epätyypillinen masennus

Ilmeisesti epätyypillinen masennus on yleisempää kuin se melankolinen masennus?

Mites yksinkertaisesti on fyysisen kunnon laita ?
Koen itse samanlaisia oireita joskus, etenkin tuota mainitsemaasi väsymystä, mutta tiedän, että se johtuu laskeneesta fyysisestä kunnosta. Olen alkanut rauhalliseen, mutta säännölliseen tahtiin tehdä asialle jotain. Kuntoni hitaasti noustessa, olokin on jo vähän kohentunut.
En ole tiennyt tällaisista diagnooseista mitään kuin "epätyypillinen masennus" ja "melankolinen masennus". Olen pitänyt normaalina sitä, että ihminen on mieleltään joskus pirteämpi ja paremmassa viereessä, joskus tai ei.

Nuohan ovat ilmiselviä masennuslääkkeiden sivuoireita!

lääketehtaiden myynninedistämisjuttuja, koska jos menet lankaan ja alat käyttään ns. lääkkeitä, koko elämäsi tuhoutuu. Senjälkeen olet ns. zombi... Et itsenäinen omillasi toimeentuleva ihminen, jolla on normaalit ilot ja surut, normaali elämä.

Näin sanovat viisaammat. Niin sanoi myös Aku Kopakkala kun hän seurasi vuosikymmeniä mielenterveyslääkkeitä käyttäviä, ollessaan Suomen suurimman yksityisen terveydenhoito-organisaation, Mehiläisen kuntoutusosaston johtaja. Hän totesi "ei mitään myönteistä vaikutusta". En muista tarkkaan miten hän on asian sanonut, mutta tuo on sisältö.

Aika painavaa tekstiä.

Joo. Voisihan nuo olla lääkkeiden aiheuttamaa juttuakin. Itse en usko että olisi fyysisestä kunnosta kiinni, kunto on toki huonontunut ja sen kyllä tiedostan. Eli hengästyn helpommin.

Pian vaihtelenkin lääkkeitä ja kokeilen käyttää lääkkeitä vain mahdollisimman vähän. Eli pystyisin vähän seuraamaan että muuttuuko oireet jotenkin.

Väsymys on silloin tällöin sellaista sairastumista. Eli jos teen jotain enemmän, niin saattaakin tulla sellainen kohtaus että tavallaan se masennus tai joku outo iskee sitten päälle? Muuten ei ole mitään väsymistä, jos ei rasita itseään aivan liikaa.

Tuo epätyypillinen masennus ei sillä tavoin merkkaa mitään, vaikka oireet onkin samat. Se huono olo sitten tulee kokonaan muulla tavoin. Dystymia voi olla toinen juttu jota on ollut niin kauan kuin muistan, mutta se onkin sellainen lievä juttu vain? Masennushan pitäisi parantua, mutta minulla ei vain ole parantunut.

Onkohan sinulla tutkittu kuvattu keuhkoja esimerkiksi tms. mikä voisi vaikuttaa hapensaantiin,
kun niin helposti väsyt ?
Tiedätkö, että henkilöllä jolla on lääketoleranssi alhaalla, ei kestä suuria annoksia masennuslääkeitä yms. lääkkeitä, voi se itse lääke myös aiheuttaa väsymystä.
Oletko huomannut lääkkeestä johtuvaa väsyttävää vaikutusta ?
Minkä vaivan lääkkeesi pitäisi parantaa ? Sen masennuksenko ?
Lääke "puuduttaa" vain oireita, epäilen parantaako se.
Ilman lääkitystä lievä masennus menee yleensä ohi muutamassa kuukaudessa.
Nopeammin kuin lääkkeillä. Lääkkeitten jälkeen on vielä vierottuminen niistä, se pitkittää
toipumista.
Älä "lokeroi" itseäsi mihinkään tautiin ja ala elää sen mukaan oireita toteuttaen.
Kaikki ei ole mitään sairautta. Olotilat voivat mennä ohi omia aikojaan.

Totta. Olotilahan tuo masennus vain on. Täytyy ajatella positiivisesti asioista, niin eipä se masennuskaan juuri ollenkaan haittaa.

On keuhkot kuvattu joskus. Niin hapensaanti on ihan hyvä, mutta jos vaikka juoksen, niin hengästyn huonontuneen kunnon takia nopeammin.

Mulla on venlafaxin 375 mg lääke. Kyllä se alkuun aiheutti vähän väsymystä, mutta äkkiä tuohon tottui ja olo ainakin omasta mielestä parantui. Ilman lääkettä alkoi tulla paniikki oireita ja hengitys ongelmia jotka johtui paniikkihäiriöstä. Eli masennuksen lisäksi tuli myös ahdistusta. Sekä kiihtymystä ja erittäin huonoa keskittymiskykyä. Lisäksi tuli unettomuutta ja ruokahalu meni sekä näkökyky huononi. Sitten huomattiinkin onneksi, että minulla on vaikea masennus. Eli aika monia eri oireita. Ensin lääkkeenä oli cymbalta, mutta siitä oli laukeamis ongelmia ja lääke vaihdettiin tuohon venlafaxiniin, sen lääkkeen kanssa mitään seksuaalisia ongelmia ei ole ollut.

Täytyy tosiaan olla lokeroimatta itseään ja ajatella sellaisia asioita joista voisi olla jotain hyötyä. Jotain olen yrittänyt lukea, mutta ei saa ottaa niitä juttuja liian vakavasti.

Lääke pitäisi tosiaan parantaa paniikkihäiriön, ahdistuksen, masennuksen. Siinä ne taisi sitten ollakin, muita häiriöitä ei ole vielä tullut vastaan. Lääke ei oikeastaan väsytä, ehkä piristää ihan aavistuksen. Lääke on määrätty masennusta varten. Lääke myös paransi sumuisen näkökyvyn kirkkaaksi, eli jotain se lääke täytyy tehdä? Huonona puolena lääke ei ole mikään kovin halpa. Siksi pitäisikin vaihtaa escitalopram lääkkeeseen, sitä jo kokeilin, mutta vaihdoin vielä venlafaxiniin hetkeksi takaisin.

Luulen että lääke parantaisi ahdistusta, mutta en tiedä miksi se ahdistus on tullut niin pahaksi. Toki ennen lääkkeitä tuli paniikkihäiriötä (kohtauksia) ja ei se ollut yhtään kivaa sekään. Toki pystyisin olemaan ilman lääkkeitäkin, mutta en parantunut ilman lääkkeitäkään. Lähinnä olo vain paheni ja paheni. Eikä enää saanut oikein nukuttua. Eli heräsi keskellä yötä paniikkikohtaukseen. Eli tuntui kun melkein kuolisin ja olin ihan hikinen ja jännittynyt. Eli omasta mielestä tuo masennus on aika vakava. Myös vakuutusyhtiö pakottaa syömään lääkkeet että saan rahaa, eli ilman lääkkeitä ei oikein ole ratkaisu?

Joo, mulla masennus meni kerran ohi, mutta sitten se tuli kahta kauheampana takaisin. Sitten sen jälkeen masennus ei olekaan enää lähtenyt pois. Nyt masennus on kestänyt jotain 2 vuotta ja 3kk. Josta alku ilman lääkkeitä. Lisäksi masennusta oli aikaisemmin. Silloin minut laitettiin sairauslomalle ja vuoden vuorotteluvapaalle. 6kk olin terve ja sitten se masennus iski lopputalvesta oikein urakalla päälle. Ja jäi.

Tunnusomaisin piirre epätyyppilliselle masennukselle on juurikin se että positiiviset tapahtumat parantavat mielialaa. Vaikeaa tässä on kuitenkin määritellä mikä on tarpeeksi positivinen tapahtuma. Itse olen myös epäillyt että kärsin epätyypillisestä masennuksesta, ja minun kohdallani ne positiiviset tapahtumat saavat olla aika suuria että masennus häviää. Mutta esim loppusyksy/talvi olivat minulle hyvin positiivisia ja käytännössä masennukseni hävisi täysin ilman lääkkeitä. Kevät/kesä taas menee minulla huonompaan suuntaan ja ensin tuli ahdistus, nyt masennuskin palannut. Positiiviset jaksot voivat kestää jopa 6kk jos on hyvä elämäntilanne, kun asiat menee huonommin vajoan taas masenukseen. Eli minulla tämä on täysin riippuvaist elämäntilanteesta, esim sosiaalisista suhteista.

Muita oireita:
-liikaunisuus (pätee minulla masenusjaksoina)
-liikasyöminen (painoni nousee aina masennusjaksoilla, laskee kun en ole masentunut)
-raajojen raskas tunne (tämä kuulostaa ihan oudolta, en ole koskaan kokenut)
-sosiaalisen hylkäämisen pelko (tosi tuttua minulle, en uskalla lähestyä ihmisiä tai pytää ketään ulos koska pelkään hylkäämistä)

Joskus söin Moklobemidiä joka pitäisi olla hyvä lääke epätyypillisen masenukseen, itsellä se ei kuitenkaan auttanut.

Vaikeaa on kuitenkin elää tämän kanssa koska masennusjaksoina sulkeudun itseeni ja on erittäin vaikea päästä sieltä pois taas parempaan elämäntilanteeseen. En vain kestä vastoinkäymisiä nin kuin terveet. Viimetalvinen hyvän olon jaksokin tuli toisen henkilön aloitteesta (henkilö johon olin ihastunut), en välttämättä itse olisi pystynyt siihen masentuneena.

Lueskelin noita juttuja ja minulla voisikin olla ehkä kaksoismasennus. Eli olisi ollut lievempi dystymia joka olisi sitten pahentunut masennukseksi. Joskus se masennus on taka-alalla, mutta ahdistus on aika jatkuvaa. Epäilinkin jotain kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön viittaavaa, mutta ei se sitä ole. Ennemminkin vain epätyypillinen masennus, eli voin aina iloitakin, enkä ole mielestäni masentunut, mutta ahdistus haittaa ja sitten että jalat ei jaksa ja ovat raskaat. Joskus myös kädet.

Jalkojen kipu on kestänyt kaksi vuotta. Kaksi vuotta sitten vuorotteluvapaa loppui ja työt alkoi. Töissä jaksoin olla sairastellen kaksi kuukautta jonka jälkeen pysyvästi sairauslomalla. Jalkojen kipu alkoi töissä heti varmaan ensimmäisenä työpäivänä. Lääkäri silloin kysyikin että onko huono kunto? Lisäksi valitteli aina joka käynnillä, että koita nyt jaksaa? Ennen vuorotteluvapaata olin ollut työkykyarviossa jossa oli huomattu muistin heikkenemistä, mutta masennusta ei ollut. Valehtelin "toki" kysymykset koska pidin itseäni silloin ihan terveenä?

Ennen vuorotteluvapaan loppumista valitin lääkärille että tarvitsen jonkun astma piipun koska en saa hengitettyä kunnolla yöllä. Lääkäri ei tähän suostunut, koska keuhkoissa ei ollut mitään vikaa. Masennuslääke sitten paransikin nuo oireet. Mutta pääsin hoitoon vasta sen kahden kuukauden jälkeen, kun olin jo aivan täydellisesti loppuun palanut.

Tulipas sekavasti nyt kirjoitettua. Mulla varmaan jotkut lääkkeet voi lisätä ruokahalua, eli en osaa sanoa miten se oikea syöminen sitten luonnistuu. Moklobemidi voi olla hyvä, mutta ilmeisesti myös SSRI/SNRI lääke tehoaa yhtä hyvin. Trisykliset ei sitten tehoa, mutta en ole niitä koskaan käyttänytkään.

Mulla siis epätyypillisyyteen viittaisi kaikkein parhaiten se että en koe itseäni masentuneeksi. Eli epätyypillistä masennusta? Tuo on myös yleisin masennuksen muoto. Toisaalta en koe itseäni terveeksikään. Masennus voisi olla myös aaltoilevaa, mutta en ole itse huomannut että olo olisi juurikaan muuttunut parempaan suuntaan. Jos pääsisin lähelle hypomaniaa, eli ylipositiiviseksi, niin olisin hetken aikaa terveenä, mutta ei sitä kauaa kestä.

Tuossa oli juttua mielialan aaltoiluhäiriöstä. Toki jos mulla mieliala aaltoilisi todella nopeasti, niin voisi ollakin tuo. Tuo ei ole siis kaksisuuntainen mielialahäiriö. Mulla auttaa myös risperidon ja ketipinor lääkkeet jostain kumman syystä, en yhtään tiedä miksi? Oikeaa psykoottisuutta ei ole havaittu. Mutta kaksisuuntaista joidetaan ilmeisesti myös psykoosilääkkeellä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Syklotymia

Masennuksiahan on eri tasoisia, on lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa. Myös oletko masentunut vai vain surullinen? Aika moni sekoittaa masennuksen surullisuuteen.

Aika usein laiskuus sekoitetaan masennukseen. On myös syytä osata erotella tympäisy ja vitutus masennuksesta. Erotusdiagnostisia haasteita on. Vakavasti masentunut ei kykene tuntemaan mielihyvää, mikä on tilalle tunnusomaista. Pitäisikö sinun kysellä enemmän lääkäriltäsi?

Ja on normaalia et ihminen on välillä masentunut. Mut jos se on jatkuvaa, kannattaa hakea apua.

Epätyypillinen masennus on jotain sellaista, jota ei osaa oikein sanoin kuvata.
- voimattomuutta
-väsymystä
- päänsärkyä toisinaan
- huimausta
-flunssainen olo,vaikka oikeesti ei tyypillinen flunssa olekaan
- sellainen voimaton ettei jaksaisi lähteä kävelemään lainkaan ja mielummin jää loikoilemaan soffalle tai vuoteeseen
- joillakin on kuin migreenipäänsärkyä!!!!!
- iholle voi tulla puremakohdan lähelle useita punaisia ihottumaa muistuttavia punaisia läiskiä
- tuntuu kuin jalat eivät jaksa kävellä, vaikka kuinka itse haluaisikin liikkua

ONKO PUNKKI PURRUT JOSKUS NIIN ETTET OLE EDES HUOMANNUT?

OTATA BORRELIAVASTAAINEET JOSSAKIN LABORATORIOSSA VARMISTAAKSESI ETTEI SINULLA OLE LYMEN BORRELIOOSIA. Punkilla on puudutusainetta, jolloin sitä kun ei huomaa lainkaan kun tuo ötökkä pistää.

Minun masennus on ollu vuosikaudet sellaista, että mikään ei ole mitään, eikä tunnu miltään, työtä olen tehny kuin kone ja siitä syystä, kun näin täytyy tehdä jotta sais rahaa elämiseen. Näin oli aktiivi aikanani. Nyt eläkkeellä on helpompaa kun saan olla kotona ja niin masentunut kun haluan ja todella olen myöskin masennuksessa. Öillä olen valveilla ja päivisin nukun sellaista pätkä unta. Ystäviä minulla ei ole ja vanhoja akkoja minun tekis mieli lyödä. Se näissä vanhoissa akoissa ällöttää kun ne on olevinaan niin hehkeitä ja nuorekkaita, omasta mielestään. Pitävät nuorten tapaan risoja farkkuja ja räpläävät kännykkäänsä, kuten nuoret konsanaan. Naamat on kuitenkin kuin vanha huopatossu ja perseet laskeutunu jo lähes polviin. Mutta ehkä tämä minun ärsyyntyminen johtuu juuri tästä minun masennuksesta. Tietokone tuo helpotusta elämääni esm hyvät iskelmälaulu tähtemme Yoy Tupe:ssa. Heidän videonsa ja laulunsa ja orkesterinsa. Minun mielestä perusteellinen masennus on sitä, että mielenkiinto, elämään katoaa tyystin ja kuten sanoin mikään ei ole mitään, eikä mikään kiinnosta, eikä tunnu miltään.