Sainpas minäkin lopulta kokea taudin aktivoitumisen enkä malttanut olla palaamatta vanhaan suojasatamaani. Kouristuksen kymppivuotispäivää ehdin melkein viettää, niin eikö tuo mörkö herännyt ja ärhäkkäämpänä kuin koskaan aiemmin. Marraskuussa kaksi piuha irti-tapausta kahden viikon välein, sitten lääkkeennosto, nykinää, nykinää..ja perjantaina sitten kolmas työpaikan pihalle. Asfaltti oli kovaa!
Liian huoletonta elämää tuli toki vietettyä. Viikot pitkää päivää, liian vähän palautumista, lyhyitä yöunia. Pomoja ei juuri kiinnostanut kun kerroin olevani aivan liian väsynyt ja loman tarpeessa ja ne vähätkin syyslomamahikset jäi pitämättä..viikonloppuisin tuli valvottua mutta stressiltä huonosti nukuttua. Kyllä nyt harmittaa, voin kertoa. Onneksi uusi työnkuva ja uusi kokenut pomo, jota hieman kiinnostakin. Pelko perseessä koko ajan mutta täytyy jaksaa hymyillä ja odottaa uutta hyvää kautta.
Nyt onneksi (?) saikulla, pääosin niskajumin vuoksi mutta taisi työterveyslekuria vähän säälittää mustelmilla ollut kallo ja nassukin :) Näin pahasti en aiemmin olekaan kolhinut ja lisäksi työläppäri ei selkeästi tykännyt madamen elopainosta ja päätti irtisanoutua tehtävistään.
Hyvää kesän alkua kaikille kohtalotovereille!
Liian huoletonta elämää tuli toki vietettyä. Viikot pitkää päivää, liian vähän palautumista, lyhyitä yöunia. Pomoja ei juuri kiinnostanut kun kerroin olevani aivan liian väsynyt ja loman tarpeessa ja ne vähätkin syyslomamahikset jäi pitämättä..viikonloppuisin tuli valvottua mutta stressiltä huonosti nukuttua. Kyllä nyt harmittaa, voin kertoa. Onneksi uusi työnkuva ja uusi kokenut pomo, jota hieman kiinnostakin. Pelko perseessä koko ajan mutta täytyy jaksaa hymyillä ja odottaa uutta hyvää kautta.
Nyt onneksi (?) saikulla, pääosin niskajumin vuoksi mutta taisi työterveyslekuria vähän säälittää mustelmilla ollut kallo ja nassukin :) Näin pahasti en aiemmin olekaan kolhinut ja lisäksi työläppäri ei selkeästi tykännyt madamen elopainosta ja päätti irtisanoutua tehtävistään.
Hyvää kesän alkua kaikille kohtalotovereille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi ei miten ikävää. Tämän sairauden kanssa yksi suurimmista vaikeuksista onkin juuri tuo, kun ei koskaan tiedä milloin taas mennään..
Ihana lukea kuitenkin, että olet pystynyt säilyttämään asenteesi, kaikesta huolimatta.
Rentouttavaa kesää myös sinulle ja parempia päiviä toivotellen! :)
Tämä on ihan hyvä paikka välillä käydä. Minäkin olin pitkään poissa, kun en lähimmäiseni epilepsiakuoleman vuoksi jaksanut kenenkään muun elämästä ja voinnista kiinnostua. Nyt näköjään selailen taas täällä. Sinnitellään eteenpäin.
Samoja kokemuksia kuin aloittajallakin. Liikaa vauhtia, kun meni hyvin. Sitten kohtaus ja paha isku päähän. Lääkenoston jälkeen pääsin taas normiarkeen kiinni. Toivottavasti ei tule takapakkia.