paniikkikohtaus lähestyy

ota kalja

Hengittelet rauhallisesti syviä henkäyksiä ja koitat sanoa itsellesi ettei ole mitään hätää, se on vaan tunne joka menee ohi, et kuoles siihen!

Tai mene vaikka kylmään/kuumaan suihkuun tai tee joitaki rauhoittavaa mikä se ajatuksesi muualle. Viimeisenä rauhoittava lääke (jos löytyy) eikä muu auta.

Netistä löytyy myös kaikenlaisia vinkkejä niihin hengitysharjoitteiden tekemiseen.

Sain itse vuosia sitten paniikikohtauksia ne tulivat usein bussissa tuntui siltä että olisi hypättävä bussista alas sillä siunaamalla hetkellä.Kerran niin teinkin mutta myöhemmin päätin etten anna pelolle valtaa vaan pakotin istumaan itseni paikoillaan puristin penkkiä ja kävin itseni kanssa tsemppauskeskustelua ja yritin hengittää mahdollisimman rauhalliseti.Kesti noin puolivuotta kun ei niitä enään tullut kun en antanut periksi.Olen huomannut myös että liika kahvin juonti lisäsi minulla ainakin kohtauksia.

Olet näköjään tullut paniikkikohtauksen kanssa palatalle! On sellaista tekstiä ollut seuraavat tunnit.

Pos.tiiv puoli asiassa on se että paniikkikohtaukseen ei kuole.

Itsellä pahimmat vei jalat alta eli tärisi jalat ja kädet ja jaloista lähti voimat. Ei kantanut enää. sydän löi nopeasti, ylihengitin (hyperventiloin) ja sen takia alkoi pyörryttää ja rintaan pistään kun vedin liian tiheästi happee sisään ja ulos, silmissä pimeni mutta en pyörtynyt. hapenotto vaan teki sellaista huippailua ja silmien pimentymistä. henkisellä puolella, kauhu, pelko, ahdistuneisuus, levottomuus ja huolestuneisuus.

Kohtaukset ruokkii toinen toistaan joten se joka pitää saada palanssiin on ajatukset kohtauksen aikana. Ensimmäiset kerrat vetäsin vain enemmän paniikkiin kun tajusin ettei jalat pidä yhtään enkä pysty käveleen kun jalat kauhusta "hyytelönä"

Myöhemmin kun kohtauksia tuli aina joskus niin opin jo hallitseen niitä. Siirtään ajatukset muuhun tai aloittaa jonkun aktiviteetin vaikka kohtaus päällä.

Tietoinen ajatustensiirto toimi. Joskus exälle sanoin että pölötä mulle ihan mitä vaan kunhan saat mut keskittyyn siihen pölötykseen niin sillä menee ohi. Se pölötti lokeista, fysiikan laesta, miten asennetaan tietokoneeseen lisää muistia. Mä kuuntelin ja paniikkokohtaus meni samalla hiljakseen ohi.

Kohtaus on psyykkinen joten se mikä klikkaa on päänsisäiset tunteet ja ajatukset. Ne on silloin suunnannut johonkin asiaan liian voimakkaasti ja saanut ne pyöriin jotain kehää josta seurannut pelkoa, ahdistuneisuutta ja huolestuneisuutta. Ne ajatukset pitää siirtää siitä kehästä johonkin muuhun.

Itse en ole vuosiin saanut kunnollista paniikkikohtauksia, mutta juuri eilen oli hetki kun huolestuneisuus ja murehtiminen löi yli ja se alkoi osoittaan ahdistuneisuushäiriön tasoista ahdistusta levottomana olona ja voimakkaana huolestuneisuutenaan.

Minun " paniikkikohtaukset" on vuosien varrella lieventyneet tuohon henkiseen levottomuuteen,ahdistuneisuuteen, huolestuneisuuteen ja hermostuneisuuteen.

Se mitä silloin ulospäin olen on todennäköisesti sitä että vaeltelen asunnossani levottomana eri huoneiden väliä, istun hetken ja nousen ylös ja taas liikeeseen, eli olen fyysisestikin rauhaton ja paikoillaan pysymätön. siihen liittyy silloin myös vaikeus keskittyä. Eilen aloittelin sata kertaa yhtä kirjaa, mutta en pystynyt keskittyyn ja rauhoittuun paikalleni sitä lukemaan kun levoton huolestuneisuus pakotti taas liikkeeseen.

Minusta silti ihan hienoa että paniikkikohtaustaipumukseni on lieventynyt tuollaiseen lievään ahdistukseen silloin kun on jokin ahdistava tilanne.

Saan kyllä varmasti järkyttävän uutisen kuullessani tai kohdatessani pelottavan uhkatilanteen paniikkikohtauksia elämässäni vielä usein, mutta sellainen varsinainen paniikkihäiriö on lieventynyt tuollaiseen

Siihen auttaa se että altistaa vaan itseään niille tilanteille hiljakseen mitä välttelee paniikkikohtauksen pelossa ja kohtauksen päällä ollessa tietoinen ajatusten ja huomion siirto kohtauksesta ja kohtausta edeltäneistä ajatuksista muihin asioihin.