Diagnoosin kyseenalaistaminen

Hei

Olen ollut ahdistuja ja murehtija niin kauan kuin muistan, mutten ihan pikku asioista kuitenkaan. Ihmissuhteiden katkeamiset, vanhemmaksi tuleminen, kahden omaisen kuolema ja avioero, omaisen sairastuminen ja toimeentulo-ongelmat sekä talonrakennus, tuollaissa paketeissa, ovat saaneet mut ahdistumaan niin että ahdistus on lopulta purkautunut kolmasti vakavaan ahdistusvoittoiseen masennukseen, jossa ahdistus on tenhyt minusta jopa itsemurhalle alttiin. Mielialavaihtelut liittyneet muuten mielestäni stressiin (ärtyisyys, keskittymis ja uniongelmat, halu purkaa ahdistusta tekemiseen, ei mitään maanista haahuilua vaan teemistä) ja talvisin olen väsynyt niinkuin miljoonat muut. Hoitanut lapset, vaativat ja vastuulliset, työni, vanhukset, kiinteistön, parisuhdetta jne.

16 vuotta sitten minulle anettiin bipo-2. Nyt puoli vuotta tuntemani terapeuttini (jolle olen 100% avoin) ihmettelee ja sanoo että olen selvä ahdistumishäiriöinen enkä mikään bipo. Olenko syönyt valproaatit ja litot ihan turhaan? Tottakai mulla voi olla nuo molemmat ja vielä muutakin, mutta

Miten lähestyä lääkäriä (lääkäreitä), jotka sua harvoin näkee ja lukee äkkiä papereista että tuo on bipo, mun astellessa huoneeseen ??

Minusta bipo-2 oli 10-15 v sitten suosittu diagnoosi, olenkohan ylidiagnosoinnin uhri?

Asiallisia vastauksia (ja Kesälomaa) odotelleen, bp2