Postilaatikossa lojui ihmeellinen kirje. Minut kutsutaan johonkin "arviointiin" Kupittaalle . Hassuinta on etten edes asu Turun lähellä. Kirjeen loppuosa oli selvästi uhittelevampi jos en suostu vapaaehtoiseen arviointiin ja toi esiin muutamia lakipykäliä joita en jaksanut sahata läpi.
Varaudun kokemusteni perusteella jonkinmoiseen toviin. Koska viime kerrasta on aika paljon aikaa, niin kysynkin, onko nykyään potilaiden/arvioitavien ihmisten vapaa-aika kuinka runsasrahoitteista (veronmaksajien rahalla)? Ja kai nettiä saa käyttää niin kuin huvittaa?
Ja kai läheisessä puistossa päiväkävelyllä kansallispukuiset seurueet tarjoavat muljua rahaa tai jotain muuta vastaan vielä nykyäänkin?
Varaudun kokemusteni perusteella jonkinmoiseen toviin. Koska viime kerrasta on aika paljon aikaa, niin kysynkin, onko nykyään potilaiden/arvioitavien ihmisten vapaa-aika kuinka runsasrahoitteista (veronmaksajien rahalla)? Ja kai nettiä saa käyttää niin kuin huvittaa?
Ja kai läheisessä puistossa päiväkävelyllä kansallispukuiset seurueet tarjoavat muljua rahaa tai jotain muuta vastaan vielä nykyäänkin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kupittaan asusteesi:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pakkopaita
Ok.
Asdfh32 katseli läpi verkkoikkunan ohikulkevia
autoja. Hän tiesi, että ei koskaan tarttuisi enää auton rattiin tai edes kävelisi pitkin jalkakäytäviä. Osastolla hän oli ehtinyt tutustua Napoleoniin, Kekkoseen, Kylmikseen,Shefaan,Joulupukkiin ja jopa M.A. Nummisen äänellä varustettu suuri jänis viihdytti asukkeja jatkuvalla laulullaan.
Hänet oli haettu haarikkabaarin vessasta varastettuaan tiskin takaa pullon, kun povarista oli löytynyt vielä väärennetty resepti ja konstaapelit huomasivat perseessä surisevan dildon, josta roikkui hintalappu oli peli selvä ja asdfh32 oli tuotu Kupittaalle virikkeettömään hoitoon.
Huonetoveri oli rauhoittunut päiväksi , mutta se ei poistanut kipua ja poltetta hänen perseestään, jota hyvinkääläinen vanttera pygmi, moniharhainen , poskipartainen skitsofreenikko,oli käyttänyt omiin tarkoituksiinsa koko viikon ajan hoitajien ulvoessa naurusta Hilpeän Suntion säestäessä aktia harmonikan soitolla vetäen komeita kulauksia tikkuviinapullostaan, joita kuulemma riitti Paavo-tädin jäämistöissä.
Asdfh32 oli viettänyt Kupittaalla viikon, mutta oli jo luovuttanut taistelun vääjäämätöntä vastaan ja hyväksynyt narsisminsa ja päihteiden käyttönsä sairaudeksi risperdionin tehdessä kaikesta niin helpompaa. Neuroleptihoidon tasatessa kaiken turhan miettimisen, paskartelun ja poistaessa huolet, että jopa sheriffihattuisen skitsofreenikon raiskatessa hän nauroi hoitsujen mukana.
Hilpeän Suntion antama sähköhoito oli poistanut häneltä kaiken rasittavan menneisyyden, muistot ja ahdistuksen.
Istuessaan sairaalan puutarhassa aluskasvillisuuden katveessa, alastomana ajatuksistaan ja ulkomaailmasta, hän saattoi tuntea lämpimän virtsan virtaavan väkevästi reittä pitkin ja tuijottaa tuntikausia muurahaisten leikkiessä, seurustelessa ja peseytyessä soljuvassa kusipurossa, tuntien kuolan hiljalleen valuen leukapielistä vieden mukanaan arjen
murheet tuoden hänelle käsittämätöntä onnea tyhjässä päässään Hilpeän Suntion taluttaessa häntä kohti viimeistä etappia stressinpoistokuoppaa. Kuoppaa, johon hellästi hoitajat soralla hänet peittelisivät, peittelisivät hiilloksella ,Hilpeän Suntion hartaudella valmistaessa hullun heinämiehen rosvopaistia palan painikkeeksi illan peijaisiin.