Tai minun on tosi vaikea lähestyä miehiä. Helpompi minun on heittää juttua ohi mennen naisten kanssa kuin miesten kanssa. Ehkä pelkään, että miehet käsittävät väärin, että nyt on naisella "jotain mielessä", koska minulla ei ole koskaan mitään mielessä :D
Vanhempien miesten suhteen minulla ei ole sellaista samanlaista "pelkoa", ehkä siksi, koska olen kasvanut vanhempien miesten keskuudessa, olinahan hyvin pitkään nuorena naisena miesten kanssa työssä. Opin tuntemaan heitä niin syvästi, koska tehtiin paljon yötöitä, ja siellä jos missä oppii tuntemaan toista ihmistä. JaJotenkin heidän kanssaan koin oloni hyvin turvalliseksi ja kotoisaksi. Vanhemmat miehet edustavat minulle "syvää ymmrrystä ja yhteenkuuluvuutta ja turvaa", juuri työhistoriani vaikuttaa siihen.
Ja minulla on sellainen jännä juttu, minä en halua, että kukaan on ihastunut minuun tai ihastelisi minua edes ohimennen". Niin hullulta kuin se kuulostaakin. En tykkää sellaisesta enkä tarvitse sellaista enkä halua sellaista, minua alkaa jotenkin heti ahdistamaan, koska tunnen, että ilmapiiri muuttuu jotenkin "hapettomaksi". Tykkään, että ilmasto on välitön ja kenelläkään ei ole mitään sen enempää mielessä, ja olen muutoinkin ja ajattelen ihan samoja juttuja niin naisten kuin miesten seurassa - eli asiat asioina, pidetään hauskaa, heitetään juumoria, ja se siitä.
Koska ihastun ani ani harvoin, niin kuin nyt tässä pääsi käymään, niin olen täysin osaamaton, ilman aseita, en tiedä, miten pitäisi olla tai mitä pitäisi sanoa. Ja joo nämä minun "kummajaiseni" ei johdu mistään ahdisteluista tai jostain sellaisesta, jota nykypäivänä käsittääkseni tapahtuu aika paljon. Ei ei, minua ei ole koskaan kukaan ahdistellut tai lähennellyt, ei ikinä. Joten tämä on minun "päässä" tämä klikki. Naisille voin ihan hyvin heittää vaikka jossain kahvilassa, kaupassa, hississä tai jossain, että "onpa sinulla kaunis mekko tai että olet todella kaunis nainen", mutta ei tulisi mielenkään, että sanoisin miehellä "että oletpa hyvännäköinen" :D :D Pelkkä ajatuskin saa minut nauramaan. En ikinä osaa edes ajatella, että sanoisin niin, vaikka eihän siinäkään mitään väärää tai etiketin vastaista olisi, mutta pelkkä ajatus saa minut pyörtymään :D
En tahallaan halua olla "niin kuin en näkisikään", menen vain niin lukkoon. En vain osaa olla. Joskus ajattelin, että pitäisikö minun alkaa "mennä tulta päin" ja ottaa oikein itsestäni niskasta kiinni ja mennä tuonne kaupungille ja alkaa lähestymään miehiä "oikein harjoitusmielessä" :D No, ei nyt ihan tosissaan, mutta kun aina sanotaan, että pelkoja pitää kohdata, mutta ei musta olisi siihen.
Muistan joskus, kun sinä läheistyit minua, tulit istumaan minun viereen joskus jossain. Sinä osasit lähestyä minua niin oikein kuin olla ja voi. Et ollut tunkeileva, kysyit nätistä "voinko istua tähän", et ollut sellainen mies "että hei mä olen maailmanomistaja ja tulen just tähän" ja ensimmäinen kommentti "että mitäs pannaan". OIkeasti niitäkin on olemassa. Osasit lähestyä niin kohteliiasti ja ennen kaikkea et ollut tunkeileva. Silloin ei ahdistanut yhtään, mutta sen jälkeen monestikin :D :D Mutta se on jo sitten eri juttu, niistä sinä et ole vastuussa. Ne on minun omia pelkojani. Olit kyllä oikein herrasmies, ja muistan, kun ajattelin, että tuo mies ei voi olla suomalainen, osasit lähestyä niin, että ei tullut sellaista fiilistä "että just joo" :D
Vanhempien miesten suhteen minulla ei ole sellaista samanlaista "pelkoa", ehkä siksi, koska olen kasvanut vanhempien miesten keskuudessa, olinahan hyvin pitkään nuorena naisena miesten kanssa työssä. Opin tuntemaan heitä niin syvästi, koska tehtiin paljon yötöitä, ja siellä jos missä oppii tuntemaan toista ihmistä. JaJotenkin heidän kanssaan koin oloni hyvin turvalliseksi ja kotoisaksi. Vanhemmat miehet edustavat minulle "syvää ymmrrystä ja yhteenkuuluvuutta ja turvaa", juuri työhistoriani vaikuttaa siihen.
Ja minulla on sellainen jännä juttu, minä en halua, että kukaan on ihastunut minuun tai ihastelisi minua edes ohimennen". Niin hullulta kuin se kuulostaakin. En tykkää sellaisesta enkä tarvitse sellaista enkä halua sellaista, minua alkaa jotenkin heti ahdistamaan, koska tunnen, että ilmapiiri muuttuu jotenkin "hapettomaksi". Tykkään, että ilmasto on välitön ja kenelläkään ei ole mitään sen enempää mielessä, ja olen muutoinkin ja ajattelen ihan samoja juttuja niin naisten kuin miesten seurassa - eli asiat asioina, pidetään hauskaa, heitetään juumoria, ja se siitä.
Koska ihastun ani ani harvoin, niin kuin nyt tässä pääsi käymään, niin olen täysin osaamaton, ilman aseita, en tiedä, miten pitäisi olla tai mitä pitäisi sanoa. Ja joo nämä minun "kummajaiseni" ei johdu mistään ahdisteluista tai jostain sellaisesta, jota nykypäivänä käsittääkseni tapahtuu aika paljon. Ei ei, minua ei ole koskaan kukaan ahdistellut tai lähennellyt, ei ikinä. Joten tämä on minun "päässä" tämä klikki. Naisille voin ihan hyvin heittää vaikka jossain kahvilassa, kaupassa, hississä tai jossain, että "onpa sinulla kaunis mekko tai että olet todella kaunis nainen", mutta ei tulisi mielenkään, että sanoisin miehellä "että oletpa hyvännäköinen" :D :D Pelkkä ajatuskin saa minut nauramaan. En ikinä osaa edes ajatella, että sanoisin niin, vaikka eihän siinäkään mitään väärää tai etiketin vastaista olisi, mutta pelkkä ajatus saa minut pyörtymään :D
En tahallaan halua olla "niin kuin en näkisikään", menen vain niin lukkoon. En vain osaa olla. Joskus ajattelin, että pitäisikö minun alkaa "mennä tulta päin" ja ottaa oikein itsestäni niskasta kiinni ja mennä tuonne kaupungille ja alkaa lähestymään miehiä "oikein harjoitusmielessä" :D No, ei nyt ihan tosissaan, mutta kun aina sanotaan, että pelkoja pitää kohdata, mutta ei musta olisi siihen.
Muistan joskus, kun sinä läheistyit minua, tulit istumaan minun viereen joskus jossain. Sinä osasit lähestyä minua niin oikein kuin olla ja voi. Et ollut tunkeileva, kysyit nätistä "voinko istua tähän", et ollut sellainen mies "että hei mä olen maailmanomistaja ja tulen just tähän" ja ensimmäinen kommentti "että mitäs pannaan". OIkeasti niitäkin on olemassa. Osasit lähestyä niin kohteliiasti ja ennen kaikkea et ollut tunkeileva. Silloin ei ahdistanut yhtään, mutta sen jälkeen monestikin :D :D Mutta se on jo sitten eri juttu, niistä sinä et ole vastuussa. Ne on minun omia pelkojani. Olit kyllä oikein herrasmies, ja muistan, kun ajattelin, että tuo mies ei voi olla suomalainen, osasit lähestyä niin, että ei tullut sellaista fiilistä "että just joo" :D
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja sitten se "ei varmasti ole suomalainen" herra osoittautuiki Herra Virtaseksi :D :D hahahaahhaah.... Olen kyllä nauranut jälkeen päin ihan kippurassa :)
Omin tän, koska nähdään?:)