Läheisten kysyessä jo iäkkäältä isältään, mitä hän halusi jättää heille ikään kuin perinnöksi, isä esitti toivomuksen. Lyhyen, tutun, mutta paljon sisältävän: että te kävisitte seuroissa. Hänelle itselleen oli ollut tärkeää käydä kuuntelemassa Jumalan sanaa niin kauan, kun se oli ollut mahdollista.
Miten suuri merkitys uskossa onkaan Jumalan sanalla. Raamatun mukaan jo ennen maailman luomista oli olemassa Jumala ja hänen sanansa (Joh. 1:1). Jumala loi koko maailman ja myös ihmisen sanallaan, ja ihmiseen hän loi kaipuun tahtoonsa ja totuuteensa. Jumalan sana syntyi ihmiseksi maan päälle Jeesus-lapsena. Poika eli maailmassamme ja on yhä täällä Pyhän Hengen kautta häneen uskovissa. Usko voi syntyä vain Jumalan sanan, evankeliumin, kuulemisesta ja uskomisesta (Ap. t. 15:7–9).
Sanan kuuloon lähtemiseen on kuitenkin monenlaisia esteitä. Kaksiosaisina mietimme monesti: jaksanko, viitsinkö vai olisiko tarjolla jotakin muuta. Vaikka kaipaammekin sanan äärelle, olemme monesti vastahakoisia kuten niin moneen muuhunkin, joka olisi meille siunauksellista.
Tapoja ja tottumuksia neuvotaan usein arvioimaan kriittisesti. Valinnat olisi tehtävä tiedostaen ja omat lähtökodat tuntien. Kovin muodikas ei ole sanonta, jonka mukaan tapa, jota varjelet, voi puolestaan varjella sinua. Joskus säännöllinen seuroissa tai jumalanpalveluksessa käynti saattaakin tuntua vain totutulta tavalta. Jumalan sanan kuuloon hakeutuminen on kuitenkin jo sinänsä vaalimisen arvoinen hyvä tapa, elämää ja uskoa suojeleva. Ehkä tätäkin ajatteli vanha isä toivoessaan perheväkensä, lastenlastensa ja lastenlastenlastensa kunnioittavan seuroissa käymistä: sieltä te löydätte kaiken tarpeellisen.
Elävä sydämen usko on perimmiltään paljon enemmän kuin tapa. Uskon lahjan saanut haluaa palata toistuvasti kuuntelemaan sanaa sinne, missä Jumalan omat ovat ja mistä hän tietää kuulevansa evankeliumia, voimaksi matkalleen. Sitä tarvitsevat kaiken ikäiset lapsesta vanhukseen.
”Siinä on varmasti enkelin meille jättämä viesti!” kertoi pieni Juudit innostuneesti Alex-pojalle eräässä joulujuhlassa kuvaelman jälkeen. Hän oli löytänyt lattialta lappusen, jonka oli nähnyt hetki sitten enkelin kädessä. Enkelin viesti – ilosanoma – löytää monesti Jumalan sanan kuulossa perille sydämeemme, arjen kaikkiin kipuihin ja eri vaiheisiin. Se kantaa sinne missä sana, johon täällä uskomme, on meille kirkasta, selkeää ja täydellistä (1. Kor. 13:12).
Miten suuri merkitys uskossa onkaan Jumalan sanalla. Raamatun mukaan jo ennen maailman luomista oli olemassa Jumala ja hänen sanansa (Joh. 1:1). Jumala loi koko maailman ja myös ihmisen sanallaan, ja ihmiseen hän loi kaipuun tahtoonsa ja totuuteensa. Jumalan sana syntyi ihmiseksi maan päälle Jeesus-lapsena. Poika eli maailmassamme ja on yhä täällä Pyhän Hengen kautta häneen uskovissa. Usko voi syntyä vain Jumalan sanan, evankeliumin, kuulemisesta ja uskomisesta (Ap. t. 15:7–9).
Sanan kuuloon lähtemiseen on kuitenkin monenlaisia esteitä. Kaksiosaisina mietimme monesti: jaksanko, viitsinkö vai olisiko tarjolla jotakin muuta. Vaikka kaipaammekin sanan äärelle, olemme monesti vastahakoisia kuten niin moneen muuhunkin, joka olisi meille siunauksellista.
Tapoja ja tottumuksia neuvotaan usein arvioimaan kriittisesti. Valinnat olisi tehtävä tiedostaen ja omat lähtökodat tuntien. Kovin muodikas ei ole sanonta, jonka mukaan tapa, jota varjelet, voi puolestaan varjella sinua. Joskus säännöllinen seuroissa tai jumalanpalveluksessa käynti saattaakin tuntua vain totutulta tavalta. Jumalan sanan kuuloon hakeutuminen on kuitenkin jo sinänsä vaalimisen arvoinen hyvä tapa, elämää ja uskoa suojeleva. Ehkä tätäkin ajatteli vanha isä toivoessaan perheväkensä, lastenlastensa ja lastenlastenlastensa kunnioittavan seuroissa käymistä: sieltä te löydätte kaiken tarpeellisen.
Elävä sydämen usko on perimmiltään paljon enemmän kuin tapa. Uskon lahjan saanut haluaa palata toistuvasti kuuntelemaan sanaa sinne, missä Jumalan omat ovat ja mistä hän tietää kuulevansa evankeliumia, voimaksi matkalleen. Sitä tarvitsevat kaiken ikäiset lapsesta vanhukseen.
”Siinä on varmasti enkelin meille jättämä viesti!” kertoi pieni Juudit innostuneesti Alex-pojalle eräässä joulujuhlassa kuvaelman jälkeen. Hän oli löytänyt lattialta lappusen, jonka oli nähnyt hetki sitten enkelin kädessä. Enkelin viesti – ilosanoma – löytää monesti Jumalan sanan kuulossa perille sydämeemme, arjen kaikkiin kipuihin ja eri vaiheisiin. Se kantaa sinne missä sana, johon täällä uskomme, on meille kirkasta, selkeää ja täydellistä (1. Kor. 13:12).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.