Vapaa kilpailu kannattamattomaan

On syytä erottaa kaksi asiaa toisistaan. Toinen on se, että liiketaloudellisesti kannattavan yritystoiminnan tulokset jaetaan suoritukseen tavalla tai toisella osallistuneiden sekä yhteiskunnan kesken sovitun laskukaavan mukaisesti. Tämä ei ole täysin vapaata markkinataloutta, koska yhteiskunta hyväksytään osapuoleksi jopa osin sen laatimilla säännöillä. Yhteiskunnan osuus tässä näkyy siinä, että se kerää veroja ja siinä, että se on laatinut esim. työehtosopimuksen yleissitovuuslausekkeita lainsäädäntömme osaksi.

Toinen asia on sitten se, että vapaaseen markkinatalouteen ei kuulu kannattamattoman liiketoiminnan suosiminen ja kilpailun keinotekoinen vääristäminen. Ne ovat puhdasta suunnitelmataloutta. Yhteiskunta määrittää taloudellisen toiminnnan puitteet, markkinoilla on toissijainen osuus.

Lomarahat ja pekkaset eivät ole missään osana yritystoimintaa. Mainitsemasi edut ovat palkansaajien etuja, ei yrittäjien. Yrittäjät saavat lomarahansa ja pekkasensa yrityksen voittona. Yritys voi tietysti palkata omistajansa työntekijöiksi, jolloin lomarahat ja pekkaset tupsahtavat. Eli maatalousyrittäjien kannattaa perustaa yhtiöitä tai osuuskuntia ja pestauttaa sitten itsensä näihin työläisiksi.

Suomalainen yritystoiminta ei voi perustua sille, että palkkakustannuksia alennetaan. Seurauksena on deflaatio -niminen ilmiö, joka johtaisi koko talouden syöksykierteeseen. Suomalaisen kuten kaiken länsimaisen yritystoiminnan tulee hakea muotoja, joissa hyvinkin korkeilla palkkakustannuksilla etsitään kannattavuutta. Teknologiateollisuus on tästä konseptista hyvä esimerkki. Biotenologia on ehkä seuraava. Yhteistä näille länsimaisen yhteiskunnan kannattaville toiminnoille, on ihmisistä lähtevät innovaatiot. Niiden edellytyksenä on korkeatasoinen koulutus sekä tutkimus- ja tuotekehitykseen panostaminen. Kysymys on sellaisesta, jossa johonkin osa-alueeseen koulutetut ihmisaivot ovat tuotannon tärkein osatekijä. Kyse on kyvystä tuottaa jotakin uutta.