Yksinäisen juhannus

Heräsin joskus aamuyöllä, lueskelin ja lähdin kuntosalille. Sen jälkeen olen joko katsonut telkkaria tai hakannut refreshiä sillä kuuluisalla apinan raivolla tällä palstalla.

Oujea.

Niin ahdistaa minuakin. Inhoan Juhannusta kun yksinäisyys oikein korostuu. Kaiken kukkuraksi asun vielä lähiössä eikä linja-autot kulje juhannuksena. Jotenka kökötänpä kerrostalossa , katselen tylsiä juhannusohjelmia telkusta ja otan vähän alkoa. Eihän tässä muukaan auta.

Minä kuuntelen netin kautta Youtubesta kristillisiä ohjelmia. Kun sää on viileä niin ei edes huvita lähteä ulkoilmatapahtumiin.

Huokailen,huokailen,huokailen,on niin tylsää kuin olla voi.Telkkariakaan ei huvita katsoa kun ei tule mitään mielenkiintoista,tulin siksi käväsemään täällä ja lueskelemaan miten toisilla menee.

Söin päivällä vähän juhlavamman aterian juhannuksen kunniaksi ja leivoin raparperipiirakan.

Nyt lepäilen ja seikkailen netissä. Juhlikoon muut minunkin puolestani.

Hyvää Juhannusta Kaikille Palstalaisille!

Itse kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta jonka vuoksi suurimmaksi osaksi olen yksinäinen. Kukaan ei kysynyt minnekään juhannuksena. Vihaan juhlia koska olen yksin ja se sattuu kun tietää olevansa yksin, eikä tiedä miten sitä tunnetta purkaa eikä tuedä minne menisi,että saisi rauhan. Masennus vvaivaa vielä vähän minua. Ahdistaa ja itkettää, tässä elämäni menee, kunpa edes joskus voisin olla ihmisten seurassa ja löytää elämänkumppanin ja kokea rakkautta ja vastarakkautta.

Sulkeudun kotiin ja suljen verhot. En edes halua avata telkkua ettei heti ala ahdistamaan se että muilla on hauskaa ja kavereita. Yleensä pakenen kaikkia festareita maaseudulle, tänävuonna en päässyt sukulaisten luo. Eikä kukaan vastaa puhelimeen. On erittäin tylsää ja yksinäistä, ruuista riittää syötävää koko viikonlopulle. Ärsyttää kun naapuri meluaa seinäntakana naapurissa, itseä ei alkoholi kiinnosta olisi vain niin kivaa järjestää juhlia isommalle porukalle sillä pidän juhlista ja ihmispaljoudesta. Laamanun aina kun jään ulkopuolelle ja ahdistaa kun jään paitsi enkä voi osallistua muiden hauskanpitoon. Samaa joka juhla ja joka vuosi. Yksinäisyys kalvaa ja kuristaa, mutta se on vain kestettävä. Kaikkihan sanoo että yksinäisyys on lyhytaikaista, että kyllä se siitä paremmaksi muuttuu, onhan kaikilla yksinäisiä hetkiä. Sanotaan että yksinäisyys on hyvästä, silloin on aikaa itselle kun ei ole piirittämä. Minusta yksinäisyys on syvältä, nakertaa ja syö voimia.

Tässähän tämä... päivä muiden joukossa. Kaikki vanhat kaverit juhlivat perheidensä kanssa. Ainoa ero muihin päiviin on että pakko on yrittää tehdä tästä taijanomainen päivä 4 vuotiaalle pojalle ja olla näyttämättä omaa paskaa oloa. Onneks olen oppinu jo lapsena ettei tunteita parane näyttää ettei tule turpaan ja haukuta heikoks. Sellanen kiva lapsuus oli. Kyllähän tässä vähän kaipais semmosta aikuista kontaktia ja naisen halausta. Tai ois edes joku jonka kanssa jutella. Sekin kaveri jonka kanssa pysty puhumaan nii kuoli parivuotta sitten.

Meen äidille. Siellä on hurjan kivaa

Kävin pitkällä kävelylenkillä (8km) ja ihastelin samalla luontoa. Saunasin kunnolla, söin aika tavallista pöperöäni (ei mitään juhlaruokaa), yritin katsoa telkkua (sieltä tulee sitä tavatonta pöperöä), nyt odotan että naapurista kantautuva kiljuva, epävireinen, falsettilaulanta loppuis ja saisin unen päästä kiinni.

Huomenna, jos sää sallii, menen fillarilenkille jonnekin rantojen suuntaan.
Hyvää juhannusta kaikille!

Lohduttavaa että on muitakin yksinäisiä.Hiljaisessa rivitalokämpässä tuntuu että koko muu maailma juhlii läheisten kanssa ja grillailee porukalla...Itse vaan möllöttää yksin.No arki koittaa taas kun jaksaa juhannuksen yli..

Olin eilen kesämökkeilemässä ja saunomassa ja join pari tölkkiä alkoa mitä en olekaan puoleen vuoteen ottanut. Tänään olen ihan tietokoneella vain, kahvia juoden ja näköjään tänne kirjoitellen. Vietän paljon aikaa yleensä itsekseni. Haittapuolena on että tulee luulotautiseksi. Tiedän kyllä mitä te koette. Sama uutena vuotena ja vappuna yms... Mutta mitä se haittaa? :) Tyhmien mielipiteillä ei ole väliä. Aikuisetkin voi olla yhtä tyhmiä kuin pikkulapset. Pitäkää huoli omasta hyvinvoinnistanne, vaikka ahdistaisikin.

Pitää ottaa paljon viinaa. Se on se taika.

Ei ahista yksinäinen juhannus. Mutta ajatus joulusta, joulukuusta ahistaa. Nyt on kaunista. Ei tekopyhää kuten joulukuussa.

Olen kiitollinen etten ollut yksin. Sorry...

Vielä valvon yksin. Harmittaa mutta mitäpä sitä puolituttujen pariskuntien kans lähtee mihinkään rientoihin.Yksin ei huvita mennä ja matkaa tulis kun kotikunnas ei juuri mitään ole.Yhtä tuttua pyysin kylään,ei tullut.Ystäviä ei ole.Sukulaiset omissa riennoissaan eikä yhteyttä paljoa pidetä.Alkoholisti miehestä erosin aikanaan ja itselle ei vieläkään alko paljoa maistu ..Sitä tuli katseltua riittämiin.Suru valtaa mielen,Tätäkö loppu elämä on..

Ahdistaa täälläkin. Ollut tämän kesän masentavin päivä tähän mennessä. Olen koko päivän ollut vain kotona. Kuunnellut musiikkia, syönyt hyvää ruokaa ja rypenyt itsesäälissä oikein kunnolla. Itsetuhoinen olokin, mutta yritän olla luottavainen, että kyllä tämä elämä vielä tästä. Ehkä ensi vuonna en ole jussina yksin. Jaksuja kaikille. :)

Minäkin aina yksin. Hävettää todella paljon, kun muut nuoret ovat juhlimassa. Itsellä ei ole kavereita. Tuntuu että elämä menee ohi ja kaikki tunteet on menneet, enkä enää edes odota mitään, koska olen aina pettynyt. Väsyneet, tylsät vanhemmat nukkuu jo ja pitää itsestään selvänä, että kyhjötän täällä kotona. Heille näyttää olevan ihan sama koko minun elämäni, eivätkä ole koskaan tukeneet minua vaan haukkuneet heikoksi. Antaisin mitä vaan jos saisin olla tuolla "tavallisten" nuorten joukossa. Kaikki on mennyt pilalle. Koko nuoruus yksin.Toiset ihmiset ovat myös aiheuttaneet minulle paljon tuskaa ja luotto on mennyt täysin. Tuntuu että kuilu kasvaa kokoajan ja en tule koskaan pääsemään sinne "tavallisten" joukkoon. Monet nuorien itsestään selvinä pitämät asiat olisivat minulle jo unelmaa. Olisi lottovoitto omistaa porukka, jonka kanssa voisi esim. juuri juhannusta viettää ja muutenkin olisi aina joku jolle soittaa.

Tämä ei olisi saanut mennä näin ja pelkään, että tämä kaikki tulee määrittelemään koko loppuelämääni. Välillä tulee tunne, että antaa vaan mennä pieleen, kun kaikki on jo muutenkin pilalla. Että tämä elämä oli nyt tässä eikä tästä enää ehjää saa. Joka tapauksessa tulen kamppailemaan näiden asioiden kanssa loppuikäni. Miten nuoren elämä voikin olla jo näin pilalla, eikä edes omat vanhemmat pidä väliä miltä minusta tuntuu, se on todistettu jo monet kerrat. En välttämättä saa koskaan parisuhdetta. Lapsia on voi ajatellakaan. Tunnen aina itseni rumaksi ja turhaksi ihmiseksi. Välillä toivon, että minä kuolisin ja jonkun läheisillensä tärkeän ihmisen henki säästyisi, koska minua ei jäätäisi kaipaamaan. Ei tätä enää ehjäksi saa. Vuodet menevät samaa rataa, enkä pysty muuttamaan elämääni. Välillä kuolemakin tuntuu paremmalta kuin elää joka päivä elämää jota ei haluaisi edes vihamiehellekään. Ja taas huominen menee samalla kaavalla ja minä en jaksaisi enää.

Täällä kait sitä yksin kämpällä istuu ku muut viettää keskikesän juhlaa perheineen.
Kissat kaverina vaan on mulla.
Ei tää yksinäisyys oo mtn herkkua olis niin mukava ku olis joku kaveri ,mutta eipä tällänen sairas akka kellekkään kelpaa.

Onneksi juhannus on ohi, nyt alkoi kesä.

Vaikka tämä minun elämäni on viime vuosina ollut yhtä suurta hautajaista, niin eiköhän muisteta pitää se positiivinen asenne ja suunnataan kohti uusia seikkailuja. vaikka ne eivät kummoisia olisikaan.

Jiipii! Juhannus oli ja meni. Mukava on olla ja itsekseen köllötellä. Ei ole kankkunen, rahat säästy, en ole hukkunut tai kännissä ollu missään koheltamassa tai tappelemassa.

Taas pääsin kuin koira veräjästä koko hiton juhannuksesta.
Itse asiassa onnistuin jotenkin unohtamaan koko juhannuksen olemassa olon. Eihän se mitenkään eroa muista päivistäni, jos en itse rupea siitä kouhottamaan.

Joulu, Äitien päivä ja Juhannus kun niistä selviää hengissä muu vuosi menee omalla painollaan. Olen pienituloinen ruuan ja asumisen sähkö puhelin , jää vaate ja viihde tarkoituksiin 9€/vrk. Nykyään se menee; tammikuussa omavastuu osuuteen Apteekkin, helmikuussa jäsenmaksuihin, sitten on neljä alle 15v. L. lasta joille on hankittava jotain tai annettava rahana jotta saavat mitä paremmin haluavat. Liikkuminen/kulkeminen vie 10-20 €/kk.
Kengät ovat todella hyvin käytettyjä ja Luojan Kiitos rintaliivit ovat iholla piilossa...

Kaikki sosiaaliset suhteet ovat ensin raha kädessä saatavilla...
Jopa kirkko ja paikallisyhdistykset vaativat kolehtia tai 'ostamaan' jotain...
Sielu sikistyy eikä koe ilman rahaa olevansa muiden arvoinen.

Ryyppäsin juhannuksena 3 päivää kotona. Hauskaa oli yksin juopotella. En usein juo mutta nyt oli vaan pakko ku masensi.

Minä olin äidin ja sen miesystävän kanssa mökillä. Juu, on sentään äiti kenen kanssa voi viettää aikaa, ja tulen hänen ukkonsakin kanssa ihan hyvin juttuun. Että pitäis kai olla tyytyväinen, että on edes joku jonka kanssa voi viettää juhlapyhät. Mutta silti mieleen hiipii pieni katkeruus, kun miettii, että jos olisi kumppani tai vaikka joku kaveriporukka, joiden kanssa viettää aikaa. Nelikymppinen ihminen äidin kanssa mökillä, oli kieltämättä aika ankeaa ja ehkä hieman noloakin.

Juhannus oli ja meni. Onneksi on sentään auto jolla voi lähteä vaan ajelulle, ja sen verran rahaa että voi ostaa bensaa ja ruokaa matkalla. Muuten olisikin tylsää ja harmaata.

Kertoisko joku viisas tai kallonkutistaja miksi yksinäisyys rupeaa tuntumaan helpommalta ja helpommalta mitä kauemmin on yksin. Aluksi, vuosi tai pari, ehkä kolme vuotta oli täyttä helvettiä. Oli tuskaa ja todella vaikeaa.

Mitä päässäni on tapahtunut kun nykyään on näin helpottunut olo? Juhannus oli ihan kuin kaikki muutkin päivät. Joulu tuskin sen ihmeempi. Tottumusko on pelastus vai olenko jo mennyttä kalua?