Täällä taas! Enpä olisi uskonut..

Sainpas minäkin lopulta kokea taudin aktivoitumisen enkä malttanut olla palaamatta vanhaan suojasatamaani. Kouristuksen kymppivuotispäivää ehdin melkein viettää, niin eikö tuo mörkö herännyt ja ärhäkkäämpänä kuin koskaan aiemmin. Marraskuussa kaksi piuha irti-tapausta kahden viikon välein, sitten lääkkeennosto, nykinää, nykinää..ja perjantaina sitten kolmas työpaikan pihalle. Asfaltti oli kovaa!
Liian huoletonta elämää tuli toki vietettyä. Viikot pitkää päivää, liian vähän palautumista, lyhyitä yöunia. Pomoja ei juuri kiinnostanut kun kerroin olevani aivan liian väsynyt ja loman tarpeessa ja ne vähätkin syyslomamahikset jäi pitämättä..viikonloppuisin tuli valvottua mutta stressiltä huonosti nukuttua. Kyllä nyt harmittaa, voin kertoa. Onneksi uusi työnkuva ja uusi kokenut pomo, jota hieman kiinnostakin. Pelko perseessä koko ajan mutta täytyy jaksaa hymyillä ja odottaa uutta hyvää kautta.
Nyt onneksi (?) saikulla, pääosin niskajumin vuoksi mutta taisi työterveyslekuria vähän säälittää mustelmilla ollut kallo ja nassukin :) Näin pahasti en aiemmin olekaan kolhinut ja lisäksi työläppäri ei selkeästi tykännyt madamen elopainosta ja päätti irtisanoutua tehtävistään.

Hyvää kesän alkua kaikille kohtalotovereille!