Rakkaus on kadonnut. Vain minä olen jäljellä. Joskus olin hyvä ihminen. Mutta näemmä enää en. Yritin parhaani, se ei riittänyt. Yritin kaikkeni, sitä ei laskettu.
Ei ole enää rakkautta
kridettäjä24
5295
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ihan ymmärtänyt aloitusta. Et rakasta ja se tekee sinusta huonon ihmisen? Ei kai sellainen tee kenestäkään huonoa ihmistä.
Minä olen menettänyt uskoni intuitioon. Aiemmin uskoin näkeväni ihmisestä kiinnostuksen ym.esimerkiksi katseista. Mutta kolauksien jälkeen olen oppinut sen olevan harhaa. Jos minusta tuntuukin, että olisin samalla aaltopituudella jonkun kanssa esimerkiksi katseiden, eleiden ym.vuoksi, en usko, se on pelkkää ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta lähimmäisille tai teatteria. Kiinnostavuuden merkit voi karistaa olkapäiltä tuolla tavoin. Kyllä se on niin, että se mitä toinen sanoo se merkkaa ja jos ei sano ei merkkaa. Itsekin olen lämmin ja ystävällinen kanssaihmisille.
Kuinka suuri otos (sitä ei laskettu), onko tilastollisesti merkittävä? Jos ei, unohda laskemiset😊
Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä tilastojen kanssa. Kyllä minusta kiinnostuneita ollaan, mutta se täytyy sanoa sitten, sillä itse en rupea haihattelemaan mitään minkään tyhjän, sanomattoman perään.
Itse asetan intuition, rakastumisen ja ihastumisen saman harhan piiriin. Niitä ei käytännössä ole minulle olemassa, ainakaan enää. Kuten sanot, vain sanat ja teot merkitsevät ja niiden ulkopuolella ei ole olemassa mitään oman todellisuuden kannalta oleellista.
En ole tainnut koskaan olla hyvä ihminen, vaikka kovasti olen yrittänyt. Olen kyvytön sellaiseen rakkauteen, jota sielullinen täyttymykseni vaatisi. Ja muunlainen vain hajottaisi ne vähäisetkin ehjät kohtani.
Jaksaako rakastaa jos ei myös saa rakkautta osakseen. Älä mittaa hyvyyttäsi jos kaivosi on tyhjä, odota sen täyttymistä.