Se ei ollut kovin ihmeellinen. Milloin jäi kymmen senttinen, milloin viisi kymmen senttinen, joskus euron kolikko. Ne kaikki menivät ennen pitkää ruokaan, eikä niistä jäänyt mitään jäljelle. Kerrankin sitten päätin saada jotain pysyvästi säästöön ja avasin danskebankissa etutilin. Sain joka kuukausi säästöön muutaman kympin ja viiden vuoden kuluessa tilille oli pienistä summista kertynyt seitsemän sataa yhdeksänkymppiä. Sekin oli jotain, mutta pitkään surin sitä, miten vähän olin saanut säästöön ja mitä kaikkea olin tehnyt tilille jotain saadakseni. Nyt kolme vuotta tuosta tililläni on viisi sataa lisää ja ne jäävät lasteni lapsille. Niille pellava päille, joita luoja suuressa hyvyydessään lahjoitti ja kotkaa innokkaina joka viikko kysyvät: Olisiko mummo sulla karkkirahaa? Minä annan rahaa silloin, kun vanhemmat niin tahtovat ja se on lapselle eduksi ja mieleen. Itse säästän vuodelle mukulalle jokaiselle jotain ja itselleni säästän omalle tilille, jossa jo osakkeen pohjarahat häämöttää. Kannatan tilille ja kotiin säästämistä.
säästämiseni aloitus
mukulatili
2369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Säästäminen kaikessa voi olla jonkun elämän tarkoitus ja minäkin joudun säästämään joka asiassa ja niinpä myös rahassa. Kun säästän, parhaiten minulla pysyy raha possussa. Ei tilillä. Kun moni katsoo possun sisälle, niin siellä on se määrä, minkä monen viikon kuluessa olen saanut säästettyä ja joka yleensä menee matkoihin. Sitten aloitan taas kiireesti säästämisen ja niin possussa on aina rahaa, päin vastoin, kuin tililläni. Olen miettinyt possun tyhjentämistä automaattiin, mutta kyllähän tarpeisiinkin jotain kuluu. Raha on tosi tiukalla, eikä aina ole edes ruokaan rahaa, mutta kun on pakkanen ja jauhoja, hiivaa ja kasviksia, niin nälkä ei ole yllättänyt, vaikka pari viikkoa pisimmillään olen melkein rahattomana viettänyt pakkasen ja itse tehdyn leivän varassa. Näin ollen säästän vähän kaikessa ja possupankki on tärkeä apuväline säästäessäni.
Minä olen köyhyysrajan alapuolella elävä eläkkeellä oleva nainen, eläkkeeni on siis pieni. Kun minulle tulee eläke, ostan pakkasen ja jääkaapin täyteen halpaa ruokaa, ruoka ei saa olla kallista, muuten rahat ei riitä laskujen maksuun. Kun laskut ja välttämättömät menot on maksettu, lasken, mitä jää loppukuulle ruokaan ja käyttöön rahaa. Nämä rahat ovat samassa. Yleensä otan satasen tililtä ja lopun vähän yli satasen jätän tilille. Otan satasen pieninä rahoina, esimerkiksi viitosina ja laitan possuun. Käytän sekä tililtä että käteistä rahaa, mutta pidän päämääränäni, että jommassa kummassa pitää olla rahaa kuun lopulle asti. Kun kuun loppu tulee, viimeisen viikon elän aina melkein ilman rahaa pakkasen varassa. Kun metsästä saa marjoja ja sieniä ja sinne pääsee pyörällä, en jää ilman ruokaa. Koiralle ostan laskulle mustista ja mirristä ja maksan osamaksuna. Näin minä olen pärjännyt. Sossikastakin pyysin hampaita ja silmälaseja ja sain vastauksen, että liian suuri eläke, ei tipu. Katsoin eläkkeeni määrän papereista ja sain kuulla, että elän köyhyysrajan alapuolella eläkkeineni. Niinhän ne muutkin, ja kaikki me säästämme. Jokaisella on possu tai purkki ja tili.