Te, jotka istutte nenä netissä nyt ja valitatte yksinäisyyttä, masennusta, ahdistusta ja suunnittelette itsemurhaa, miettikääpä:
Olen liikuntavammainen, vähävarainen, muitten "armoilla", saan apua,
odotan nytkin avustajaai päästäkseni tunniksi ulos. En kehtaa valittaa mistään.
Haluan voimakkaasti elää ! Haluan kokea kaikenlaista - kaikesta huolimatta.
Mikä estää teitä liikkumaan pääseviä ihmisiä lähtemästä ulos ihmisten pariin, tapahtumiin, luontoon jne ? Kesä on täynnä mahdollisuuksia, tapahtumia on joka makuun.
Mikä estää teitä ??? Teillähän on vain mielikuvitus rajana.
Olen liikuntavammainen, vähävarainen, muitten "armoilla", saan apua,
odotan nytkin avustajaai päästäkseni tunniksi ulos. En kehtaa valittaa mistään.
Haluan voimakkaasti elää ! Haluan kokea kaikenlaista - kaikesta huolimatta.
Mikä estää teitä liikkumaan pääseviä ihmisiä lähtemästä ulos ihmisten pariin, tapahtumiin, luontoon jne ? Kesä on täynnä mahdollisuuksia, tapahtumia on joka makuun.
Mikä estää teitä ??? Teillähän on vain mielikuvitus rajana.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kiitos kirjoituksestasi ! Kiitos, että muistutit minua. Masis on tainnut viedä suhteellisuudentajuni.Kaikenlaisia mahdollisuuksiahan on olemassa elämänsä laadun parantamiseen, toipumiseen vaikeuksista, mutta ajatteluaan (!) on näköjään vaikeinta muuttaa
ja se on kaiken aa ja öö.
Hyvää kesää ja vointia sinulle !
On niin poikki, ettei jaksa
Kuka teitä kaikkia vätystelijöitä elättää ? Vanhempanne vai yhteiskunta ?
Sossu ja vanhemmat (ovat tosin eläkkeellä nyt). Suomi on hyvä maa kun sairaistakin pidetään huolta. Noh, kyllä tämä masennus ehkä jossain kohtaa helpottuu samoin kun rahatilanne. Töitä ei ole eikä niihin pääse, on terveitäkin tuöttömiä paljon.
Masennusko suakin estää töihin menemästä, jos niitä töitä olis ?
Niin, joskus hävettää suorastaan, miten vähästä ihmiset valittaa jatkuvasti.
Oma-aloitteisuudesta monet asiat on kiinni, mutta on helpompi "itkeä" vali-vali-itkua.
Totta, liian helposti valitetaan nykyään joka asiasta. Vähään pitää olla tyytyväinen.
Toteaisin mieluummin: Pitää olla tyytyväinen, kun kaikki on kohtuullisesti tai hyvin, eikä marista joka asiasta. Jos ei ole hyvin, niin pitää i t s e tehdä asioille jotain.
Se mikä estää, on masennus. Perehdy asiaan niin tiedät mistä on kyse.
Masennus on mulle hyvinkin tuttua. Siitäkin huolimatta on ollut pakko potkaista itseään persuksiin, koska mua ei elätä kukaan. Töihin vaan, mutta se onkin auttanut nousemaan masennuksesta.
Jos jää möllöttämään, ei nouse ehkä koskaan.
Olen ollut raaka itselleni, kun on ollut pakko. Niskasta kii olen ottanut itseäni !
Aluksi se tuntuu ylivoimaisen vaikealta. Mutta vaikeuksien yli voi päästä, kun uskoo itseensä ja ryhtyy toimiin. Pakottaa itsnesä.
Ottakaa elämänne haltuunne ja sairautenne. Pitää psyykata itseensä vahva tahtotila että nousee ja jaksaa. Yrittäkää edes.
Aloittajan jutun jälkeen ei luulisi olevan kovin vaikeaa.
En ainakaan kehtaisi valittaa, jos en mitään tee muuta kuin valitan.
Asennetta ihmiset !
Jos on masentunut ja ahdistunut niin kannataa lepäillä ja hoitaa itsensä kuntoon ennen kuin stressaa itseään tuön teolla. Sitä varten on yhteiskunnan tukiverkko ja olemme veroja maksaneet. Itse päätin huilia pari vuotta ja katsella sitten tilannetta. Ihanaa kerrankin kun voi vaan olla ja hoitaa itseään kuntoon. Ketään sairasta ei pidä syyllistää eikä ajaa pahempaan ahdinkoon stressillä ja pakkotyöllä.
Normaali-ihmistä ei stressaa työnteko, vaan se, ettei ole töitä. Ainakin minä haluaisin töitä.
Tunnen itseni yhteiskunnan loiseksi ilman töitä.
Kaksi-kolmekymppiset "masentuneet" tuskin on verorahoilla maksaneet "parin vuoden huilimisiaan".
Mutta kirjoituksesihan oli tarkoituskin olla provo...
Ne, jolla on töitä maksaa veroja ja huonopiosaiset ja sairaat hoidetaan yhteiskunnan verovaroin. Näin pidetään huolta lähimmäisistä, sairaista, vanhuksista ja muista huono-osaisista. Näin se menee ja pitääkin mennä. Ei tuo mun kirjoitus mikään provo ollut. Ne kenellä töitä on ja jaksavat tehdä niin kuuluukig mennä töihin mutta pitää ymmärtää, että kaiki en pysty tai jaksa jonkun ihan oikean syyn takia
Kohta ei ole enää paljon veronmaksajia, kun "kukaan ei jaksa - huilii vaan pari vuotta" ja sillee.
Työkykyiset ei ole ikuinen pajatso sekään, joka jaksaa sylkeä rahaa.
Työssäolevatkin alkaa uupua nousevan verotaakkansa alla, koska sote-kustannukset nousee, kun yhä useampi "huilii". Mahdoton yhtälö pitemmällä perspektiivillä.
Työssä olo on kyllä kivaa. Työssä olevalla on tulevaisuus. Voi suunnitella tulevaisuutta.
"Pari vuotta huilivan" mahikset on nolla.