Tämä tyttö lähti, sanoi Annikki Tähti

Oli anopin lapsuuden leikkikavereia Viipurista, niin muistelen hänen usein maininneen. Lauleskeli jo lapsena ja viihdytti muita. Itse muistan lauluistaan parhaiten tämän Tarun Olavin linnasta.

Et kovin hyvin muista, koska se ei ole taru vaan balladi Olavinlinnasta. Taru vanha kertoo delfiinipojasta.

Olihan Annikki Tähti myös jossakin Kaurismäen elokuvassakin laulamassa. Hakukone muistaa nämä aina paremmin. Liekö hän esiintynyt maan ulkopuolella muutamaa kertaa useammin.

Annikin Monrepos ja Olavinlinnaballadi vievät muistot lapsuuden lauantai-iltoihin, kun putkiradiosta kaikui Lauantain toivotut. Tuttu usein soinut kappale avaa monia muistoja, esim. että kerran isä sanoi että vielä tänäänkin se pihlaja kohoaa muurin kyljestä kohti taivasta saaden voimansa neidon sydämestä. Surullinen ja liikuttavan todellinen pienelle tytölle ja mieluummin kuutelin muistelua Monreposta.

Annikki kierteli eläkeiässä laitoksissa mukanaan usein Aira Samulin ja säestäjä viihdyttämässä vanhuksia. Keikkaili autollaan ja lopulla yleisillä kulkuneuvoilla ja olisi uumoillut vieläkin keikoille senkin jälkeen, kun sai aivoinfarktin ja lonkkarepeämän. Poikansa toimi omaishoitajana sitten loppuaikoina. Katsoin telkkarista joskus ohjelman Annikki Tähdestä ja ennen infarktia ja siinä hän totesi, että mieli palaa kiertämään mutta kerran ne hänenkin reissut päättyvät. Ja nyt ovat sitten päättyneet. Iltalehden mukaan oli kai vieläkin haaveillut keikoista kun jalat kantavat päällään. On se kummaa että nuo keikkamuusikot ja näyttelijät eivät osaa pysähtyä ja jäädä paikoilleen. Niin se oli myös keikkatyöläisten kanssa, jotka kiersivät projektista toiseen NL:ssa ja sen romahtamisenkin jälkeen. Monet iäkkäät eläkeläismuorit vieläkin haikailevat aikoja kun reissailivat Kostamuksen, Tallinnan ja Moskavan rakennusprojekteilla. Se jatkuva liikkeellä olo menee jollain tapaa veriin. On sitten tylsää elää paikoillaan ja kehitellä uudenlainen elämä.