Määräaikaisuutta vaan

itsellä meni "vain" viisivuotta aineopettajan virkaan, mutta tiedän erään pätevän luokanopettajan, joka oli väliaikaisena17 vuotta ennen kuin sai viran. Pitkät väliaikaisuudet ovat tavallisia varsinkin kaupungeissa, joissa koulutetaan opettajia. Tietenkään et voi syrjemmälle muuttaa?

Pitää yrittää vertailla itseään välillä vaikkapa taidealoilta työttömiksi kouluttautuneisiin tai kirjastoalalla kahden tonnin kuukausipalkalla töitä tekeviin. Ei määräaikainenkaan opettaja akateemisten ihmisten pohjasakkaa ole.

Ymmärrän hienosti tilanteesi. Koulun vaihtaminen on tosi stressaavaa, kun KAIKKI vaihtuu, ja joutuu sopeutumaan taas mm. uusiin käytäntöihin, uusiin sääntöihin. Lisäksi koulun vaihtaminen voi olla surullistakin, jos on hyvin viihtynyt siinä entisessä opettajainhuoneessa. Ei tuollaista kukaan jaksa loputtomiin.

Olen itsekin aineenopettaja ja olin pätkätöissä eri kouluissa noin yhdeksän vuotta, kunnes tuli täydellinen stop, en vaan enää jaksanut. Ratkaisuni: vaihdoin alaa ja opiskelen nyt, tosin en enää kauan. Kannattaa harkita sitäkin vaihtoehtoa, jos tuntuu, että pää hajoaa.

Kuulostaa niin tutulta! Itse valmistuin aineenopettajaksi tänä keväänä ja sain heti syksyksi viran peruskoulun lehtorina. Tämä oli itselleni suuri yllätys, sillä koulussa oli jo tilapäisenä viranhaltijana pätevä opettaja, jota ei kuitenkaan otettu jatkoon. En ollut opettanut kyseisessä koulussa päiväkään, mutta sijaisuuspätkiä tuli tehtyä kyllä vuosikausia vaikka missä. Sijaisena koin välillä huippuhetkiä, toisinaan kaikki meni päin helvettiä. Varsinkin päivän sijaisuudet olivat vaikeita, mutta pitkissä sijaisuuksissa sai jo aivan erilaisen otteen työhön.

Opetusalalla varsinkin aineenopettajana työnsaanti on aikamoista arpapeliä ja paljon joutuu kokemaan epätasa-arvoista kohtelua. Monet virat täytetään sisäisesti siten, että 99 % hakijoista tekee turhat hakemukset ja tuhlaa aikaansa ja tämä vasta rasittavaa onkin! Mietin usein, missä se tasa-arvo on, vai onko vika yliopiston ja työelämän vaatimusten kohtaamattomuudessa. Toki riippuu aineista paljon, miten pääsee työllistymään. Luokanopettajan opinnot olivat minulla monta kertaa mielessä tänä keväänä, mutta niihinkään ei ihan noin vain päästä. Alkuperäinen kirjoittaja, entä jos hakisit vaikka yliopistohaussa luokanopettajaopintohin? Monialaiset suorittamalla työnsaanti varmaankin paranee, mitä olen avoimia työpaikkoja välillä katsellut.

Tsemppiä jatkoon kaikille aineenopettajille, joskus elämä kohtelee kurjasti ja toisinaan taas onnistaa. Vaikka minut valittiin virkaan, niin en ole varma, aionko loppuelämäni olla opetusalalla. Siellä on paljon vinksallaan olevia asioita, joihin ei puututa. Työkokemus ei mene koskaan hukkaan, vaikka tekisi ihan muuta kuin ns. oman alan juttuja.

Ikävä kyllä, raha ratkaisee opetusalallakin! Nuorille ei tarvitse maksaa ikälisiä ja lisäksi heillä pienempi todennäköisyys joutua pidemmälle saikulle. Rehtorit myös kuvittelevat, että kaikki neljääkymmentä lähentelevärkin ovat ihan out tietotekniikasta. Sen asemahan kokoajan korostuu. Naisilla viran saamista vaikeuttaa mahdolliset äitiyslomat sekä pienet lapset (ovat usein kipeitä ja äiti jäää hoitamaan). Virallisesti näistä ei puhuta, mutta epävirallisesti kyllä.