Moskovassa päätettiin Suomen hallituksesta kun eduskuntavaalien tulos käytännössä mitätöitiin ja Kokoomus ei kelvannut "yleisten syiden" vuoksi hallitukseen.
Niin syvällä kansakunta oli Kekkosdiktatuurissa, rähmälläänolossa sekä joka kelin lipsuttelussa.
Niin syvällä kansakunta oli Kekkosdiktatuurissa, rähmälläänolossa sekä joka kelin lipsuttelussa.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Vittu, mikä ihme sinuakin oikein ajaa !!
Ehkä tieto totuudesta, ei paskanaamasyöttiläiden venäjäkiimaisten kepuelättien "totuudesta"
Totuutta sinulla eikä OikeistoSosDemillä tuossa asiassa ole ollut, eikä ole esittää.
Tuskin Tommi tiedät asiasta mitään.
Älä viitsi hokea tuota vittua koko aikaa. Varsinkin kun esiinnyt täällä "palstapoliisina".
Siinä oltanee sitten samassa asemassa.
Käytän sanoja, joita on tarpeen, välillä hiukan omituisen hankaliin, pököpäisiin ja itseriittoisiin tyhjäpäihin. Palstapoliisina? Kyllä kai noinkin itseään fiksuna ja valistuneena myyvä keskustelija ymmärtää, että palstalla, kuten monilla muillakin palstoilla on aihepiiri rajattu. Jotta keskustelu pysyisi ns. kuosessa, eikä siitä tulisi niin rönsylevää ja hankalaa seurata, kuten on käynyt muutamille palstalla - ovat pudenneet täydellisesti kärryliltä, ja sama tuntuu olevan menossa sinullakin.
Eli nostat itsesi muiden kommentoijien yläpuolelle vaikkeivat rahkeet ihan siihen riitä. Ei mitenkään henkilökohtaista. Mutta, mutta.
Ihan perustellusti kyllä voin niin tehdä, kun seuraa vaikkapa nyt palstalla käytyjä keskusteluja, ja ennen kaikkea keskustelijoita.
Ei siinä mitään. Itseluottamus on hyvästä.
Ilmankos Koivisto pääsikin tuolloin pääministeriksi.
Ei olisi Sosiaalidemokraatit päässeet 1979 hallitukseen ilman Moskovan apuja.
Nyt on maanisuutesi taas pahanlaatuinen, joskopa lisäisit lääkitystäsi...
Kekkonen antoi 1979 eduskuntavaalien jälkeen hallitustuspohjan selvittämisen vaalien voittajapuolueen edustajalle Harri Holkerille.
Kun SDP ja SKDL kieltyivät suoralta kädeltä yhteistyöstä Kokoomuksen kanssa (Moskovasta saamiensa ohjeiden mukaan) ja Keskusta havitteli pääministerin paikkaa, joka ei olisi mahdollista jos Holkeri muodostaisi porvarienemmistöisen hallituksen, niin Holkerin yritys kuivui kokoon.
SDP ilmoitti suosivansa kansanrintamahallituksen jatkamista, ja niin hallituksen muodostaminen annettiin Koivistolle Helteen tunnustelukierroksen tuloksena. Moskova oli jo helmikuussa ilmoittanut Aarne Saariselle, Taisto Sinisalolle ja Arvo Aallolle sekä SDP:n edustajille Veikko Helle ja Kalevi Sorsa, ettei Kokoomusta saanut ottaa hallitukseen. Keskusta ei saanut tahtoaan pääministerin paikasta läpi sitä oli vaikeaasaada hallitukseen, mutta lopulta se Virolaisen taivuttelun tuloksena lähti mukaan Koiviston hallitukseen.
Moskova siis vaikutti, mutta SDP:n ja etenkin SKDL:n kautta. Kekkonen yritti Kokoomusta mukaan, mutta muiden puolueiden oli mahdotonta hyväksyä sitä kumppaniksi.
Sorsa ja Ulf Sundvist olivat Moskovan ohjeistuksen mukaan jo ennen vaaleja ryhtyneet "Koivisto pääministeriksi" hankkeeseen, jonka todellinen tavoite oli 1984 presidentin vaalit ja rakentaminen demariehdokkaalle mahdollisimmat hyvä asema.
Ai että jo tuohon aikaan virkatehtäviinsä kyvytön Kekkonen olisi aktiivisesti toiminut asiassa. Salli mun nauraa. Jotenkin lutuista tuo Kekkoskultin vaalijoiden lapsenomainen usko.
Ja Keskusta ei saanut tässä asiassa ohjeita Moskovasta? Älä viitsi valehdella.
>>Moskova oli jo helmikuussa ilmoittanut Aarne Saariselle, Taisto Sinisalolle ja Arvo Aallolle sekä SDP:n edustajille Veikko Helle ja Kalevi Sorsa, ettei Kokoomusta saanut ottaa hallitukseen.<<
Tuohon Moskovatn ohjeistukseen Helteelle ja Sorsalle en muista törmänneeni tutkimuskirjallisuudessa, mutta kyllä demareita myös kauhistutti ajatus olosta hallituksessa kokoomuksen kanssa samaan aikaan, kun SKDL on oppositiossa. Se sama kauhu, jota osa keskustalaisista kokee, kun puolueensa on hallituksessa kokoomuksen kanssa ja perussuomalaiset ovat oppositiossa. SDP:llä oli riski hävitä sillä tavoin paitsi tulevat eduskuntavaalit, myös monet ammattiyhdistysvaalit.
Eli tämä oli puppua. Suomeksi sanottuna. Odotan linkkiä tai viitettä.
>>Moskova oli jo helmikuussa ilmoittanut Aarne Saariselle, Taisto Sinisalolle ja Arvo Aallolle sekä SDP:n edustajille Veikko Helle ja Kalevi Sorsa, ettei Kokoomusta saanut ottaa hallitukseen.<<
Kekkonen oli tuossa vaiheessa vielä sen verran järjissään, että laittoi Holkerin selvittämään 1979 vaalien jälkeen voisiko vaalin voittajan johdolla muodostaa enemmistöhallitusta. Vai väitätkö Moskovasta tulleen ohjeen, että Kekkosen pitää nimetä Holkeri hallitustunnustelijaksi?
Muut puolueet eivät suostuneet Holkerin ja Kokoomuksen hallituskumppaneiksi, ja niin SDP:n johdolla Moskovan ohjeistamana ryhdyttiin muodostamaan kansanrintamahallitusta. Keskusta oli hyvin vastentahtoinen jatkamaan SDP vetoista politiikkaa, ja vasta pitkän suostuttelun jälkeen hyväksyi hallitukseen osallistumisen.
Kaikki tuo on muistissamme ja helposti dokumenteista tarkastettavissa, olemehan eläneet tuota aikaa aikamiehinä. Vai olitko sinä silloinkin vielä pikku pojankloppi, ja nyt viihdekirjoja lukeneena löytänyt "valaistuksen" noihin tapahtumiin.
Muun muassa Virolaisen muistelmissa on tuo Moskovan ohjeistus myös demareille mainittu, samoin näiden kommunistien itsensä muistelmissa. Jopa viihdekirjailija Lehtinen on asian tuonut ilmi, ja kirjoittihan hän Virolaisen muistelmat!
Sorsan osuuden toi ilmi suorimmin Vladimirov, Sorsa itse vaikeni asiasta. Lipponen vihjaa myös omissa muistelmissaan asiaan, sanoo jotain että Helle ja Sorsa tapasivat Tehtaankadun edustajia, jonka tapaamisen pohjalta vahvistui tuo kansanrintamaa suosiva kanta. SDP ilmoittikin heti Holkerin saatua tunnustelijan tehtävän, ettei lähde mukaan mihinkään hallituskoalitioon jossa Kokoomus on mukana.
Keskustapuolue hannasi puhdasta porvarihallitusta vastaan (sehän olisi saatu kasaan jos vennamolaiset olisivat olleet mukana) ja niin SDP pääsi tavoitteeseensa, ja Moskovan toivomaan kansanrintamahallitukseen pääministeripuolueeksi.
Ok, kiitos noista lähdetiedoista.
Kyseenalaista kuitenkin, olisiko SMP lähtenyt mukaan hallitukseen, enkä usko, että Kekkonen olisi sitä huolinutkaan. Kokoomuksella, keskustalla, RKP:llä ja liberaaleilla oli yhteensä vain 97 paikkaa. Kristillinen liittokaan ei ollut juuri realistisempi vaihtoehto viidenneksi puolueeksi Israel-asenteensa vuoksi. Puolue myös vaati vaalikampanjassaan keskioluen vetämistä pois kaupoista ja aborttilain vesittämistä. Eri asia toki, olisivatko nuo asiat unohtuneet ministerisalkkujen vilskeessä ja jos olisi vielä uhattu joillakin vielä silloisilla kristinuskon ja valtion suhteen purkamisilla, joiden pelastamisella SKL olisi voinut pelastaa kasvonsa äänestäjiensä edessä.
Nimenomaan, vennamolaiset ja Kepu eivät millään mahtuneet samaan hallitukseen, ja tuskin SMP olisi Kekkosellekaan loppujen lopuksi kelvannut, Tehtaankadusta nyt puhumattakaan.
Puolueilla, SDP:llä etenkin, olisi tietysti ollut mahdollisuus lähteä asevelihengessä Holkerin/Kokoomuksen kanssa muodostamaan hallitusta ja tarvittaessa jopa ilman Kepua, mutta demarit kuunteli tuolloin puolueistamme tiukimmin Moskovan mielipiteet, jopa SKDL oli herkemmin erimielinen Moskovan velejespuolueensa kanssa. Näin SDP varmisti kaksi asiaa, itselleen tärkeän pääministerin paikan, ja Neuvostoliiton suosion. Eikä sovi unohtaa presidenttipeliä, joka sekin oli jo osa 79 hallitusratkaisua, ja sekin siis suosiollinen demareille tällä ratkaisulla jossa Koivistosta leivottiin pääministeri ja "varapresidentti".
Nuo mitään lähdetietoja olleet. Silloin pitää laittaa viite. Pelkkä maininta että jossain jotain luki ei riitä.
Hyvä neuvo myös itsellesi.
Käytännössä harva meistä omistaa kaikkia niitä kirjoja, joita on lukenut, jolloin täsmällinen lähdeviite tällaisissa spontaaneissa keskusteluketjuissa on mahdoton. Jos viitsisikin lähteä sivunumeroiden ja kustantajatietojen hankkimista varten kirjastoon, asia olisi sieltä palattaessa vanhentunut.
Älä puhu paskaa. En ole kenenkään muun kuin itseni nähnyt laittavan tänne asianmukaisia viitteitä.
Vain pari kertaa olet laittanut ja nekin siihen yhteen kirjaan, jonka omistat.
Älä valehtele. Olen laittanut useampaankin kertaan ja muistakin kuin Lehtisestä ja Rautkalliosta. Kaiva esiin viestit jos kiinnostaa.
Lue sitten vaikka Kekkosen päiväkirjoja vuodelta 1979. Nehän on kirjoitettu puhtaaksi sellaisenaan.
Kekkonen merkitsee päiväkirjoihinsa kuinka Tehtaankadulla ollaan valmiita hyväksymään Kokoomus hallitukseen. Tämä kirjattu jo ennen vaaleja.
Vaalien jälkeen, ennen hallitustunnustelijan nimeämistä, Kekkonen kirjoittaa, että "NL voi suhtautua myönteisesti siihen, että kokoomuslaisia tulee uuteen hallitukseen."
Vasemmistopuolueemme, SKDL ja SDP, pitivät yhteyttä Moskovaan puoluetasolla, siis NKP:n kanssa, siltä heille viestitettiin, että olisi parempi jatkaa kansanrintamalla. SDP otti tuon toiveen kirjaimellisesti. Kekkonen sen sijaan katsoi, löytyykö Kokoomukselle kumppaneita hallitukseen, olihan hän tietoinen ettei Neuvostoliitto tyrmäisi hallituskoalitiota jossa Kokoomus olisi mukana.
Kepussa oli toimijoita, mm. puoluejohtaja Virolainen, joilla ei ollut edes kotiryssää, eikä yhteyksiä Moskovaan, eikä näin ollen tietoa noista vihjeistä, joiden mukaan NL hyväksyy Kokoomuksenkin. Virolainen tulkitsikin väärin Kokoomuksen hallituksesta ulosjäämisen ja laukaisi juhannuspommin puheessaan yleisistä syistä. Kekkonen raivostui tästä ja katkaisi suhteensa Virolaiseen.
Todellinen syy Kokoomuksen ulosjäämiseen silloisesta hallituskuviosta on SDP:n tiukka EI SKDL ei olisi aatteensa pohjalta Kokoomuksen kanssa samaan hallitukseen mahtunut millään, joten demarien kanta oli lopulta se joka kaatoi 1979 Kekkosen yrityksen saada myös Kokoomus hallituspuolueeksi.
Edelleenkään ei viitteitä. Sitäpaitsi en pidä Kekkosen omia päiväkirjamerkintöjä välttämättä kovin uskottavina. Juristina hän osasi varmasti suojata selustansa.
Sinä et ainakaan niihin viisaampiin kuulu puskatrolli.
Miksi ihmeessä epäilet tietoa siitä, että kokoomus kävi Neuvostoliiton johdolle hallituspuolueeksi? Neuvostoliittohan oli saanut kokoomuksesta Harri Holkerin puheenjohtajuuden aikana uuden sylikoiran.
Kokoomuksessa oli kahta ilmaa suhteessa Kekkoseen - ja Neuvostoliittoon.
Jopa Honkaliittoon ryhtymistä arvosteltiin puolueen sisällä, esillä oli mielipiteitä, joiden mukaan kokoomuksen tulisi asettua Kekkosen taakse vuoden 1962 vaaleissa. Tätä näkemystä tulkivat mm. Hetemäki, Jussi Saukkonen, T.A. Wiherheimo sekä Edvin Linkomies, joka sanoi: ”Jos kokoomus nyt menee Kekkosen ehdokkuuden kannalle, saatte paremman Kekkosen”. No, Honkaliitto lopulta syntyi - ja kaatui.
Kokoomuksella oli aktiivinen oikeistosiipi, joka sai näkyvyyttä Aamulehden ja Uuden Suomen tuella. Tämä porukka sai Rihtniemen puolueen johtoon, ja Virkkusen 1968 presidenttiehdokkaaksi, jonka ankarasta kekkosvastaisesta vaalikampanjasta seurasi tunnetut reaktiot Kekkosen puolelta - ja niiden loppuhuipentumana poikkeuslaki. Kekkonen katsoi, että vaalikampanjassa oli tehty tyhjäksi hänen työnsä kokoomuksen eteen idän suunnalla.
Kokoomuksen välit Kekkoseen normalisoituivat kun puoluejohto 1970 luvun alkupuolella vaihtui, ja Kokoomuskin alkoi taipua poikkeusmenettelyyn presidentin valinnassa. Kokoomus ajoi kansanäänestystä, jota Kekkonen ajatusta muuten Kekkonen tuki, ja joka kaatui kun SKDL, SDP ja RKP vastustivat sitä. Olisihan se ollut tyylikkäämpi tapa hoitaa poikkeusmenettely kuin SDP:n ajama eduskunnan säätämä laki.
Kokoomusten Nuoret, johtajanaan Ilkka Kanerva, olivat sitten jo suorastaan kekkoslaista porukkaa. Sitä myöten, ja kun puolueen johdossa olivat mm. Holkeri ja Suominen, Neuvostoliitonkin vastustus Kokoomusta kohtaan väheni, ja se oli valmis hyväksymään puolueenn hallitukseen. Tämä oli myös Kekkosen tiedossa. Sen sijaan SDP Sorsan johdolla piti hyvin jyrkkää kantaa Kokoomuksen hallitusmahdollisuuksiin.
Juhannuspommin laukaisupäivänä Kekkonen muuten tapasi Kokoomuksen johtoa kuuluisalla lihapullalounaalla Marskin presidenttisviitissä. Arvatenkin tunnusteltiin josko hallitus, jossa pommin laukaissut kepu (vaikkakaan ei pommin laukaisija Virolainen) oli mukana, pitäisi vaihtaa. Se taisi olla viimeinen kerta Kekkosen aikana kun Kokoomuksella oli sauma hallitukseen.
Eli väität rivien välistä että poikkeuslaki johtui Virkkusen presidenttiehdokkuudesta. Prinsessamaisesti Kekkonen itse ei suostunut enää vapaissa vaaleissa ehdolle suututtuaan Virkkusen ja Vennamon 99 valitsijamiehestä. Eli vielä 12 vuoden jälkeen Kekkonen ei ollut koko kansan presidentti. En laske vuoden 1978 vaaleja vapaiksi muuta kuin nimellisesti.
Huvittavaa miten Kekkosuskovaiset selittävät kaikki aina parhain päin. Juhani Suomen "historiikissa" on juuri tämä sama vika.
Tuohon aikaan varsinaisia toisinajattelijoita eli Junnilaa, Ehrnrothia, Pitsinkiä ja Vennamoa lukuunottamatta "neuvostovastaisimpia" poliitikkoja taisivat olla SKDL:n Alenius ja Kivistö.
1978 vaaleissa Kekkonen ei suostunut yhteisiin vaaliväittelyihin. Sellaisessa alennustilassa maamme tuolloin oli. Luulisi aikalaisia hävettävän vähäsen.
Mielestäni Veikko Vennamo ei ollut neuvostosuhteissa toisinajattelija, ei ainakaan Junnilaan ja Ehrnrothiin verrattava.
No näinhän se oli. "Kekkosvastaisia" kaikki olivat. Itse asiassa Honkaliittokaan ei ollut toisinajattelija neuvostosuhteissa.
Kerro lähteesi. En ihmettelisi, vaikka näin olisi tosiaan ollutkin, mutta sitä ihmettelen, että olet ainoa, joka asiasta puhuu.
Ei poikkeuslaki johtunut Virkkusesta vaan Kekkosesta, oletko sinä todella noin nuija ettet tajua????
Kekkonen suivaantui agressiivisesta ja kekkosvastaisesta vaalitaistosta, kun vastapuolella ei uskallettu olla suoraan neuvostovastaisia, purettiin asia Kekkosen henkilöön käyvään kampanjaan.
Kekkonen siis ilmoitti, ettei ryhdy enää ehdolle seuraavissa vaaleissa. Puolueet - SDP:n johdolla muuten - alkoivat sitten 70-luvun alkuvuosina etsimään keinoja jolla Kekkonen saadaan jatkamaan tuosta ilmoituksestaan huolimatta. Kokoomus ajoi kansanäänestystä jolla tuo jatko olisi vahvistettu, SDP vaati eduskuntakäsittelyä ja lakia. Kepulle kävisivät molemmat. SDP oli vahvempi, ja niin mentiin poikkeuslakiin kansanäänestyksen sijaan.
Olisihan puolueilla ollut mahdollisuus asettaa omiakin ehdokkaita ja mennä ilman Kekkosta normaaliin vaaliin, mutta eipä löytynyt lopulta sellaisia päätöksiä. Kokoomus empi aika pitkään, mutta Holkerin, Suomisen ja Kanervan nuorisosiiven vetäminä hekin lähtivät poikkeuslain takaajiksi. SDP oli tässä vahvin vaikuttaja , samoin tietysti Kepu, jolle "oman" ehdokkaan jatko sopi hyvin. Lopultahan SMP:n hajoaminen, tai hajottaminen, takasi riittävän enemmistön poikkeuslain taakse.
Opettele ensin jonkinlaisia käytöstapoja. Palataan sitten asiaan kun lopetat "nuijittelun". Itse et tietenkään tajunnut mitä tarkoitin.