Se on sitten viimeinen päivä tässä elämässä. En jaksa enää. Mikään asia ei ole onnistunut elämässäni kaikki on mennyt pieleen. Herran haltuun.
viimeinen päivä
kärsinytmies
14502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
No voi.
Jos olisit tässä, niin silittäisin päätäsi ja kuunteleisin mitä murheita sinulla on.
Ehkäpä keksittäisiin jotain mikä auttaisi tilanteessasi.
Entäs jos kertoisit vähän? Olishan se varmaan mukava sinulle avautua.
Oikeastaan en nt ihan usko tuota että et ole onnistunut missään, toki olet jossain onnistunut.
Hyvin monella menee välillä pieleen kaikki. Ihan kaikilta ihmisiltä tarkkaan sanoen.
Kerrhohan vähän, niin voitaisiin pohtia.
Kun täällä ollaan vain kerran, niin mitäpä tässä muutamasta tunnista välittää. Ehtii sitten.
Onko sinulla ollut ongelmia työssä tai suhteissa, oletko vakavasti sairas. Mitä on sattunut?
Eipä mullakaan ole mikään onnistunut silti vielä tyhmä kun olen niin täällä olen, vaikka en edes haluaisi ja ei sitä halua kukaan muukaan näin rumaa nähdä missään jo siis 50 vuotta kiituttamista. Mutta kyllähän se lähtö on silti joka hetki mielessä. Tuskin sun ulkonäkö kumminkaan niin paha kuin mulla eli mä en voi edes käydä arkipäivän asioilla yhtään missään koska rumuuteni saa ihmiset hyppimään seinille.
Mulle olisi riittänyt vaan ihan normi tavallinenkaan ulkonäkö, että olisi voinut käydä normaalisti edes kaupassa. Työttömyys, köyhyys, kouluttautumattomuus, epäsosiaalisuus, ei sukulaisia joiden kanssa tekemisissä, ei ystäviä, ei harrastuksia, ei seksiä, ei rakkautta ei mitään siis ei edes hyviä muistoja nuoruudestakaan vaan jopa nuoruudessa haukuttiin ja vihattiin ulkonäköäni. Mutta silti jos olisi vaan normi ulkonäkö niin kaikki nuo muut pieleen menneet asiat elämässä eivät merkitsisi mulle mitään. Ja oikeastaanhan nuo muut asiat lutviutuisi paikalleen sen normi ulkonäön myötä joten tää rumuus on saanut yksistään aikaiseksi myös nuo muut mönkään menneet asiat eli eräänlainen ketjureaktio joka johtunut yhdestä ainoasta asiasta.
Kohta 70 vuotta eläneenä en ole nähnyt vielä yhtä ainutta rumaa ihmistä ja olen kierrellyt maapalloakin ympäri ämpäri ja Suomen kolkkia.
Et tietenkään ole, luuletko, että näin rumat (tosin näin rumaa toista ei edes ole) niin näyttäytyisivät juuri missään ihmisten ilmoilla? Eivät näyttäydy, en ainakaan minä enää. Mutta jos näkisit mut niin kokisit luultavasti elämäsi pahimman järkytyksen mitä tulee naisen ulkonäköön.
Menisin minne tahansa päin maailmaa niin samoin kokisivat ne ulkomaalaisetkin. Tosin en ole koskaan ulkomailla edes käynyt, mutta ulkomaalaisia on suomessa ja nekin on mut nähneet aina silloin tällöin ja oli se niillekin aikamoinen järkytys. Kuten olen sanonut niin osa ihmisistä hypähtää ilmaan mut nähtyään.
tota ei usko kukaan!
jos mä oisin niin ruma nainen kuin sä väität olevas niin etsisin sen maailman rumimman miehen
ja kosisin sitä heti :D
Näissä "se oli sitten viimeinen päivä" ja "ei ole muuta kuin hirteen" on jotain niin paksun ja totisen paatoksellista, (perisuomalaista ?) että ei voi olla lievästi huvittumatta. Anteeksi vain.
Lopettakaa se itteenne käpertyminen, tulkaa ulos kuorestanne, alkakaa elää, tehkä j o t a i n, ihan mitä vaan alkajaisiksi, että tunnette olevanne elossa, hengittävänne ja liikkuvanne !
Heiluuko varvas, meneekö silmä kiinni ? Jos vastaus on "kyllä" olette siis elossa.
Siispä pistäkää töppöstä toisen eteen, elämänne eteen !
Löytäkää vähän huumoriakin totiseen elämäänne !
Parempi nauraa elämälle kuin voivotella !
Samaahan tämä elämä on kaikille. Itkistkö vai nauraisko, aina ei tiedä. Parempi nauraa !
Ei koskaan näe auringon nousevan, jos aina katsoo länteen !
Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä toisi teidän elämäänne, jos ette yritä edes jotain.
Jotain uutta.
Älkääkä sanoko: Olen yrittänyt jo!
Sanoisin: Yritä vielä kerran ! Ja taas kerran !
Näin muutkin rämpii eteenpäin - vaihtelevalla onnella ja menestyksellä.
Et vissiin itse ole koskaan ollut vakavasti masentunut? Turha tulla tänne jauhamaan jonnin joutavia, kun et alkuunkaan ymmärrä mistä asiassa on kysymys.
Totta. Yhtä helvettiähän se elämä monesti on, mutta ei saa periksi antaa! Jos totaalisesti ottaa päähän niin että toivoo että kuolis niin yleensä silloin pääkoppa jotenkin resetoituu, nollautuu ja siitä tulee tyyni. Kaikki ne pahat tunteet katoavat kuin kangastus. Kaikki on väliaikaista. Monia tuttujani on kuollut ja osa on tosiaan itsareissa lähtenyt ja se on rankkaa tunteville. Itse näen maailman haasteena. Oma elämä pitää asettaa sellaiseen muottiin että siitä syntyy hyviä tuloksia. Kaikki on jonkun muun asian seurauksia. Tunne on vain tunne. Mikä se tunne on? Miksi antaisit semmoisen asian kuin tunne, haitata elämääsi? Mikä se semmoinen tunne on? Teemme kaiken sen takia että on joku tunne, mikä milloinkin.. Jos joku tunne ahdistaa niin entä sitten? Se ei ole loputon vaikka se voi sillä hetkellä tuntua yliveroisen suurelta mielikuvineen. Ota lepoa ja ota etäisyyttä kaikkeen. Uskon että voi myös tavallaan kuolla elävänä siten ettei jaksa enää itseään ja tulee lopulliseen pisteeseen, jolloin persoona hajoaa osiin ja silloin haluaakin kuolla, mutta siitä syntyy uudestaan ja huomaa ettei enää ahdista ja on rauhallista. Suosittelen Eckhart Tollen videoiden kuuntelua Youtubesta. Niistä on minulle ollut välitöntä apua joihinkin tilanteisiin. Hän ei ole mikään tavallinen mies, vaan eli joskus puistojen penkeilläkin koska tavallaan flippasi, mutta muuttui yleellisen viisaaksi mieheksi!
moi moi. iltalehti kiittää.
luuserilehdet yrittää taas provosoida ihmisiä LOL!
olen iltalehdestä ja pahoittelen että kirjoitamme niin tolkutonta paskaa. mitäs uskotte kaiken, pellet. Vähänkö me nauretaan teille.
Heippa!
En tiedä uskoisiko ihan sitä, että sinulla olisi mennyt ihan kaikki aivan pieleen. Se saattaa tosin tuntua siltä, kun on masentunut. Minulla tulee mieleen ainakin yksi asia, mikä ei ihan todistetusti ole mennyt pieleen, nimittäin osaat kirjoittaa. Olet siis käynyt ainakin jonkin verran koulua, ja olet onnistunut oppimaan siellä jotakin. En kyllä tiedä sinun elämästäsi paljonkaan, mutta jotenkin minusta tuntuu, että ei sinulla varmaan ole ihan kaikki mennyt pieleen.
Niin kuin edellä kirjoitettiin, niin kaikilla ihmisillä menee välillä asiat pieleen. Joskus mokaa itse ja joskus on huonot olosuhteet. Monesti masentuneena syyttää liikaa itseään, eikä huomaa, että olosuhteillakin on ollut iso vaikutus siihen, miten asiat on menneet. Huonoa tuuriakin voi olla, ja sen takia menee huonosti. Ihmisen elämässä on niin paljon eri tekijöitä vaikuttamassa, että se syy kaikkeen ei voi mitenkään olla aina ihminen itse. Näin ehkä masentunut voi ajatella, mutta se ajatus ei pidä paikkaansa.
Jos on vaikka ollut huonoa tuuria, niin kyllä se onnikin jossain vaiheessa kääntyy. Tai sitten tarvitaan yhdistelmä hyvästä onnesta, hyvistä olosuhteista ja omasta yrittämisestä. Kyllä sekin joskus osuu kohdilleen, ja sitten kaikki alkaa muuttua paremmaksi.
Toivon, että et tekisi itsellesi mitään. Ensinnäkin, olet arvokas ihminen, ja sinun elämäsi on arvokasta. Sitten sinulla on varmaan joitakin läheisiä, jotka surisivat sinun menettämistä. Ja sinulla on ainutkertaista elämää vielä jäljellä, ja sen aikana saattaisit vielä kokea jotakin hienoa, ja ehtisit vielä tehdä vaikka mitä. Sinulla on mahdollisuuksia, älä heitä niitä hukkaan. Se on täysin mahdollista, että sinusta tulee vielä joskus onnellinen ihminen!
Ap tuskin enää on paikalla lukemassa viestejänne, jos todella toteutti aikeensa. Toivottavasti hän löysi viimein itselleen sen rauhan, mitä ei elämässään sanojensa mukaan onnistunut saavuttamaan.