle käänteen tekevä hetki meidän suhteessa. Ja minulle se käänteen tekevä oli se, kun hän avautui minulle. Eli asiat voivat olla joskus hiuksen hienoja, rajat voivat olla hyvinkin häilyviä. Ja joskus jopa huolimaton ajatus, joka suusta pääsee voi olla se "pelastava enkeli". Tai tässä tapauksessa se oli ehkä myös osittain huumoria :D Kysymällä selviää, vaikka aina ei voi ihan pukata vain kysymään :) Jälkeen päin ollaan kyllä naurettu, että olisi vain "pamahtanut kysymään" :D :D
Todella terveellinen, järkevä ja itseään arvostava ajatusmaailma on sulla. Samaa mieltä.
Minä en ole ihan terve :D Muuten ihan kannustava kirjoitus :D
Jos olisi uusi elämä. Mutta todellisuus on toisenlainen. Näyttelet kilttiä jne...
Ehkä vielä muitakin luurankoja. Silti ajatuksissani olet
Kaipaus on tunne jolle itse annat vallan. Voisin sanoa kaipaavani exää, koska rakastan häntä edelleen. Mutta hänellä oli toinen nainen, valehteli minulle jatkuvasti ja kohteli välinpitämättömästi. Ei kukaan kaipaa oikeasti sellaista, kaipaan vain sitä ajatusta, että mulla olisi joku. Kaipaan hellyyttä ja seksiä. Hän on kuitenkin pitänyt minua vain huvikseen, se riittää unohtamaan.
Kyllä on sekavaa tekstiä. Eihän sellaista tule koskaan töissä. Ihminen lopulta tottuu kaikkeen. Yksinoloonkin. Olet tehnyt melkein kaikki mokat, mitä pystyy.
En ymmärrä, miksi ajattelen sinua.
Ei tarvitse tehdä mitään ns. väärin. Etääntymiseen voi johtaa pitkäkestoinen toivottomuuden ja turhautuneisuuden tunne. Aidosti kiinnostunut mies ei käyttäydy "On-Off", koska tietää sen olevan "Turn Off".
Ei kai todellinen rakkaus koskaan kuole kokonaan. Vaikka se toinen tekisi mitä niin ne tunteet vaan pysyy ja pysyy.
Se on sitten eriasia voiko antaa anteeksi tai unohtaa kaikkea tapahtunutta... Puhua voi mitä vain, mutta teot ne ratkaisee.
Mua auttaisi jos hän sanoisi olevansa varattu ja vielä enemmän auttaisi jos sanoisi että ei tykkää
Kävelee vaikka käytävällä vastaan ja katselee vain seinille
Minulle ainakin riittää, jos sanotaan "pysy pois sieltä, missä minä olen". Ei tarvitse sanoa kuin kerran, vaikka sitten ikävöisin lopun ikääni, niinkuin todennäköisesti kävisikin. Eihän sellaista voi ymmärtää, mutta eikö tämä universumi ole täynnä liian vaikeita asioita ihmisaivojen käsittää.
K'''
Raukkamaisinta on suhteilu useamman ihmisen kanssa samanaikaisesti. Ihmisellä itsellään ei ole sen vertaa selkärankaa päättää suhdettaan asiallisesti kertomalla, josta haluaa itse päästä irti, kuin aloittamalla uuden suhteen entisen aikana. Ikävintä tuollaisessa on valehtelun määrä mitä hän tekee ja myös se oma maine ja rehellisyys ihmisenä murenee täysin ainakin petetyn/petettyjen silmissä. Eikö sellaista ihmistä hävetä yhtään oma käytös? Hammaslääkärille voi vähän valehdella "särkevästä" hampaasta, mutta lähimmissä ihmissuhteissa rehellisyys ja luottamus on tärkeintä. Kun se särkyy lopullisesti, niin kaikki on menetetty. Valitettavasti myös petturin oma minuus kärsii tuonkaltaisesta toiminnastaan, se alkaa kasvaa kieroon ellei ole jo ollut sitä samaa aiemmissakin suhteissa.
Ei kaikki välitä siitä mitä muut ajattelevat heistä, kaikilla ei ole ns. omaatuntoa.
En usko että mikään yksittäinen asia saisi unohtamaan. Eteenpäin pääsyä eniten helpottais varmaan jos paljastuisi homoksi 😂
Ihan hyviä vastauksia...
Mietin että miten syviä ja ylitsepääsemättömiä tunteita kehittyy ihmisille ja miten lyhyessä ajassa.
Olen kaiketi tottunut että täytyy vain päästää irti niin en osaa oikein sitten ajatella mitä se muilla ihmisillä tai naisilla siis vaatii.
Ehkä pitäisi aina vain olla rohkeampi ja yrittää kaikkea mikä liikkuu, mutta eikös sekin ole huono juttu?
Miehenä on vähän sellainen ajatus että ei ole varaa tunteiluun kun kaikki on kiinni lopulta siitä naisesta ja hänen halukkuudesta, mutta jos ei saa tarpeeksi postiivista palautetta niin ei sitä oikein vain viitsi pilata kaikkea olemalla liian kiinnostunut.
No ehkä naisen mielestä olin/olen vain kiva mies eikä sen kummempaa...
Mitä esimerkiksi miehen pitäisi tehdä väärin että unohdatte ja lopetatte ikävöinnin?
- Jos mies ei ole tarpeekdi mukana, ole omaaloitteinen tai ri tunnu yhtä kiinkostuneelta kun itse. Tähän kun lisää sen jos ei yhteyksissä olla niin pikkuhiljaa unohtuu.
Itse olin ihastunut varattuun mieheen 3 vuotta, oli kylmäö ja välillä lämpimämpää..Kylminä sikoina sitä itsekkin pääsi hän tunteista yli.. Nyt ei työskennellä yhdessä enää, mutta välillä jos hänestä ei kuulu vaikka yli kuukauteen niin kyllähän ne tunteet hirman viilenee, toki aina mielessä, mutta vähemmän.Heti kun taas viestiä laittaa niin muistuu kaikki vanha mieleen ja kaiouu herää entiselleen. On aika raastavaa.
Eli turnoff on ehdottomasti välinpitämättömyys, ailahtelevaisuus, mies ei näytä kiinnostusta tarpeeksi/usein. Jos kokee ettei toinen välitä samalla tavalla niin kyllähän se omiin tunteisiin vaikuttaa..
Kai sä nyt jo itsekin tiesit mihin ryhdyit, jos varattuun retkahdit. Olet vain hänen egonsa buusti ja pahan päivän varapano. Itseäänkin kantsii opetella arvostamaan ja laittamaan rajansa kaikelle ettei tule väärinkohdelluksi. Eri asia tietenkin on, jos kyseinen varattu valehtelee olevansa sinkku ja itse joutuukin viattomaksi uhriksi.
Kiinnostunut nainen ei anna siimaa jos miehen aikeet jäävät epäselviksi.
Ei toinen tehnyt mitään väärin. Tilanteen pitkittyessä alkoi kuitenkin tuntua jo nololta, etten pääse tunteistani irti toisen ollessa varattu. Totesin myös, että hänen kumppanillaan on ihan eri vetovoimatekijät kuin minulla, joten jos hän sellaisia ominaisuuksia arvostaa, meillä tuskin olisi tulevaisuutta.
Mitä noloa on tunteissa paitsi tietysti silloin, jos yksipuolisesti roikkuu toisessa. Tuntee itse vahvasti, mutta toinen ei tunne. Mutta näitähän ei tiedä kuin puhumalla. Ei kumppanien välillä aina ole kuin keskinäisiä asioita hoidettavina, monet eroaakin.
Mutta aloitus kysymykseen: ihmiset mokailee eikä sellainen yleensä saa rakkautta loppumaan. Suhteessa tunteet hiipuu hiljalleen, jos sihde ei toimi. Muutoin sanoisin, että jos on rakastunut johonkin niin nämä kuolee, kun löytää rakkauden.
Itsellä ollut haastavin kevät miesmuistiin vähän joka osa-alueella niin työ - kuin yksityiselämässäkin
Uskon että jos toiseen on kerran ollut syviä tunteita, ei vaikuta aika, eikä kaikki teot, kunhan ne nyt eivät ole mitään pahoja esim. väkivalta tms. Itse kaipaan vieläkin miestä vuosien takaa, mulla niin että mokasin monessa asiassa, yksi oli se etten puhunut tarpeeksi, koska väistelin varattuna tunteitani ja söhläsin monissa asioissa., enkä osannut omalta ahdistukseltani miettiä tilannetta hänen kantiltaan. Toisaalta ei hänkään täysin selventänyt koskaan tunteitaan minua kohtaan, vaikka molemmat kyllä olivat kiinnostuneita todellakin...elämä vei eteenpäin.
Jos saisin tietää hänen huvikseen kiduttaneen eläintä tai itseään heikompaa ihmistä tms näkisin hänessä inhottavan sielun, ja varmaan loppuisi ikäväkin
Käyttäytyä niin etten voi antaa ikinä anteeksi. Kyllä se rakkaus ja välittäminen haihtuu kun toinen tekee kaikkensa pilatakseen suhteenne.
Hyvä kysymys. Kyl se on varmaan joku tyhjä tunteen alue, jota pitkittyneellä ihastumisella alitajuntaisesti koettaa korjata. Varmaan ihmiset, jotka ei uskalla tarttua oikeeseen suhteeseen, pakenevat ihastumisten maailmaan. Ei kaikille o helppoo 'lähtee vaan jonkun kelkkaan' ja alkaa minkäänlaiseen suhteeseen. Ihastuminen on helpompi ratkaisu läheisen kaipuuseen.
Myös jotenkin niin, että ihminen tietää, että se matkalla olo on se mukavin vaihe, ei aina välttämättä ollenkaan se perillä olo.
Varmaan joku napsahdus täytyy tapahtua että kaipaus kokonaan loppuu.
Mutta että millasen jutun sen ihmisen tarvis tehdä, että loppuu. Jos tietäisin olevan varattu. Tai saisin tietää, että ei ole ollenkaan kiinnostunut.
Tässä kirjotellessa alkaa kyllä tuntuun, että mun on vaan annettava hänen olla.
Ei aikuisena todellakaan voi tosta vaan lähteä kenenkään kelkkaan. Jos on varattuna rakastunut niin tottakai täytyy miettiä onko vanhalla suhteella mitään mahkuja ja mitä se tekee muille, samoin täytyy tietää, että se toinenkin johon on rakastunut tuntee vahvasti ja, että kumpikin näkee tunteet tärkeinä ja halun toimia vastuksista huolimatta, sillä vastuksia elämän tielle osuu aina ennemmin tai myöhemmin. Ja sama tilanne eronneilla, joilla on lapsia täytyy tuntea, että toinenkin ymmärtää tilanteen ja haluaa jutun silti toimivan.
Haukut hänet, kohtelet kuin p..kaa, näyttäydyt ja suutelet muita ja katsot häntä irvistäen onnellisen näköisenä, et välitä hänen surustaa.
Mutta parhaiten toimii että sanot suoraan ettei sinua kiinnosta tippaakaan hän, että hän voi olla kaveri mutta hän saa sinussa oksennusrefleksin aikaan. Etkä voisi kuvitella pussaavasi häntä.
En osaa ikävöidä ollenkaan, mutta orastava kiinnostus lopahtaa heti kun
- huomaan, ettei toista kiinnosta (mikä tapahtuu aika pian)
- aikaa kuluu eikä kohtaa toista missään
- näkee miehen humalassa
- mies toimii epäkunnioittavasti muita kohtaan
Harvemmin oon kohdannut tilanteen, jossa ite olen ihastunut ja mies ei. Yleensä miehet ihastuvat ja jäävät roikkumaan. Useimmille riittää asiallinen toteamus, ettei kiinnosta mutta joillekin ei mene millään jakeluun. Sitten ei auta kuin alkaa etäiseksi ja tylyksi ettei vaan mies saa lisää ytyä ikävöintiinsä.