Nainen, onko ulkonäkösi

Mitä hittoa ;) en todellakaan pidä itseäni

Kyllä mä olenkin barmasti. Muttei se ole ilmentynyt millään tavalla. Tässä iässä sinkku ja lapseton ni ei katota enää niin ulkonäköä

Jotkut ystävät on kysynyt mitä mulle on tapahtunut. ?) kai se tarkoittaa et elämä näkyy ulospäin

Ei ole. En pidä.
En ole niin ulkonäkö keskeinen.
Mutta...silti naisena kiinnostaa kauniit asiat.
Ja ehkä vähän kauneus asiat..
Minusta ihmisessä tärkeintä on sisäinen kauneus. Kauniskin ihminen voi muuttua rumaksi.

Jhhvjllbcg

En vertaa itseäni muihin enkä muita itseeni. Jokainen on omanlaisensa ainutkertaisena naisena tai miehenä myös ulkonäöllisesti. Pidän itsestäni tietysti huolta ja pidän kaikesta kauniista ja kaikista niistä purnukoista ja puteleista, joita kosmetiikkahyllyt notkuu uutuuksineen :), mutta ei minun oma eikä muidenkaan ulkonäkö ole mikään sellainen The juttu millään tasolla. Jokainen on sen näköinen kuin on. En ole koskaan pitänyt ulkonäköä mitenkään sen etuna tai esteenä. Se on yksi luonnollinen osa ihmistä ja osa ihmisen persoonallisuutta.

Miehet varmasti arvioivatkin naisten ulkonäköä herkemmin, joko mieleisekseen tai ei niin mieleisekseen. Itse kiinnitän niin naisessa kuin miehessä ja etenkin tietenkin miehessä älykkyyttä ja olemusta the juttuna. Jos voisi sanoa niin, että arvioin miehiä älykkyyden perusteella ja itseasiassa aika herkästikin, että sinänsä minä en voi tuomita miehiä, jotka arvioivat ulkonäköä, koska itse vastaavasti arvioin kyllä ajatuksen juoksua. Ehkä liikaakin. Minä en vain oikeasti jaksa olla kenenkään tyhmän miehen seurassa :D :D Tämä on rajusti sanottu, mutta ainakin olen rehellinen. Toinen asia on se, että jos miehessä tai naisessa ei ole yhtään inhimmillisyyttä tai sellaista arvopohjaa, joka oikeasti ottaa huomioon vastuullisuutta myös muista ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta, niin pakenen varmasti paikalta :D
Mutta kyllä minä tykkään helyistä ja hiluvitkuttimistakin :)

Täyttä paskaahan toi oli mut ne keiden kaa se pyörii, arvostaa noita juttuja.

Ei voi vastata. Jos sanoisin pitäväni itseäni kauniina, olisin omahyväinen. Jos sanoisin pitäväni itseäni rumana, olisin heikkoitsetuntoinen.

Myönnän olevani ruma ja vanha nainen. Vaikka mies ihaileekin kauniita naisia ja flirttailee mielellään heidän kanssa, ei itsetuntoni ole sen kummemmin heikko. Mies menköön jos haluaa ulkokuoren perusteella valita seuransa.

Valitettavasti itsetuntoni on todella heikko jotenka siitä voi päätellä aika paljon.

NOUP...AIKAS HYVÄ ITSETUNTO.....UJO VOIN OLLA....

ongelma. Ulkonäkö on mikä on ja olen siihen tottunut. Ymmärrän ja tiedostan asemani ja ulkonäköni ja paikkani. Sun ongelma se voi olla, mun ulkonäköni, ja ihan varmasti olisikin. Se taas aiheuttaisi sen, että siitä tulisi minullekin ongelma, joka saisi oloni tuntumaan huonolta.
Ongelma on, etten välitä elämästäni oikeastaan paskan vertaa. Ei kiinnosta enkä jaksa enää.
Ei kiinnosta myöskään miehet missään mielessä. Työläitä ne ovat kaikki ja kaikin puolin :)))

En ole kaunotar, mutta ei peili sentään halkeakaan, kun ohi kävelen. Sanoisin, että sellainen tavallisen näköinen nainen, joita on kolmetoista tusinassa.

Ei ole ongelma, tykkään ulkonäöstäni :)

No ei ole ongelma. Mutta onko ulkonäköni ongelma sinulle? Se taitaakin olla tässä se olennaisempi kysymys.

Ongelma on , kun pidän muita naisia itseäni rumempina.

No pidän itseäni ihan tavallisena.... Haluan miehen, joka on komea, jotta lapsistani tulisi kauniimpia.

Miks käytät aikaa kirjoittaaksesi noita latteuksia tänne?

Ei se ulkonäkö mulle mikään ongelma ole, enemmänkin toisille nättää olevan, siis minun ulkonäköni, mikä on kyllä ihan skitsooooo!!

Takaa katsottuna kuin Marilyn Monroe, mutta edestä katsottuna kuin Esa Pakarinen.
Tuon kaiken olen synnyinlahjaksi saanut, joten voin sanoa että perintöni on etuajassa kohdalleni osunut ;D).

mä oon iskän tyttö