Kiitos, kun jaoit erinomaisen uskon ja tunteen dynamiikkaa havainnollistavan alustuksesi täällä. Alustuksesi on raamatullinen sanan varsinaisessa mielessä. Avaat hienosti Raamatun kohtien sanomaa osana laajempaa kokonaisuutta ja vuoropuhelussa ihmiselämän todellisuuden kanssa. Näin tulee jälleen osoitetuksi, mikä etu on laajasta Raamatun tuntemuksesta. Olen kuullut sellaisiakin ”raamatullisia” alustuksia, joissa kyllä luetaan paljon Raamattua, mutta eri tekstikohtia yhdistävä tekijä tuntuu olevan jokin hakusana, joka on syötetty nettiraamatun hakukenttään. Ongelma on se, että teologinen kokonaisrakenne ja Raamatun kohtien keskinäinen selittävyys puuttuu.
Arvoisat muut hullut. Kirjoitus avaa minulle näkymän klassisen herännäisyyden oikeutukseen yhtenä aitona Kristuksen seuraamiskokemuksena. Mutta, siellä minne Jumalan rakentaa kirkon, paholainen rakentaa viereen oman, kuten M. Luther sanoi. Kaipaavaan uskon nimissä voi helposti oikeuttaa epäuskon, laiskuuden, pelkuruuden ynnä muun synnin, minkä tämän päivän rappikörttiläisyys osoittaa toteen. Eikä tämä ole ainoastaan körttiläisyyden synti. Ylipäätään meidän aikamme tuntuu jostain syystä paljastavan erityisesti pietististen ryhmien varjopuolia. Johtunee juuri tuosta pietismin subjektiivisuudesta ja tunteellisuudesta.
Minä olen muuten löytäny ratkaisun tuohon teodikean ongelmaan :). Tai ainakin tähän 2. Pietarin kirjeen jakeeseen on kätketty mielestäni paras Raamatun antama vastaus:
”Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.” (2. Piet. 3:9)
– Kun Jumalan lupaukset lopullisesti täyttyvät, hyvä ja paha erotetaan toisistaan. Silloin kärsimys loppuu, ja se on samalla myös ajan loppu – armon ajan loppu. Me joudumme tuntemaan täyttymättömyyttä eli vajavuutta ja sitä myöten kärsimystä, jotta me kaikki ihmiset saisimme aikaa kääntymykseen. Me tarvitsemme aikaa, senkin jälkeen kun olemme lähteneet seuraamaan Jeesusta. Jeesushan julisti myös opetuslapsilleen kääntymystä. He tarvitsivat aikaa.
Paha saa rajoitetun ajan mellestää, mutta vaikka näyttäisi siltä että hänen ja muiden tuhovaltojen voima on ylivoimainen, (se onkin meitä voimakkaampi), heidän toimintansa on kuitenkin rajattu. Kristus suostuu haavoitettavaksi, jotta armon todellisuus pääsisi esiin. Tämä maailma on joutunut katoavaisuuden alaisuuteen, jotta se voitaisiin lunastaa Jumalan lasten ilmestyksen osallisuuteen.
Arvoisat muut hullut. Kirjoitus avaa minulle näkymän klassisen herännäisyyden oikeutukseen yhtenä aitona Kristuksen seuraamiskokemuksena. Mutta, siellä minne Jumalan rakentaa kirkon, paholainen rakentaa viereen oman, kuten M. Luther sanoi. Kaipaavaan uskon nimissä voi helposti oikeuttaa epäuskon, laiskuuden, pelkuruuden ynnä muun synnin, minkä tämän päivän rappikörttiläisyys osoittaa toteen. Eikä tämä ole ainoastaan körttiläisyyden synti. Ylipäätään meidän aikamme tuntuu jostain syystä paljastavan erityisesti pietististen ryhmien varjopuolia. Johtunee juuri tuosta pietismin subjektiivisuudesta ja tunteellisuudesta.
Minä olen muuten löytäny ratkaisun tuohon teodikean ongelmaan :). Tai ainakin tähän 2. Pietarin kirjeen jakeeseen on kätketty mielestäni paras Raamatun antama vastaus:
”Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.” (2. Piet. 3:9)
– Kun Jumalan lupaukset lopullisesti täyttyvät, hyvä ja paha erotetaan toisistaan. Silloin kärsimys loppuu, ja se on samalla myös ajan loppu – armon ajan loppu. Me joudumme tuntemaan täyttymättömyyttä eli vajavuutta ja sitä myöten kärsimystä, jotta me kaikki ihmiset saisimme aikaa kääntymykseen. Me tarvitsemme aikaa, senkin jälkeen kun olemme lähteneet seuraamaan Jeesusta. Jeesushan julisti myös opetuslapsilleen kääntymystä. He tarvitsivat aikaa.
Paha saa rajoitetun ajan mellestää, mutta vaikka näyttäisi siltä että hänen ja muiden tuhovaltojen voima on ylivoimainen, (se onkin meitä voimakkaampi), heidän toimintansa on kuitenkin rajattu. Kristus suostuu haavoitettavaksi, jotta armon todellisuus pääsisi esiin. Tämä maailma on joutunut katoavaisuuden alaisuuteen, jotta se voitaisiin lunastaa Jumalan lasten ilmestyksen osallisuuteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sekoilee?
Roosa. Niitähän on kaksi harhautunutta teologia, jotka rakentelevat eriseuroja.