Mistä ihmeestä koko perinne ylipäänsä kumpuaa?
Juhannus on olennainen osa suomalaista kesää, monelle yksi kesän odotetuimpia juhlia. Kokon polttaminen, saunominen ja juhannustaiat ovat oleellinen osa perinteistä juhannuksen viettoa.
Keskikesän aikaa ja kesäpäivänseisauksen ajankohta ajoittuu noin 21.6., jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla päivä on pisimmillään ja yö lyhimmillään.
Kyse on normaalista vuotuisesta aurinkokalenterijuhlasta, joita ovat juhlineet lähes kaikki tunnetut kulttuurit ja uskonnot.
Juhannuksen nimi tulee ajalta, jolloin kristillinen kirkko valtasi pohjoisen ja sijoitti juhlapäivänsä vanhojen esikristillisten juhlien päälle.
Juhannus on kirkolle virallisesti Johannes Kastajan syntymäpäivän muistopäivä. Kirkko valtasi myös nimet ja nimipäivät, jotka näkyvät sitten kalentereissa.
"Juhannusta vietettiin alun perin vuoden valoisimpana päivänä eli kesäpäivänseisauksen aikaan, josta katolinen kirkko siirsi juhlan vieton kesäkuun 24. päivään eli vietettäväksi puolta vuotta ennen joulua. Se, että juhannuspäivän perinteinen paikka on 24. eikä 25. kesäkuuta vaikka joulupäivä on 25. eikä 24. joulukuuta, johtuu roomalaisten päivänumerointitavasta, joka poikkesi nykyisestä. Loppukuun päivät numeroitiin lopusta alkuun päin, ja koska kesäkuussa on 30 mutta joulukuussa 31 päivää, sai päivämäärä, joka nykyisin merkitään 24. kesäkuuta saman järjestysnumeron kuin päivä, joka nykyisin merkitään 25. joulukuuta. Osassa maailman maista se on tällä paikalla vieläkin, esim. Virossa ja Norjassa. Nykyisin juhannusta juhlitaan Suomessa ja Ruotsissa kesäkuun 20. ja 26. päivien välisenä lauantaina. Suomessa näin on ollut vuodesta 1955 lähtien. Vapaapäivien määrää se ei pienentänyt, sillä tuolloin lauantait olivat yleensä vielä työpäiviä."
Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni.
Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Pahoja henkiä on karkotettu myös juhannuskokkoja polttamalla. Juhannuskokkoja poltettiin aluksi maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan.
Juhannussaunassa käytiin jo päivällä, jotta illalla oltaisiin puhtaina valmiina vastaanottamassa yötöntä yötä. Juhannussauna saatettiin koristella juhannuskoivuin tai tuorein lehvin.
Pakanalliseen juhlaan liitettiin myöhemmin kristillisiä piirteitä ja juhannus vakiintui Suomessa kirkolliseksi juhlaksi 1200 luvulta alkaen. Sitä vietetään Johannes Kastajan muistoksi (24.6.), mutta kirkollinen merkitys on nykyisin niukka. Kustaa Vilkuna arvelee kirjassaan Vuotuinen ajantieto (Otava 1968), että kokon polttaminen voisi olla alkujaan kristillinen tapa. Hän tukeutuu kokon kristillisperäiseen nimeen juhannusvalkeat, joka viittaa Johannes Kastajan nimen vanhahtavaan muotoon Juhannus.
Juhannus on olennainen osa suomalaista kesää, monelle yksi kesän odotetuimpia juhlia. Kokon polttaminen, saunominen ja juhannustaiat ovat oleellinen osa perinteistä juhannuksen viettoa.
Keskikesän aikaa ja kesäpäivänseisauksen ajankohta ajoittuu noin 21.6., jolloin pohjoisella pallonpuoliskolla päivä on pisimmillään ja yö lyhimmillään.
Kyse on normaalista vuotuisesta aurinkokalenterijuhlasta, joita ovat juhlineet lähes kaikki tunnetut kulttuurit ja uskonnot.
Juhannuksen nimi tulee ajalta, jolloin kristillinen kirkko valtasi pohjoisen ja sijoitti juhlapäivänsä vanhojen esikristillisten juhlien päälle.
Juhannus on kirkolle virallisesti Johannes Kastajan syntymäpäivän muistopäivä. Kirkko valtasi myös nimet ja nimipäivät, jotka näkyvät sitten kalentereissa.
"Juhannusta vietettiin alun perin vuoden valoisimpana päivänä eli kesäpäivänseisauksen aikaan, josta katolinen kirkko siirsi juhlan vieton kesäkuun 24. päivään eli vietettäväksi puolta vuotta ennen joulua. Se, että juhannuspäivän perinteinen paikka on 24. eikä 25. kesäkuuta vaikka joulupäivä on 25. eikä 24. joulukuuta, johtuu roomalaisten päivänumerointitavasta, joka poikkesi nykyisestä. Loppukuun päivät numeroitiin lopusta alkuun päin, ja koska kesäkuussa on 30 mutta joulukuussa 31 päivää, sai päivämäärä, joka nykyisin merkitään 24. kesäkuuta saman järjestysnumeron kuin päivä, joka nykyisin merkitään 25. joulukuuta. Osassa maailman maista se on tällä paikalla vieläkin, esim. Virossa ja Norjassa. Nykyisin juhannusta juhlitaan Suomessa ja Ruotsissa kesäkuun 20. ja 26. päivien välisenä lauantaina. Suomessa näin on ollut vuodesta 1955 lähtien. Vapaapäivien määrää se ei pienentänyt, sillä tuolloin lauantait olivat yleensä vielä työpäiviä."
Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni.
Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Pahoja henkiä on karkotettu myös juhannuskokkoja polttamalla. Juhannuskokkoja poltettiin aluksi maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan.
Juhannussaunassa käytiin jo päivällä, jotta illalla oltaisiin puhtaina valmiina vastaanottamassa yötöntä yötä. Juhannussauna saatettiin koristella juhannuskoivuin tai tuorein lehvin.
Pakanalliseen juhlaan liitettiin myöhemmin kristillisiä piirteitä ja juhannus vakiintui Suomessa kirkolliseksi juhlaksi 1200 luvulta alkaen. Sitä vietetään Johannes Kastajan muistoksi (24.6.), mutta kirkollinen merkitys on nykyisin niukka. Kustaa Vilkuna arvelee kirjassaan Vuotuinen ajantieto (Otava 1968), että kokon polttaminen voisi olla alkujaan kristillinen tapa. Hän tukeutuu kokon kristillisperäiseen nimeen juhannusvalkeat, joka viittaa Johannes Kastajan nimen vanhahtavaan muotoon Juhannus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mistähän tämänkin paskan coypasteerasit vanha kännikala.
Oliko Johannes kastaja vain, noin seksi mielessä.
Oletko sinä wikipediastako Jytilä saanut naista koskaan ?
Vaikutat niin vasuri runkkarilta
Tyypillinen kommari aivon vastaus