Mulla ei ole mitään elämää

Vammainenkin olen kuulemma.

Olet arvokas oma persoonasi , sinua on vain yksi. Eihän sinun tai kenenkään muunkaan kuulu elää tätä elämää kenenkään toisen kautta. Tee elämästäsi itsesi näköinen ja tee sellaisia asioita jotka tuntuvat mielekkäiltä.
Elämä itsessään on jo arvokas lahja jonka olemme saaneet. Opettele kunnioittamaan sitä.

Kuka on määrittelemään mitä kunkin ikäisellä on materiaa, sivistystä tai näitä molempia jossain suhteessa? Jos olet tosissasi niin yritä ymmärtää em. Jos taas trolli niin syö pääsi ja painu hevon ***tuun.

Se on jos sun elämä tuhotaan levittelemällä asioita ja stalkkaamalla, eiköhän Sadulla tietoa löydy.

Mulla on ollut persoonallinen elämänkulku. Jos vertaa valtavirtaan, omani on mennyt ihan omanlaisia polkujaan. Itse en ole koskaan pitänyt sitä ikävänä asiana, vaikka esim edelleen kehityspsykologiassa määritellään tietyt ikäkaudet perheen ja kodin perustamiselle, työuran luomiselle, jne... on älytöntä tasapäistämistä luoda jokin elämänstandardi ja verrata omaa siihen, asiat kun elämässä menevät monesti yllättäen ihan muulla tavalla.
Yllätyksiä, totaalisia kriisejä on ollut monta ja tämän kaiken keskellä oma persoonallinen tapa tehdä poikkeavia valintoja. Syyt elää voivat olla niin moninaiset. Juuri tuossa saattelin rakkaan ihmisen kuolemaan, hän olisi vielä halunnut elää. Itselleni riittää syyksi elää se, että todellakin saa olla vielä elossa. On mahdollisuus kävellä metsässä, jutella vaikkapa naapurin kanssa tai valmistaa hyvää ruokaa.
Se on ankara mielen ansa luoda kuvia siitä mitä elämän pitäisi olla. Juuri tässä ja nyt on mahdollisuus löytää ilo siitä mitä on. Unelmia ja tavoitteita voi olla, mutta kun muuntaa ne ajatuksissaan vaatimuksiksi, vankila on valmis.
Suorituskeskeisessä maailmassa meidät on opetettu ajattelemaan elämä projektina, jonka täytyy toteutua tietynlaisena. Oleellisempi kysymys kuuluukin miksi elossa oleminen ei riitä? Mitä muuta pitäisi olla ja miksi? Monet elävät keskittyen haluamaan koko ajan muuta mitä ei ole, ja loput ovat jämähtäneenä paikoilleen, koska ovat tai eivät ole saaneet mitä ovat halunneet. Näiden välimaastossa vallitsee kuitenkin se mitä tilaa voimme kutsua onnellisuudeksi.

Juu mitä tehdä kun on vitsitkin vähissä`? Lähde ulos luontoon....

Et ole ainoa joka miettii samaa. Itsekin miettinyt, ett miks olen olemassa. En ole saavuttanut mitään, ei tullut onnistumisia missään, ei tullut omaa perhettä, ei ole ystäviäkään...eikä tulevaisuuskaan näytä sen paremmalta, taitaa mennä jopa vieläkin huonommin kuin nykyään. Elämä on selviytymistä yhdestä päivästä kerrallaan..,survival game

En jos sinulla olisi se kaikki mitä "muillakin"?

Kolikolla on aina kääntöpuolensa.

Kun itse olin suhteessa, kaipasin toisinaan sinkkuuden vapautta ja parisuhderiidat tympäisivät. Halusi vaan oman kodin jossa ei tartte joutua kotiin tullessa heti kiisteleen jostain turhasta, kuten kumman hugi tehdä ruoka.

Jos on lapsia siinäkin on omat huonot puolensa.Lapset on välillä pahalla päällä, huuta, potkii, raivoaa, paiskoo, puree tunti tolkulla ja ehkä et jaksaisi sitä aina heti töistä kotiin väsyneenä tullessa ruuanlaiton, tiskauksen ja pyykkäyksen lomassa.? Lapset sairastaa ja seksielämä kuivuu kun lapset vie ajan. Parisuhteessa yhteinenaika vähenee ja vähänee. Rakkauden onni heikkenee.

Jos sinulla olisi rahaa liikaa ? Tylsistyisit tavoitteettomaan elämään. Ihminen kaipaa tavoitteita jotta pysyy elämä mielenkiintoisena, jos kaikki on saavutettu elämässä alkaa tylsistyminen.

Jos sinulla olisi unelmiesi asunto, sinua tylsistyttäis siivota sitä ja korjailla jotain tapetteja jne.
kaipaisit vuokralaisen huolettomuutta ja pientä neliöiden määrää jota siivoilla.



Jos sinulla olisi auto, kiroisit bensan ja vakuutusten hintoja sekä puhtaanapito jne hommia/kuluja.


Jos sinulla olisi hyvä työ, kiroaisit sitä että aina vaan töitä, eikä koskaan vapaata, illat menee nopeasti väsyneenä ja mitään muuta ei ehdi kun töitä ja töitä.

Monesti on toitotettu, että ihmisellä pitää olla unelmia ja haaveita mitä tavoitella. Onnellisuustutkija se the one and only, joka päivän lehdissäkin kirjoittelee, totesi viime viikolla että onnellisimpia itse asiassa ovat ne jotka eivät niinkään unelmoi ja haaveile vaan ovat tyytyväisiä elämäänsä ja sen pieniin iloihin. Räntäsade juhannusaattona esimerkiksi, upeaa koko suku voi sulloutua pieneen mökkiin, kukaan ei käräytä ihoansa auringossa eikä saa syöpää, kukaan ei huku. Vrsisade jouluaattona, lapsille voi helposti selättää, että ei se pukki ole vielä ehtinyt vesisuksia hankkia. Kyllä näitä ilonaiheita kuulkaa piisaa.