Joskus siin teini-iässä luovutin jo.
Hahmotin tän maailman jo kerhoikäisenä.
Huomasin maailman ja ihmisten pahuuden.
Maailmassa liikaa eläimet ja ihmiset kärsii.
Tolle pitäs tehdä stoppi.
Jumalan pitäs painaa jo nappia.
Jaksan kuitenki herätä uuteen päivään/aamuun.
Tehdä omia kotiaskareita, ei paljoa muuta.
Kaupassa käyntiä.
Ei muuta oikeastaan.
En näe itteeni uraputki-ihmisenä.
Jos oisin "jotakin", oisin kai kirjailija, muusikko tai eläinlääkäri.
En käytännössä ole mitään, jos uskoo monien mielipiteisiin meistä eläkkeellä olevista, että me oomme kuulemma pelkkää roskaa, Halla-Aholaisten ryhmä on siitä pelottava, koska nuivaa sakkia, sillä jos 2 vuoden päästä ne on ykköspuolue, se voi tietää vaikeuksia juuri heikommalla Suomen väestölle, ennemmin minä antaisin ääneni Soinilaisten sakille.
Politiikka on aika piru välillä kun äärioikeisto yleistyy, huomaa, että ahdistuu siitä, jolloin pitää mennä tekeen muuta hommaa tai lukea muita juttuja tai kuunnella musaa.
Politiikka on nykyään harmillista, kiitos äärijuttuje.
Apulanta laulaa viisaus ei asu meissä, siinä oikeessa, ettei se viisaus asu oikein ihmisis!
Ihminen ei opi edes virheistään.
Sama kaava toistuu aina maailmalla.
Minä itte omasta mielestä viisas, sillä hahmotin tän maailman.
No siinä samalla meni kyllä elämänhalut, motivaatio, tuli kai syvempi masennus, erakoituminen, kaveripiiri kutistui ja lopulta ei ketään kaverii, ei innottanu mikään duuni, ei ihmisten ilmoilla oleskelu, oli yleisurheilukokeilua, SM-tasolla juoksin, eipä muuta, luovutin jo NUORENA.
Luovuttamises ei ollu kyse laiskuudesta, vaikka joku näkee luovuttamisen aina henkisenä laiskuutena.
Mut he ovatkin pahasti väärässä, ihan pihalla kuin lumiukko.
Hahmotin tän maailman jo kerhoikäisenä.
Huomasin maailman ja ihmisten pahuuden.
Maailmassa liikaa eläimet ja ihmiset kärsii.
Tolle pitäs tehdä stoppi.
Jumalan pitäs painaa jo nappia.
Jaksan kuitenki herätä uuteen päivään/aamuun.
Tehdä omia kotiaskareita, ei paljoa muuta.
Kaupassa käyntiä.
Ei muuta oikeastaan.
En näe itteeni uraputki-ihmisenä.
Jos oisin "jotakin", oisin kai kirjailija, muusikko tai eläinlääkäri.
En käytännössä ole mitään, jos uskoo monien mielipiteisiin meistä eläkkeellä olevista, että me oomme kuulemma pelkkää roskaa, Halla-Aholaisten ryhmä on siitä pelottava, koska nuivaa sakkia, sillä jos 2 vuoden päästä ne on ykköspuolue, se voi tietää vaikeuksia juuri heikommalla Suomen väestölle, ennemmin minä antaisin ääneni Soinilaisten sakille.
Politiikka on aika piru välillä kun äärioikeisto yleistyy, huomaa, että ahdistuu siitä, jolloin pitää mennä tekeen muuta hommaa tai lukea muita juttuja tai kuunnella musaa.
Politiikka on nykyään harmillista, kiitos äärijuttuje.
Apulanta laulaa viisaus ei asu meissä, siinä oikeessa, ettei se viisaus asu oikein ihmisis!
Ihminen ei opi edes virheistään.
Sama kaava toistuu aina maailmalla.
Minä itte omasta mielestä viisas, sillä hahmotin tän maailman.
No siinä samalla meni kyllä elämänhalut, motivaatio, tuli kai syvempi masennus, erakoituminen, kaveripiiri kutistui ja lopulta ei ketään kaverii, ei innottanu mikään duuni, ei ihmisten ilmoilla oleskelu, oli yleisurheilukokeilua, SM-tasolla juoksin, eipä muuta, luovutin jo NUORENA.
Luovuttamises ei ollu kyse laiskuudesta, vaikka joku näkee luovuttamisen aina henkisenä laiskuutena.
Mut he ovatkin pahasti väärässä, ihan pihalla kuin lumiukko.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuule Juha.
En oo nyt pakottamassa sua työelämään tai mitään mutta milloin viimeksi olet tällä syrjäytyneellä , itsekeskeisellä elämäntyylilläsi ollut todella onnellinen? Miksi syytät esim Jussi Halla-Ahoa ennakkoluuloista pakolaisia kohtaan, kun itse olet niin ennakkoluulojen kourissa ettet voi edes töihin mennä koska luulet jokaisen työntekijän kiusaavan sinua kaikilla työpaikoilla? Sanoisin että sun olisi aika vähän katsoa muuallekin kuin omaan napaan. Itsekin olin todella pahasti henkisesti rikki mutta opiskelu ja työnteko on tuonut minulle ystäviä ja iloa elämään. Sen sijaan että kirjoittelisit päivät pitkät ajattelemattomia kommentteja ihmisten epäoikeudenmukaisuudesta sinunlaisiasi ihmisiä kohtaan niin olisiko aika antaa yhteiskunnalle mahdollisuus? Olen oikeasti aika huolissani sinusta nimittäin enkä usko että työkyvyttömyys ja yksinäisyys on kovin terve yhdistelmä. Se on kanssa vähän niin että jos työpaikalle lähtee asenteella "kaikki nuo on kiusaajia" niin todennäköisesti myös näet siellä tulevaisuudessakin vain kiusaajia. Puhut myös maailman pahuudesta pitkälti erakon näkökulmasta, josta katsottuna veikkaan kaiken näyttävän lähinnä synkältä. Mitä sanot tähän Juha? Olisko aika saada elämään muutakin sisältöä kuin Juicen biisit ja muut youtube-höpötykset? Voithan nauttia niistä työpäivän jälkeenkin:)
Pääsääntöisesti voin hyvin, mut ihmisellä kuin ihmisellä on arkihuoliakin. Ei se tarkota sitä, että jos käy työssä, niin ois aina onnellinen tai päinvastoin.
Fakta on myös se, että olen lievästi autisti ja lievästi skitsofreenikko.
Fakta on se, että suurimman osan päivästä yleensä olen onnellinen, mahtuu myös huonompiaki hetkiä päiviin.
Mitä tulee Halla-Aholaisiin, niin aika näyttää.
Eipä niistä kannata murehtia etukäteen, koska ei voi tietääkään etukäteen mitään.
Jää silloin vain pelkäksi arvailuksi.
Kyllä työnteon suhteen olen jo luovuttanut KAUAN SITTEN.
En halua, en jaksa(hermosto myös väsyy helposti työnteosta, jos et oo tästä tietoinen niin nytpä tiedät) enkä pysty aspergerin syndromani takia.
Teen töitä vain vähän. Isäni kanssa.
Tänäänkin kävin työkeikalla isukin kanssa.
2 tunnin työpäivä. Se on minun työpäiväksi sopiva. Tai sitten ei ollenkaan työtä. Ilman isääni tuskin menisin mihkään työhön. Vaikea sanoa näin etukäteen,kun en ole siinä tilanteessa.
Olen ajatellu asuvan isäni nurkassa niin kauan, kunnes isästä aika jättää.
En ole ajatellu hankkivani ystäviä, meillä käy muutamia tuttavia, ne voi laskea ystäviksi, ovat mun isäni ikäluokkaa. Ei mulla oo ehkä intoa tarpeeksi solmiä ystävyyssuhteita eikä uskallusta.
Nämä ovat vain faktoja. Uskalluksen puutetta enimmälti.
Mutta ihmisarvo minullakin on.
Olen kuitenki luonteeltani hyvin kiltti ja kukkamainen.
Lähipiiri tietää sen =)
En oo kokonaan mennettäny elämänhalujani. Hieman suurentelin asioita.
Mä edelleen nousen joka aamu uuteen päivään. En oo menettäny kokonaan elämänhalujani.
Mut hiljaisemmalla liekillä mennään.
Kotona teen kotiaskareita, lämmitän taloa, teen kävelylenkkejä, ammaan kissaani, autan isääni, kuuntelen musaa, teen vähän duunii isukin kaa...