Et ole ikinä

Olet kedon kaunein kukka, niin olet. usko.

Sadulle.
Paskaa voi siitähuolimatta saada niskaan. Mietin vaan, saako tunkion tohtorit enempää. Riippuu miten stalkkaa, miten levittää ja tohtii toimia.
Toisaalta rakkaus, miten herkkä paikka se voi olla, vaikka aurinko silmiin paistaa.

Se on joku toinen.

Jäänyt ehkä. Mä oon yrittänyt kaikkeni saada meille sitä yhteyttä niin en oo hirveesti panostanut mihinkään tunteelliseen puoleen. Koska mistä mä voin tietää että siellä päässä tiedetään että se mun viesti on tavottanut? Mistä voin tästäkään tietää. Kaikki on kokoajan vähän tällästä leikkiä ja arvuuttelua vaikka lähtökohtaisesti oltiin tuntemattomia. Ei mun järjellä millään heitoilla voi sillon mitään tapahtua. Sen oikean henkilön pitäs vaan tunnistaa aina viesteistä kuten tää....Se kun ei vaan ole niin joten miten sen varaan voi jättää. Ei mun psyyke kestä loputtomiin tällästä. Luullut että tuntemattomien tilanteessa olennaisinta ois koittaa päästä sinne liveen. Mutta että täällä pitää käydä jotain anonyymeja tulkinnanvaraisia keskusteluja vielä on mulle täyttä hepreaa.

Joskus kirjoitin, sinullekin, keskimääräistä paremmin tunnistein. Sitten olen vain halunnut päästä täältä pois ja säästää ne kivat & kauniit jutut livenä esitettäviksi.

Ymmärrä että en halua olla täällä. Kirjoitin tänne ensimmäisen kerran kohta neljä vuotta sitten, kun minulla oli jonkinlainen masennus - näin jälkikäteen ajatellen. Siitä lähtien se on ollut aina silloin tällöin toistuva tapa kirjoitella; se on keinoni rauhoittaa vilkas mieleni, joka usein on valmis tinkimään unestakin että saa ajatuksen "loppuun". Mutta eihän ne aina lopu melkein koskaan... Kukaan ei tiedä, mutta minulla on taipumus jäädä jumittamaan joihin ajatuksiin pakonomaisesti. Jos sitä ei itse ole kokenut, niin sitä ei voi tietä kuinka raskasta se voi olla henkisesti.

Joku on minulle kirjoittanut kivasti,mutta en tiedä kuka enkä tiedä miksi. Ja joku on todella kirjoitranut ikävästi ja siitäkään en tiedä miksi ja kuka.

Rakkaus on herkkää. Toivon, että hän rakastaisi minua niinkuin minä häntä. S-M

Et ole ikinä.
Kirjoittanut mulle mitään kaunista tänne.
En ainakaan ole tunnistanut.

Olen mm kirjoittanut ainakin sata kertaaa sen että rakastan sinua.

Yksi ruusu on kasvanut laaksossa ja se kauniisti kukoistaa. Yksi kulkipoika on nähnyt sen, eikä voi sitä unhoittaa...

En tunnista sinua. Joten en, en todellakaan kirjoittele kaunista sinulle tänne nyt tai koskaan muulloinkaan.