Itä-Suomen yliopistossa on selvitetty mesimarjan salaisuuksia yli kahden vuosikymmenen ajan. Nyt kesytys on loppusuoralla.
– Jatkossa villimarjan saanti on entistä vaikeampaa ja viljelymarjan tarve yhä kovempi.
– "Nuo muut marjat ovat kyllä taipuneet kasvatettavaksi, mutta mesimarjaa pitää vielä harjoitella".
Maastot, metsät, kosteikot muuttuu, jotkut villimarjat häviää.
Mesimarjat uhkaa loppua luonnosta. Joka muistaa entisaikaa, kun oli villimansikkaa ym herkkua. 1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa ahomansikka oli tärkeä talousmarja. Niitä myytiin toreilla ja niistä valmistettiin ruokaa. Puutarhamansikoiden korvattua ahomansikat ne jäävät nykyään usein poimimatta.
Marjasato ei koskaan ole ollut suuri ja metsänhoidon tehostumisen myötä se on pienentynyt entisestään. Nykyisin on onnistuttu kehittämään lajike myös puutarhatuotantoon. Ristipölytys on edellytys marjojen muodostumiselle eli puutarhassa on oltava useampi lajike tämän varmistamiseksi.
Mesimarja eli maamuurain on monivuotinen ruohokasvi, joka leviää siementen lisäksi maanalaisten rönsyjen avulla. Se kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Lehdet ovat kolmisormiset ja kukat punaiset. Marjamaiset hedelmystöt ovat rubiininpunaiset ja koostuvat useista yhteen kasvaneista pienistä pallomaisista luumarjoista. Mesimarja kukkii kesä-heinäkuussa.
Älkää nyt (Pysty) yhdistäkö mesimarjaa ja villimansikkaa, mainitsen ne samalla, kun täällä tuskin alan spesialisteja olisi.
Villimansikassakin omat haittansa, jotka nykyisin tunnetaan mm
"Pienillä lapsilla ahomansikoiden syöminen voi aiheuttaa allergisen reaktion, ihottuman tai kuumetta.
Ahomansikka ei kestä kuumentamista sisältämiensä aromiaineiden vuoksi vaan maku kitkeröityy. Ne ovat furaanijohdoksia (2,5-dimetyyli-4-metoksi-3(2H)-furanoni = 'mesifuraani' ja 2,5-dimetyyli-4-hydroksi-3(2H)-furanoni ='fydroksimesifuraani'). Niitä on myös mesimarjassa, mutta ei kummankaan lähisukuisessa marjassa puutarhamansikassa ja -vadelmassa. Yhdisteiden pilkkoutumistuotteet ovat luultavasti karvaita."
Mesimarjat tavattoman kysyttyjä esim likööri tehtailijoilla.
Ruukku kasvatusta alettu harrastamaan laajemminkin. Ja varmaan
laajenee kunhan tutkijat löytää siihen maalinsa.
– Jatkossa villimarjan saanti on entistä vaikeampaa ja viljelymarjan tarve yhä kovempi.
– "Nuo muut marjat ovat kyllä taipuneet kasvatettavaksi, mutta mesimarjaa pitää vielä harjoitella".
Maastot, metsät, kosteikot muuttuu, jotkut villimarjat häviää.
Mesimarjat uhkaa loppua luonnosta. Joka muistaa entisaikaa, kun oli villimansikkaa ym herkkua. 1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa ahomansikka oli tärkeä talousmarja. Niitä myytiin toreilla ja niistä valmistettiin ruokaa. Puutarhamansikoiden korvattua ahomansikat ne jäävät nykyään usein poimimatta.
Marjasato ei koskaan ole ollut suuri ja metsänhoidon tehostumisen myötä se on pienentynyt entisestään. Nykyisin on onnistuttu kehittämään lajike myös puutarhatuotantoon. Ristipölytys on edellytys marjojen muodostumiselle eli puutarhassa on oltava useampi lajike tämän varmistamiseksi.
Mesimarja eli maamuurain on monivuotinen ruohokasvi, joka leviää siementen lisäksi maanalaisten rönsyjen avulla. Se kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Lehdet ovat kolmisormiset ja kukat punaiset. Marjamaiset hedelmystöt ovat rubiininpunaiset ja koostuvat useista yhteen kasvaneista pienistä pallomaisista luumarjoista. Mesimarja kukkii kesä-heinäkuussa.
Älkää nyt (Pysty) yhdistäkö mesimarjaa ja villimansikkaa, mainitsen ne samalla, kun täällä tuskin alan spesialisteja olisi.
Villimansikassakin omat haittansa, jotka nykyisin tunnetaan mm
"Pienillä lapsilla ahomansikoiden syöminen voi aiheuttaa allergisen reaktion, ihottuman tai kuumetta.
Ahomansikka ei kestä kuumentamista sisältämiensä aromiaineiden vuoksi vaan maku kitkeröityy. Ne ovat furaanijohdoksia (2,5-dimetyyli-4-metoksi-3(2H)-furanoni = 'mesifuraani' ja 2,5-dimetyyli-4-hydroksi-3(2H)-furanoni ='fydroksimesifuraani'). Niitä on myös mesimarjassa, mutta ei kummankaan lähisukuisessa marjassa puutarhamansikassa ja -vadelmassa. Yhdisteiden pilkkoutumistuotteet ovat luultavasti karvaita."
Mesimarjat tavattoman kysyttyjä esim likööri tehtailijoilla.
Ruukku kasvatusta alettu harrastamaan laajemminkin. Ja varmaan
laajenee kunhan tutkijat löytää siihen maalinsa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.