mutta kun tuntuu, ettet sä edes halua voittaa sitä tunnetta minunkaan avulla, niin se luo mulle vain epävarmuutta, ikäviä tuntemuksia ja kaikenlaisia epäilyksiä 😟
ja nyt mä taas en uskalla sanoa enää mitään..livenä korkeintaan, enkä ehkä sittenkään.
ja nyt mä taas en uskalla sanoa enää mitään..livenä korkeintaan, enkä ehkä sittenkään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mistäs tuollainen tunne?
No kun sä et ikinä kysy multa mitään, enkä mäkään susta tiedä oikein mitään, niin miten tästä voisi tulla mitään - ikinä? Mä kun en oo sellainen, että jotakuta jaksaisin ikävöidä sen takia, että näyttää päällisin kivalta! Haluan että asioissa on konkretiaa.
Mä kyllä mielellään kysyisin enemmänkin jos saisin myöskin vastauksia ja varsinkin jos nähtäsiin joskus.
Tässä on vaan tämä tilanne, joka luo niin suuren epävarmuuden, että en tiedä mitä pitäisi tai voi. Tule enemmän vastaan.
Onko ap mies vai nainen?
Huomenna voisi purkaa taas nähdä..jos sopii.
Itse olin ujo ennen ekaa suhdettani ja perus tempperamenttini on aina ollut ujo ja arka. Minut on tarhasta ja ala-asteelta asti kuvailtu lausein "aran ja ujon oloinen hyväkäytöksinen tyttö"
Olin 16 v kun tapasin entisen avomieheni ja 17 vuotiaana ihaistuin häneen ja aloimme tapaileen siinä vähän ennen kuin täytin 18 v. Se meni kovin luonnollisesti kun oikeasti kolahtaa.Oli ihastunut ja vaikka jännittikin kun kaikki uutta ja outoa niin ei se arkuus estänyt mitään.
Entiseni nyt oli minua rohkeampi ja hakeutui rohkeammin lähelleni, mutta minä sitten tietysti kun tykkäsin siitä niin olin sitten ihan rohkea kun se vaan hakeutui seuraani. Minä kylläkin ihan virallisille ekoille treffeille pyysin sitä ja tunnustin ekana että rakastan sitä. Se oli niissä arempi. Sanoi että monesti oli sitä yrittämässä sanoa mutta vet sanat takaisin kun mä höpötin jotain sellaista josta tuli tunne että ehkä ei ole viisasta nyt sanoa mitään.
Exäni oli rohkeampi esim. puheiden pitäjänä, ryhmän vetäjänä. sosiaalisissatilanteissa, uudessa tilanteessa exäni meni tulta päin rohkeasti kun minä vierastin ja halusin katsella hetken sivulta ja sitten hitaasti kokeilla esim. jotain moottoriuhrheilulajia.
Minussa se ujous näkyi juuri niissä tilanteissa. Exäni ei aina minun ujoutta ja arkuutta ymmärtänyt.
Hän otti loukkauksena kun mä vetäydyin sivummalle tai uusissa tilanteissa olin varautunut ja pidättäytyneen sulkeutunut. Kuvailikin minua seurustelun alussa lauseella:
"Olet kuin laatikko, jonka pinnan muodot tunnen, mutta jonka sisältöä ei voi kuin arvailla. "
Hän oli hiukan vittuuntunut kun en heti ollut hänelle niin avoinkirja ajatuksistani ja tunteiden näyttämisessäkin ensin pidättyväinen ja varautunut. Minua myös moitittiin kun vetäydyin suurissa porukoissa mieluummin sivummalle seuraamaan aluksi ja otin kontaktin hitaammin uusiin ihmisiin ja vain pariin kerrallaan. En ollut heti sosiaalinen eläin joka menee pää edellä suoraan uutteen porukkaan. Minä katselin ja haistelin ilmapiiriä ja seurailin ryhmää sivummalta ennen kuin rohkaistuin.
Pahoitin itseäasiassa suhteen alussa mieltäni usein kyyneliin asti exäni ymmärtämättömyyden ja tietyn kovuuden edessä kun hän oli niin hirveän julma minusta sitä arkuuttani kohtaan ja hän suuttui minulle kuin tekisin tahaltaan hänelle jotain pahaa ja väärin..
Myöhemmin suhdetta (muutamaa vuotta vailla 10 vuoden suhde) hän kyllä oppi etten minä mikään ujo ole kunhan vain pääsen tutuiksi tilanteen kanssa.
Ujous ei ole este jos oikeesti on ihastunut, Jos ei ole se tietenkin on este ja paha este onkin.
Ujot nimittäin eivät osaa tai kehtaa sanoa ei ja pahoittaa toisen mieltä. Asiat tulee niin hellävaroin ettei liian innokas ja sinnikäs ihailija ymmärrä ja usko sitä mitä sanoja tulee.
Itsekin joutunut aika paljon opetteleen sitä jämäkkää torjuntaa ja vieläkin vain suuttuessani kunnolla se lähtee sieltä irtoaan.
Jotain tunnisteita?