Suosittelisin nille, jotka ihastelivat täällä jonkun aikaa sitten Esa Seppästä hänen luennoidessaan Seinäjoella, tämän päivän Hesarissa olevaa Mikko Majanderin kirjoitusta Kekkoslogiaa perinneyhdistyksillä.
Kekkoslogiaa
Observer1
285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kekkonen on edelleen arka aihe. Häntä ei osata historian näkökulmasta käsitellä pelkästään historiallisena toimijana. On yhä niitä, jotka tuntevat jonkinlaista lojaaliutta ja suorastaan harrasta uskonnollista palvontaa maan isää kohtaan. Sitä joka pelasti meidät pahalta ja verjeli kauheuksilta. Kun asenne on tämänsuuntainen, toiminta nähdään vaihtoehdottomana, ainoana oikena toimintatapana.
Tähän antaa hyvän rinnasteen Klaus Törnuddin kirja, jossa puututaan mm. siihen, mikä erottaa puolueettomuuspolitiikan aktiivisesta ja rauhantahtoisesta puolueettomuuspolitiikasta. Edellinen oli Paasikiven luomus, jälkimmäisessä Kekkosella oli sormensa pelisssä.
Kritiikitön palvonta, usko ja ehdoton lojaalisuus ovat hivittäviä ja vastenmielisiä asioita. Näitä on kuitenkin historian sivu nähty ja Kekkonen on näistä Suomessa laimea versio, mutta samaa sukua kuitenkin. Se johti mm. siihen, ettei meillä voitu kysyä sitä, miksi ylistimme naapurivaltiota, joka jatkuvasti vainosi omia kansalaisiaan tappaen miljoonia.
Olen nähnyt Hitlerin viimeisistä päivistä Berliinin bunkkerissa tehdyn elokuvan "Perikato". Elokuva kuvaa myös Saksan viimeisiä päiviä toisessa maailmansodassa Berliinin osalta. Historiaa harrastavien lisäksi elokuvaa voi suositella kaikille. Se on loistava analyysi kritiikittömästä palvonnasta, uskosta ja ehdottomasta lojaaliudesta.
Klaus Törnuddinkaan kirjaa en ole lukenut, mutta luin tuon arvostelun HS:sta, ja sen perusteella kirja vaikuttaisi asiallisemmalta kuin Seppäsen kirja. Sitäkään ei ilmeisesti voida syyttää ainakaan asenteellisesta kekkosvastaisuudesta.
Minusta tuntuu, että minun kirjallinen kekkoskiintiöni on tullut täyteen; pitää tulla jotakin ihan uutta ja ihmeellistä, ennenkuin vielä jaksan aiheesta innostua. On niin paljon muuta ja mielenkiintoisempaa, tärkeämpääkin, kun mielestäni jo tunnen Kekkoseni perin hyvin, varmasti paremmin kuin nuo tämän saitin kritiikittömät kekkosfanit.
En muuten ole ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että Kekkonen olisi "laimea versio" tuollaisen kritiikittömän palvonnan kohteena; ei ollut sitä eläessään eikä näy olevan vieläkään.
Kolmannesta valtakunnastakin olen lukenut niin paljon, että en juuri mitään uutta usko sieltäkään hevin löytyvän, mutta tuo filmi lienee todella kiinnostava ihan Hitlerin henkilökuvauksenakin, mutta varmaan se syventää myös näkemystä noista traagisista tapahtumista. Aivan lähiaikoina aion katsoa tuon paljon kehutun elokuvan.