Elämän polku on mutkainen ja karikkoinen, mutta kun osaat suunnistaa, pääset perille, hyvillä mielin ja voittajana, omassa elämässäsi, omassa itsessäsi.
Elämässä ei ole pikavoittoja, vaikka niin voisi hetkittäin kuvitella. Vaikka ihmisellä olisi kuinka kova halu voittaa ja tarve päästä ensimmäisenä maaliin, vauhtia tärkeämpää on pysyä tietoisena siitä, MISSÄ OLET ja mihin suuntaan olet menossa. Mitä pidempään juokset voiton halun ohjaamana väärään suuntaan, sitä isompia korjauksia joudut myöhemmin tekemään ja sitä suurepia ovat tappiosi. Joskus korjausliikkeet eivät ole edes korjattavissa. Tämäkin on tosiasia vaikka siihenkään ei pidä kompastua, vaan jatkaa matkaa kohti oman elämänsä maalia.
Olen jo jonkin aikaa miettinyt, mihin suuntaan lähden elämässäni. Välillä on tuntunut, että aika on pysähtynyt, mutta jossain alitajunnassa olen kuitenkin tuntenut ja tiennyt, että se polku tulee vielä eteeni. Olen elämässäni oppinut, että aina vauhti ei ole se paras tae mihinkään. Paljon tärkeämpää on osata fokusoida, ja kaikki muu tulee siinä sivussa. Ei se, että viuhtoo sinne tänne, hamstraa sieltä täältä, johda mihinkään. Siinä kaikki oleellinen on vaarassa kadota, ja usein näin käykin. Voisi ilmaista niinkin, että mitä vähemmän on ahneutta omassa elämässä suhteessa elämään, ympäristöönsä ja muihin ihmisiin sitä varmemmin elämäsi suunta on hallittavissa. Silloin ymmärtää, että ei se vauhti, mutta se merkitys.
Olin pienellä matkalla, ja yhtäkkiä valkeni "tässä se on". Tämä on minun kotini, täällä haluan elää ja olla. Täällä minulla on kaikki se, mitä elämältä haluan. Miten voikaan elämän palikat loksahtaa yhdessä hetkessä kohdilleen. Kaikkiin niihin kysymyksiin, johon olen miettimällä miettinyt vastauksia, johon en millään keksinyt vastauksia, yhtäkkiä vastaukset ovat siinä sinun käsilläsi. Olen ihmeissäni. Väkisin miettimällä se ei avaudu, sen sain taas huomata. Väkisin ei auta elämässä.
Olen elämässäni tehnyt joitakin isoja siirtoja ja nyt on taas yksi iso siirto edessäni. Uskon siihen, toivon, että se realisoituu. Ja sehän realisoituu, jos se on tarkoitettu. Itse toimin parhaani mukaan, mutta väkisin en runttaa mitään, se on selvä asia. Se ei ole välttämättä puolessa vuodessa toteutettu, mutta ehkä jo vuodessa se totetuu. Ymmärsin myös sen tosiasian, että miksi ihmeessä en tekisi ja totetuttaisi sen kaiken, jota minulle osoitetaan, koska minulla on siihen kaikki mahdollisuus. Tajusin myös sen, miten onnekas olenkaan elämässä, kaikille mahdollisuus ei ole samanlainen mahdollisuus.
Minä en ole sidottu mihinkään, minulla ei ole arjen painolastia, johon luhistua, sen sijaan minä voin, minä voin toteuttaa sitä, mitä minun eteeni ohjataan.
Helpotus. Suuri helpotus. Tämäkö olikin sen kaiken tarkoitus? Oloni on rauhallinen, olen löytänyt uuden polun elämässäni. Joskus pitää hieman rämpien edetä, jotta ymmärtää sen kaiken tarkoituksen.
Elämässä ei ole pikavoittoja, vaikka niin voisi hetkittäin kuvitella. Vaikka ihmisellä olisi kuinka kova halu voittaa ja tarve päästä ensimmäisenä maaliin, vauhtia tärkeämpää on pysyä tietoisena siitä, MISSÄ OLET ja mihin suuntaan olet menossa. Mitä pidempään juokset voiton halun ohjaamana väärään suuntaan, sitä isompia korjauksia joudut myöhemmin tekemään ja sitä suurepia ovat tappiosi. Joskus korjausliikkeet eivät ole edes korjattavissa. Tämäkin on tosiasia vaikka siihenkään ei pidä kompastua, vaan jatkaa matkaa kohti oman elämänsä maalia.
Olen jo jonkin aikaa miettinyt, mihin suuntaan lähden elämässäni. Välillä on tuntunut, että aika on pysähtynyt, mutta jossain alitajunnassa olen kuitenkin tuntenut ja tiennyt, että se polku tulee vielä eteeni. Olen elämässäni oppinut, että aina vauhti ei ole se paras tae mihinkään. Paljon tärkeämpää on osata fokusoida, ja kaikki muu tulee siinä sivussa. Ei se, että viuhtoo sinne tänne, hamstraa sieltä täältä, johda mihinkään. Siinä kaikki oleellinen on vaarassa kadota, ja usein näin käykin. Voisi ilmaista niinkin, että mitä vähemmän on ahneutta omassa elämässä suhteessa elämään, ympäristöönsä ja muihin ihmisiin sitä varmemmin elämäsi suunta on hallittavissa. Silloin ymmärtää, että ei se vauhti, mutta se merkitys.
Olin pienellä matkalla, ja yhtäkkiä valkeni "tässä se on". Tämä on minun kotini, täällä haluan elää ja olla. Täällä minulla on kaikki se, mitä elämältä haluan. Miten voikaan elämän palikat loksahtaa yhdessä hetkessä kohdilleen. Kaikkiin niihin kysymyksiin, johon olen miettimällä miettinyt vastauksia, johon en millään keksinyt vastauksia, yhtäkkiä vastaukset ovat siinä sinun käsilläsi. Olen ihmeissäni. Väkisin miettimällä se ei avaudu, sen sain taas huomata. Väkisin ei auta elämässä.
Olen elämässäni tehnyt joitakin isoja siirtoja ja nyt on taas yksi iso siirto edessäni. Uskon siihen, toivon, että se realisoituu. Ja sehän realisoituu, jos se on tarkoitettu. Itse toimin parhaani mukaan, mutta väkisin en runttaa mitään, se on selvä asia. Se ei ole välttämättä puolessa vuodessa toteutettu, mutta ehkä jo vuodessa se totetuu. Ymmärsin myös sen tosiasian, että miksi ihmeessä en tekisi ja totetuttaisi sen kaiken, jota minulle osoitetaan, koska minulla on siihen kaikki mahdollisuus. Tajusin myös sen, miten onnekas olenkaan elämässä, kaikille mahdollisuus ei ole samanlainen mahdollisuus.
Minä en ole sidottu mihinkään, minulla ei ole arjen painolastia, johon luhistua, sen sijaan minä voin, minä voin toteuttaa sitä, mitä minun eteeni ohjataan.
Helpotus. Suuri helpotus. Tämäkö olikin sen kaiken tarkoitus? Oloni on rauhallinen, olen löytänyt uuden polun elämässäni. Joskus pitää hieman rämpien edetä, jotta ymmärtää sen kaiken tarkoituksen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä olen suunnistamassa Annen peräreikään......
Ja tie on ollut karikkoinen.........
<3
En tiedä, että mitä tehdä...
Risto hiljaa! Senkin pässi :D
Erittäin hyvin jääkaapille.
Vapaan kasvatuksen tuloksen. Haluaisin saada kunnian antaa ristolle nahkaremmiä niin maan saatan.., tuollaisilla räkänokilla ei ole mitään kunnioitusta tässä maailmassa.
Ei saa Ristoa remmittää! Ei saa :)
Anteeksi nyt vaan, mutta olen herrasmies...........
<3
Remmiä se nimenomaan kaipaa
Kauhistus......
<3
Palovammakl7nikkako? Nyt on b6maskat
Ensin desintankylpy
Itse olin lastensarjassa kohtalainen suunnistaja, sillä oli kilpailujen voittoja ja muutama piirinmestaruusmitali.
Huomauttaisin, että kilpasuunnistuksessa ei ole tavoite olla ensimmäisenä maalissa vaan suunnistaa mahdollisimman hyvin omien kykyjensä mukaan. Kokenut suunnistaja ei niin kauheasti tee virheitä. Hyvässä kunnossa ollessa suunnistuksessa päämääränä on olla nopein maalissa, ei ensimmäinen maalissa paitsi viestisuunnistuksessa. Siinä viestisuunnistuksessa kokonaisuuteen vaikuttaa joukkueen kokonaissuoritus. Ensimmäisen osuuden jälkeen sinä pääset mahdollisesti lähtemään ensimmäisenä noin kymmenen joukkueen tullessa muutaman sekunnin sisällä. Toiseen vaihtoo tulet sitten toisena jääden johtavasta joukkuuesta peräti viisi minuuttia. Sitten tulee ankuriosuus lopulta. Sinne yleensä laitetaan parhaat suunnistajat. Meidän joukkueemme ankuri vähän töppää, mutta tulee maaliin kolmantena. Sekin on mitalinarvoinen suoritus. Elämä on suunnistamista joukkueessa. Sukulaiset, ystävät ja se tärkein vastakkaisesta sukupuolesta suunnistavat jonkinlaisena joukkueena. Elämässä on väietappia ja rasteja, mutta lähipiirin yhdessä joukkueena maaliin pääseminen on tärkeintä, ei yksilön nopeus suunnitusradalla vaan koko joukon onni ja hyvä elämä?
Menestystä elämäsi suunnistuksessa! Olet nähtävästi tehnyt jonkinlaisen oivalluksen. Toivottavasti välietapit hyvin ja lopulliset päämääräsi. :)
Pään sisäinen selvyys on kaikkein tärkeintä.
Mä kyllä löydän aina ne pahimmat reitit, suossakin tulee tarvottua pitkiä aikoja. Koskaan oikeasti ei liian helppoa reittiä ole sattunut kohdille, mutt ei kai elämän ole tarkoitettu olevan liian helppoa. Monesti kuvitellut, ett nyt alkaa sujumaan, mutt samantien olen rämähtänyt turvalleni maahan. Joskus seurannut toisten kulkemista sivusta ja ihmetellyt miten heillä ei ole isompia kolhuja sattunut reissun varrella. Jokaiselle on annettu oma tie kuljettavaksi, aina se tie ei ole paras mahdollinen, mutt välillä saattaa löytyä niitä helpompia pätkiä matkan varrelle. Enää en tavoitteita aseta itselleni, menen päivän kerrallaan eteenpäin ja yritän selviytyä tästä elämästäni.
Aloittajalle toivotan onnea onnistumisen johdosta, harvoilla on tuuria ett asiat menee just mallilleen.
Tuo on aivan paskapuhetta, etteikö elämä voisi olla helppoa. Se on helppoa ja mukavaa silloin, kun olet omalla reitilläsi. Kaikki muu vastustaa. Toiset on vain saaneet niin paskaset vanhemmat, jotka ei ajattele muuta kuin itteään, niin siinäpä sitten tarvot vuosia ja vuosia suossa TOISTEN vuoksi. Mutta seuraavassa elämässä revanssi, pääsen luomaan jo nuorella iällä. JIIHAA! Btw se keppikerjäläinenkin tuntee rankan elämäntilanteensa oikeaksi vain silloin, kun hän on sen ansainnut, muutoin tuntuu todella turhauttavalta ja väärältä.
Älä turhaan. Mene vain Sveitsiin. Minä lähden pian maailmanympärimatkalle, en tosin yhdellä kertaa mutta joka tapauksessa. Ihan kavereiden ja perheen kanssa matkustan. Katsotaan sitten reissujen jälkeen, josko kumppanille on aikaa ja kuka se kumppani edes on... Adios!