Hei
Olen ollut ahdistuja ja murehtija niin kauan kuin muistan, mutten ihan pikku asioista kuitenkaan. Ihmissuhteiden katkeamiset, vanhemmaksi tuleminen, kahden omaisen kuolema ja avioero, omaisen sairastuminen ja toimeentulo-ongelmat sekä talonrakennus, tuollaissa paketeissa, ovat saaneet mut ahdistumaan niin että ahdistus on lopulta purkautunut kolmasti vakavaan ahdistusvoittoiseen masennukseen, jossa ahdistus on tenhyt minusta jopa itsemurhalle alttiin. Mielialavaihtelut liittyneet muuten mielestäni stressiin (ärtyisyys, keskittymis ja uniongelmat, halu purkaa ahdistusta tekemiseen, ei mitään maanista haahuilua vaan teemistä) ja talvisin olen väsynyt niinkuin miljoonat muut. Hoitanut lapset, vaativat ja vastuulliset, työni, vanhukset, kiinteistön, parisuhdetta jne.
16 vuotta sitten minulle anettiin bipo-2. Nyt puoli vuotta tuntemani terapeuttini (jolle olen 100% avoin) ihmettelee ja sanoo että olen selvä ahdistumishäiriöinen enkä mikään bipo. Olenko syönyt valproaatit ja litot ihan turhaan? Tottakai mulla voi olla nuo molemmat ja vielä muutakin, mutta
Miten lähestyä lääkäriä (lääkäreitä), jotka sua harvoin näkee ja lukee äkkiä papereista että tuo on bipo, mun astellessa huoneeseen ??
Minusta bipo-2 oli 10-15 v sitten suosittu diagnoosi, olenkohan ylidiagnosoinnin uhri?
Asiallisia vastauksia (ja Kesälomaa) odotelleen, bp2
Olen ollut ahdistuja ja murehtija niin kauan kuin muistan, mutten ihan pikku asioista kuitenkaan. Ihmissuhteiden katkeamiset, vanhemmaksi tuleminen, kahden omaisen kuolema ja avioero, omaisen sairastuminen ja toimeentulo-ongelmat sekä talonrakennus, tuollaissa paketeissa, ovat saaneet mut ahdistumaan niin että ahdistus on lopulta purkautunut kolmasti vakavaan ahdistusvoittoiseen masennukseen, jossa ahdistus on tenhyt minusta jopa itsemurhalle alttiin. Mielialavaihtelut liittyneet muuten mielestäni stressiin (ärtyisyys, keskittymis ja uniongelmat, halu purkaa ahdistusta tekemiseen, ei mitään maanista haahuilua vaan teemistä) ja talvisin olen väsynyt niinkuin miljoonat muut. Hoitanut lapset, vaativat ja vastuulliset, työni, vanhukset, kiinteistön, parisuhdetta jne.
16 vuotta sitten minulle anettiin bipo-2. Nyt puoli vuotta tuntemani terapeuttini (jolle olen 100% avoin) ihmettelee ja sanoo että olen selvä ahdistumishäiriöinen enkä mikään bipo. Olenko syönyt valproaatit ja litot ihan turhaan? Tottakai mulla voi olla nuo molemmat ja vielä muutakin, mutta
Miten lähestyä lääkäriä (lääkäreitä), jotka sua harvoin näkee ja lukee äkkiä papereista että tuo on bipo, mun astellessa huoneeseen ??
Minusta bipo-2 oli 10-15 v sitten suosittu diagnoosi, olenkohan ylidiagnosoinnin uhri?
Asiallisia vastauksia (ja Kesälomaa) odotelleen, bp2
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onpa sinulla ollut raskasta. Todentotta. Siihen olotilaan olisi saanut sovitettua puolet mielenterveysdiagnooseista, jos lääkäri olisit käynyt eri lääkäreillä. Reagointisi asioihin on aika normaalia, kukapa ei vakavasti ahdistuisi ja masentuisi noin valtavasta kuormasta vaikeita tapahtumia.
Miksi sait juuri bipo-2 diagnoosin, sitä sopii ihmetellä todellakin.
Ei nykyään turhaan kyseenalaisteta psykiatriaa ja psykiatreja. Psykiatrit ovat kyseenalaistetun tieteen psykiatrian kyseenalaisia "lopputoteuttajia".
Sinulla ei ole ollut helppoa. Jollakin "pirunmoisella sisullako" olet rämpinyt eteenpäin ? Nostan hattua sinulle, että olet selvinnyt ja jaksanut vaikeitten vaiheitten yli !
Jostakin kirjasta luin, että kun potilas lähetetään kokeeksi viidelle eri lääkärille, lopputulos voi olla erilaisiakin diagnooseja. Psykiatria ei ole mikään täsmätiede. Jotkut epäilevät onko se tiede ollenkaan...
Kun saa väärän diagnoosin, saa todennäköisesti myös väärän lääkityksen.
Olet selvinnyt, ole onnellinen !
Hyvää elämää sinulle !
Lääkärit ei halua myöntää toisten tekemää diagnoosia saatikka omaansa vääräksi. Mutta jos et lähde taistelemaan papereissasi tulee aina lukemaan tauti mitä sinulla tuskin on ikinä ollutkaan ja nii mieti sitä.