11 päivää sitten Soini haukkui blogissaan loikkareita selkärangattomiksi luusereiksi ja teki sen hienosti monin eri tavoin. Tämä kirjoitus kuvastaa hyvin Soinin moraalikäsitystä, ihmisten teot syntyvät tahdosta ja tahto voi olla heikko tai vahva, vahva tahto ilmentää valtaa, heikko taas heikkoutta. Me kaikki voimme arvella millainen moraali on loikkareilla ja mitä he teollaan tahtovat edistää.
Hyvä politiikka ja kestävä moraali vaatii ihmiseltä äärimmäistä rehellisyyttä itselleen, elämän peliin panemista, ja loppuun asti menemistä. Loikkareiden motiivit perustuvat tarkemmin tarkasteltuna valheelle, pelolle, mikä taas heikentää loikkaria lisää, ja tekee hänestä orjasieluisen poliittisen ruumiin. Miten arvomaailmaltaan moraalittomat ja valtaa tavoittelevat loikkarit voisivat perustaa oman puolueen. Itse olen jo melkein unohtanut loikkareiden olemassaolon, koska loikkaaminen ei ole koskaan kuulunut tavoiteltaviin ominaispiirteisiin, enkä haluaisi koskaan olla ideologinen loikkari.
Halla-aholaiset tietävät, että hyvä – ja arvot – ovat vallantahdon ilmaus, ne eivät perustu heikkouksille ja valheelle. Puolue on nyt hyvissä käsissä, loikkareiden poistuminen auttaa puoluetta keskittymään olennaiseen ja vain tällä on merkitystä. Seuraaviin vaaleihin on kaksi vuotta, loikkarit ovat tässä vaiheessa menneen talven lunta, mahdollisesti keskustalaisia tai kokoomuslaisia, mutta unohdettuja. Kukaan äänestäjä ei ota loikkaria tosissaan, oli motiivi mikä tahansa. Perussuomalaisissa loikkareissa säälittävintä on se, että ministereinä jatkavana haluavat luuserit saivat houkuteltua mukaan myös muita heikkoluontoisia kansanedustajia.
On sanomattakin selvää, että myös itselleen epämieluisa vaalitulos - on silti osa demokratiaa ja sen kanssa tulisi elää ainakin seuraaviin vaaleihin saakka. Loikkaaminen sotii äänestäjän tahtoa vastaan ja on suuri osoitus heikkoudesta. Eilisessä tiedotustilanteessa Sampo Terhon suuta kuivasi epävarmuus ja pelko, jokaisen lauseen jälkeen piti maistaa puhdistavaa vettä. Pitää kuitenkin muistaa, että se kupista hörppiminen ei vie kurkusta tappion katkeran kalkin makua, vain hetkellinen nautinto ministerinä ja sinut unohdetaan. Simon Elo taas esiintyi A-Studiossa, katse harhaillen ja Halla-aholta anteeksi pyydellen. Poliittiset ruumiit ovat aina hauska näky, heidän moraalittomuutensa paistaa läpi ja sokaisee mielesi humoristisella tavalla.
Lienee tragikoomisen hauskaa seurata uuden puolueen muodostamista, millaisen puolueohjelman he saavatkaan aikaan ja miten uskottavalta se tuleekaan kuulostamaan. Minultakin tullaan pyytämään nimeä kannattajakorttiin, mutta aion ensimmäistä kertaa elämässäni sylkäistä sellaisen päälle. Kukaan ei enää äänestä loikkareita!
Hyvä politiikka ja kestävä moraali vaatii ihmiseltä äärimmäistä rehellisyyttä itselleen, elämän peliin panemista, ja loppuun asti menemistä. Loikkareiden motiivit perustuvat tarkemmin tarkasteltuna valheelle, pelolle, mikä taas heikentää loikkaria lisää, ja tekee hänestä orjasieluisen poliittisen ruumiin. Miten arvomaailmaltaan moraalittomat ja valtaa tavoittelevat loikkarit voisivat perustaa oman puolueen. Itse olen jo melkein unohtanut loikkareiden olemassaolon, koska loikkaaminen ei ole koskaan kuulunut tavoiteltaviin ominaispiirteisiin, enkä haluaisi koskaan olla ideologinen loikkari.
Halla-aholaiset tietävät, että hyvä – ja arvot – ovat vallantahdon ilmaus, ne eivät perustu heikkouksille ja valheelle. Puolue on nyt hyvissä käsissä, loikkareiden poistuminen auttaa puoluetta keskittymään olennaiseen ja vain tällä on merkitystä. Seuraaviin vaaleihin on kaksi vuotta, loikkarit ovat tässä vaiheessa menneen talven lunta, mahdollisesti keskustalaisia tai kokoomuslaisia, mutta unohdettuja. Kukaan äänestäjä ei ota loikkaria tosissaan, oli motiivi mikä tahansa. Perussuomalaisissa loikkareissa säälittävintä on se, että ministereinä jatkavana haluavat luuserit saivat houkuteltua mukaan myös muita heikkoluontoisia kansanedustajia.
On sanomattakin selvää, että myös itselleen epämieluisa vaalitulos - on silti osa demokratiaa ja sen kanssa tulisi elää ainakin seuraaviin vaaleihin saakka. Loikkaaminen sotii äänestäjän tahtoa vastaan ja on suuri osoitus heikkoudesta. Eilisessä tiedotustilanteessa Sampo Terhon suuta kuivasi epävarmuus ja pelko, jokaisen lauseen jälkeen piti maistaa puhdistavaa vettä. Pitää kuitenkin muistaa, että se kupista hörppiminen ei vie kurkusta tappion katkeran kalkin makua, vain hetkellinen nautinto ministerinä ja sinut unohdetaan. Simon Elo taas esiintyi A-Studiossa, katse harhaillen ja Halla-aholta anteeksi pyydellen. Poliittiset ruumiit ovat aina hauska näky, heidän moraalittomuutensa paistaa läpi ja sokaisee mielesi humoristisella tavalla.
Lienee tragikoomisen hauskaa seurata uuden puolueen muodostamista, millaisen puolueohjelman he saavatkaan aikaan ja miten uskottavalta se tuleekaan kuulostamaan. Minultakin tullaan pyytämään nimeä kannattajakorttiin, mutta aion ensimmäistä kertaa elämässäni sylkäistä sellaisen päälle. Kukaan ei enää äänestä loikkareita!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Montako "Juudaksen suudelmaa" Sampo Terho vielä tulee antamamaan puoluetovereilleen poliittisen uransa aikana. Halla-aho sai sellaisen melko tulisen heti puheenjohtajavaalin tuloksen selvittyä "Jussi, reilu peli ja onneksi olkoon voitosta, minä tuen sinua myötä ja vastoinkäymisissä, vielä kerran paljon onnea". Ja näin se jatkui että samantien soittamaan Soinille että nyt otetaan varasuunnitelma käyttöön sekä soitetaan heti Sipilän Juhalle että saadaan hommat käyntiin.