Hei,
Olen tuntenut kaksi vuotta erään miehen. Olin itse tuolloin avioeroamassa ja hän alkoi jutella facessa ja kertoi että on itsekin eroamassa, kuulemma hirveä avioliitto ja haluaa lähteä mutta ei ole saanut ajoiksi lähteä mutta nyt vihdoin on tehnyt päätöksen. No, tyhmänä aloitin suhteen hänen kanssaan koska hän "rakastui" minuun niin paljon ja olihan hän (muka) eroamassa ja itsellänikin oli tuolloin vaikeaa enkä tajunnut mistä on kyse. Minun virheeni tämä, sen myönnän ja olen sitä katunut omasta ja hänen puolestaan.
Hän on työnarkomaani ja poliitikko. Ura, ulkoiset asiat ja kunnossa oleva ulkokuori on hänelle tärkeintä maailmassa, sen olen huomannut. Hän saattaa valehdella paljonkin asioita esim tiedotusvälineille mitkä eivät pidä paikkaansa. Minulle on kertonut toisin asiat ja olen nähnytkin että asiat on toisin mutta on sitten julkisuudessa puhunut aivan muuta. On mm sanonut minullekin että "valehdella saa kunhan se ei vahingoita ketään". Mitä helvettiä. Ulospäin ja "paperilla" kaikki näyttää hyvältä, mutta tiedän että on esim rahavaikeuksissa ja paljon oman elämän asioita hänellä hoitamatta ja sekaisin.
Olimme suhteessa noin vuoden kunnes minä sain tarpeekseni ja tajusin ettei hän eronnut eikä edes aikonut erota. Minulle kävi liian rankaksi se että tapasimme aina vain silloin kun hänelle kävi ja silloin kun minä olisin häntä tarvinnut, ei ikinä käynyt. Hänen vaimonsa myös säälittää. Vaimo ei käy töissä ja elää täysin miehen rahoilla ja varassa. Sanoin, etten halua olla suhteessa enää ja että kaikille on parempi että se loppuu. Hän muka tämän ymmärsi ja "luopui" minusta. Kuitenkin edelleen vähän väliä laittaa viestejä että olen "rakas" ja rakastaa minua ja haluaa nähdä. Soittaa saman tien kun hän on esim paikkakunnalla ja haluaa tulla käymään, ilman ennakkovaroituksia. Kun minulle ei käy (en halua tai on muuta tekemistä) niin loukkaantuu. Ei siis tajua että suhde on ohi.
Kerran säälistä sanoin että no tule käymään, nähdään ja jutellaan niin hänelle ei muka sitten käynytkään. Ikäänkuin hän haluaisi pitää yllä illuusiota siitä, että minä rakastan häntä ja hän minua, ja käydä saamassa rakkautta hetken minulta silloin tällöin, "ylläpitää" kanssani jotain mitä ei enää ole, mutta ei halua kohdata minua ja sitä että mitään ei enää olekaan, pelkää varmaan sitä että minä haluankin keskustella enkä vain pelkkää seksiä (mitä hän taas haluaa). Eli tavallaan hän vain haluaa sitä että hänen tarpeensa tulee täytettyä, silloin kun hän tarvitsee, ja vain sillä tavalla kuin hän tarvitsee.
Jos loukkaannun hänelle huonosta kohtelusta ja ilmaisen loukkaantumisen ja suuttumisen niin hän vaikenee täysin. Saattaa ensin sanoa että "olet suuttunut" mutta ei edes kysy miksi saatikka pyydä anteeksi. Häviää vain pitkäksi aikaa ja sitten laittaa taas viestiä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja että kaikki on unohdettu. Jos hänelle tulee riitaa lastensa kanssa, ei pyydä anteeksi heiltäkään, on sanonut minulle että "en ole ottanut suuttuneeseen lapseen yhteyttä, kyllä ne sitten taas ottavat yhteyttä kun tarvitsevat rahaa".
Hänen perheensä on hänelle näyttelykappaleen tuntuinen. Kun lapsella menee huonosti, hän moittii heitä mutta kun hyvin, tuo sen voimakkaasti esille ja puhuu heidän saavutuksistaan. Tiedän että lapsilla on mm itsetuhoista käytöstä, masennusta ja uhkapeliongelmia, kuitenkin näyttävät ulospäin täydellisiltä. Puhuu vaimostaan rumasti puolisona mutta kauniisti lastensa äitinä.
Haluan hänestä eroon kokonaan. Hänen viestittelystään ja yhteydenpidostaan tulee kummallisen huono olo. Syy miksi en oikein pysty katkaisemaan kokonaan välejä, on se, että hän käyttää hyväksi itsesäälikorttia ja minun rakkaudenkaipuutani. Kuulemma minä olen ainoa joka häntä rakastaa (hän siis sanoo näin minulle) ja että on rankkaa ja vaikeaa (mutta ei halua tehdä asialle mitään eikä ratkaista ongelmia esim sitä että on kurja avioliitto edelleen) jne. Säälin häntä, en tiedä miksi. Jotenkin hänellä on minuun tosi vahva ote, en tiedä miksi. Tapaan muita ihmisiä ja minulla on hyviä ystäviä ja perhe, miehiäkin olen tavannut ja sosialisoitunut, mutta jotenkin tämä tyyppi tulee aina sotkemaan kaiken. En pysty sanomaan tarpeeksi suoraan että lopeta. Vaikka sanon joskus niin jonkun ajan päästä taas tunkee takaisin ihan kuin mitään ei olisi ollutkaan. On sanonut että "et pääse minusta eroon vaikka haluaisitkin" jne. Minulla on myös hyvä työ ja asema, luulen että minäkin olen hänelle hänen päänsä sisällä joku "saavutus ja näyttelykappale" vaikka minusta ei muut tiedäkään, jonkunlainen itsetunnon kohotusväline.
En tiedä mistä on kyse, mutta ahdistaa tämä ihminen ihan hiton paljon. Kommentoikaa.
Olen tuntenut kaksi vuotta erään miehen. Olin itse tuolloin avioeroamassa ja hän alkoi jutella facessa ja kertoi että on itsekin eroamassa, kuulemma hirveä avioliitto ja haluaa lähteä mutta ei ole saanut ajoiksi lähteä mutta nyt vihdoin on tehnyt päätöksen. No, tyhmänä aloitin suhteen hänen kanssaan koska hän "rakastui" minuun niin paljon ja olihan hän (muka) eroamassa ja itsellänikin oli tuolloin vaikeaa enkä tajunnut mistä on kyse. Minun virheeni tämä, sen myönnän ja olen sitä katunut omasta ja hänen puolestaan.
Hän on työnarkomaani ja poliitikko. Ura, ulkoiset asiat ja kunnossa oleva ulkokuori on hänelle tärkeintä maailmassa, sen olen huomannut. Hän saattaa valehdella paljonkin asioita esim tiedotusvälineille mitkä eivät pidä paikkaansa. Minulle on kertonut toisin asiat ja olen nähnytkin että asiat on toisin mutta on sitten julkisuudessa puhunut aivan muuta. On mm sanonut minullekin että "valehdella saa kunhan se ei vahingoita ketään". Mitä helvettiä. Ulospäin ja "paperilla" kaikki näyttää hyvältä, mutta tiedän että on esim rahavaikeuksissa ja paljon oman elämän asioita hänellä hoitamatta ja sekaisin.
Olimme suhteessa noin vuoden kunnes minä sain tarpeekseni ja tajusin ettei hän eronnut eikä edes aikonut erota. Minulle kävi liian rankaksi se että tapasimme aina vain silloin kun hänelle kävi ja silloin kun minä olisin häntä tarvinnut, ei ikinä käynyt. Hänen vaimonsa myös säälittää. Vaimo ei käy töissä ja elää täysin miehen rahoilla ja varassa. Sanoin, etten halua olla suhteessa enää ja että kaikille on parempi että se loppuu. Hän muka tämän ymmärsi ja "luopui" minusta. Kuitenkin edelleen vähän väliä laittaa viestejä että olen "rakas" ja rakastaa minua ja haluaa nähdä. Soittaa saman tien kun hän on esim paikkakunnalla ja haluaa tulla käymään, ilman ennakkovaroituksia. Kun minulle ei käy (en halua tai on muuta tekemistä) niin loukkaantuu. Ei siis tajua että suhde on ohi.
Kerran säälistä sanoin että no tule käymään, nähdään ja jutellaan niin hänelle ei muka sitten käynytkään. Ikäänkuin hän haluaisi pitää yllä illuusiota siitä, että minä rakastan häntä ja hän minua, ja käydä saamassa rakkautta hetken minulta silloin tällöin, "ylläpitää" kanssani jotain mitä ei enää ole, mutta ei halua kohdata minua ja sitä että mitään ei enää olekaan, pelkää varmaan sitä että minä haluankin keskustella enkä vain pelkkää seksiä (mitä hän taas haluaa). Eli tavallaan hän vain haluaa sitä että hänen tarpeensa tulee täytettyä, silloin kun hän tarvitsee, ja vain sillä tavalla kuin hän tarvitsee.
Jos loukkaannun hänelle huonosta kohtelusta ja ilmaisen loukkaantumisen ja suuttumisen niin hän vaikenee täysin. Saattaa ensin sanoa että "olet suuttunut" mutta ei edes kysy miksi saatikka pyydä anteeksi. Häviää vain pitkäksi aikaa ja sitten laittaa taas viestiä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja että kaikki on unohdettu. Jos hänelle tulee riitaa lastensa kanssa, ei pyydä anteeksi heiltäkään, on sanonut minulle että "en ole ottanut suuttuneeseen lapseen yhteyttä, kyllä ne sitten taas ottavat yhteyttä kun tarvitsevat rahaa".
Hänen perheensä on hänelle näyttelykappaleen tuntuinen. Kun lapsella menee huonosti, hän moittii heitä mutta kun hyvin, tuo sen voimakkaasti esille ja puhuu heidän saavutuksistaan. Tiedän että lapsilla on mm itsetuhoista käytöstä, masennusta ja uhkapeliongelmia, kuitenkin näyttävät ulospäin täydellisiltä. Puhuu vaimostaan rumasti puolisona mutta kauniisti lastensa äitinä.
Haluan hänestä eroon kokonaan. Hänen viestittelystään ja yhteydenpidostaan tulee kummallisen huono olo. Syy miksi en oikein pysty katkaisemaan kokonaan välejä, on se, että hän käyttää hyväksi itsesäälikorttia ja minun rakkaudenkaipuutani. Kuulemma minä olen ainoa joka häntä rakastaa (hän siis sanoo näin minulle) ja että on rankkaa ja vaikeaa (mutta ei halua tehdä asialle mitään eikä ratkaista ongelmia esim sitä että on kurja avioliitto edelleen) jne. Säälin häntä, en tiedä miksi. Jotenkin hänellä on minuun tosi vahva ote, en tiedä miksi. Tapaan muita ihmisiä ja minulla on hyviä ystäviä ja perhe, miehiäkin olen tavannut ja sosialisoitunut, mutta jotenkin tämä tyyppi tulee aina sotkemaan kaiken. En pysty sanomaan tarpeeksi suoraan että lopeta. Vaikka sanon joskus niin jonkun ajan päästä taas tunkee takaisin ihan kuin mitään ei olisi ollutkaan. On sanonut että "et pääse minusta eroon vaikka haluaisitkin" jne. Minulla on myös hyvä työ ja asema, luulen että minäkin olen hänelle hänen päänsä sisällä joku "saavutus ja näyttelykappale" vaikka minusta ei muut tiedäkään, jonkunlainen itsetunnon kohotusväline.
En tiedä mistä on kyse, mutta ahdistaa tämä ihminen ihan hiton paljon. Kommentoikaa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Ehkäpä olet hänen salainen virkanainen, kun "sä olet niin virkanainen".
Täällä voi kyllä joutua ihan itsekin diagnosoiduksi, sillä jotain kummaahan sinussakin on, kun hänessä haluat jollain tasolla roikkua. Kenties omaa hyötykäyttöä ja pyrkyä paremmalle tasolle.
Hei
Pyydät diagnosoimaan tämän henkilön, mutta pitkässä viestissäsi varsin kattavasti "diagnosoit" itse häntä. Tärkeämpää minusta olisi nyt sinun itsesi diagnosointi tai paremminkin sinun tulisi miettiä nyt miksi haluat tätä kuviota ylläpitää. Juuri sitä tarkoitan mitä hauska nimimerkki konitohtoroikaneja mainitsee. Mainitset miehen olevan poliitikko ym. Saatko mahdollisesti omalle itsetunnollesi nostetta kun tällainen mies pyrkii seuraasi ? Mikä sinussa sallii itsellesi tällaisen kohtelun? On ihan ilmeistä ainakin tämän kirjoituksen perusteella, että sinun tarpeesi ja toiveesi eivät tällaisessa suhteessa toteudu nyt eikä tulevaisuudessakaan. Olet koukussa, ehkä olet jopa yksi monista naisista joita hän käyttää mielensä mukaan. En näkisi näin viestisi perusteella sitäkään, että sinä mitenkään kohentaisit hänen itsetuntoaan, tai tosiaan teitä voi olla vaikka kuinka monta jotka olette samalla tavoin hänen talutusnuorassaan. Mieti vakavasti mitä sinä saat tällaisesta, kuinka pitkään vielä haluat uhrata elämääsi toivottomaan ja epätyydyttävään tilanteeseen. Kuitenkin elämä on lyhyt ja jokainen kuukausi ja vuosi on ainutkertainen. Sinulla olisi mahdollisuus oikeaan parisuhteeseen ja täyteen elämään. Miksi suljet tämän mahdollisuuden itseltäsi pois?
Pappi Elisabet
yx yx kax, kerrot olinpaikkasi ja pikaisesti avuntarpeesi. Tulevat hakemaan sinut kyllä.
Sattuiko nyt kovasti nimimerkki: Slsn ? Totuuden näkeminen näyttää olevan harvojen ja valittujen taito, vilungin tekijät eivät koskaan historian saatossa ole kestäneet totuuden puhujia. Muinoin kivitettiin kivillä, nykyisin näemmä sanoilla.
Hei
Joidenkin pappien työhön kuuluu tämäkin eikä minun tarvitse sitä sinulle perustella. Kirjoituksesi kertoo aika paljon sinusta itsestäsi enkä koe tarvetta sen enempää edes jatkaa.
Voi hyvin!
Pappi Elisabet
Pappi Elisabet,
Vähättelet kirjoittajaa.
Persoonallisuushäiriöiselle jokainen ihminen, jokainen ihmissuhde on Egon nostattaja, itsetunnon kohotusväline. Onnettomista suhdetaidoistaan huolimatta häiriöinen on olemassa muiden hyväksynnän kautta, hänen "onnellisuutensa" vaatii ihmisiä tätä "onnellisuutta" todistamaan.
Menet ikävästi kirjoittajan henkilöön ylhäältä alaspäin. Hän on selkeästi itse jo tiedostanut suhteen ongelmallisuuden, vahingollisuuden.
Kirjoittaja toteaa henkilön olevan poliitikko ynnä muuta. En usko kirjoittajan saavan pönkitystä egolleen hämmennyksensä keskellä häntä henkisesti nakertavan ihmisen titteleistä. Henkilö nyt vain sattuu olemaan vaikuttaja, pinnallisesti pärjääjä. Niin on minunkin tuntemani persoonallisuushäiriöinen henkilö, jolle opin sanomaan ei vasta 30 vuotta sitä "eitä" pantattuani, pahaa oloa kärsittyäni.
Ymmärrän kirjoittajaa. Toivon hänelle voimia lopulliseen irtiottoon.
Papille vielä: lasten ja nuorten kaikenlainen uskonnollinen tai ideologinen aivopesu, jonkin tietyn uskonnon tai aatteen syöttäminen heille totuutena ennen kuin he ovat kyllin aikuisia henkisesti päättääkseen itse, on sairasta. Se se vasta on juuri sitä. Kammottavampaa se, että yhä, vuonna 2017, valtaenemmistö tämän aivomankelin läpi kuljettuaan omaksuu heille syötetyn pupun, juuri mitään tai mitään kyseenalaistamatta. Sinä olet pappi täällä, jos olisit sattunut syntymään toisaalle, olisit kenties nunna tai imaami tai jotakin muuta. Kotoplaneettamme diagnoosi on ihminen, ihmisen diagnooseista uskonnollisuus eräs vaikeimpia. Tarpeeksi seurauksia nähty.
Pappi Elisabet on yläpuolellamme. Omasta mielestään. Tämä uskonnollisille ihmisille ominainen asennoituminen kanssaihmisiin kertoo pappi Elisabetista paljon.
Tai sitten ei pappi Elisabet olekaan uskonnollinen, mutta saa Egolleen nostetta papin tittelistä. Monissa auktiriteettiammateissa toimii ihmisiä vääristä motiiveista käsin. Ihmiset eivät kaikille ole vertaisia, kanssakulkijoita, vaan paimennettavia, ohjattavia olentoja, joiden eksyneisyyden ylle voi heitellä oman tietäväisyytensä (?) viittaa. "Me olemme savi, me kaikki olemme samaa savea", voisi tähän siteerata Jesajaakin.
Kiitos sinulle! Ymmärsit minua tässä aivan oikein, hänen asemansa ei ole minulle "mitään" , lähinnä pelottaa vain mitä tuollaiset ihmiset saavat aikaan tuolla tasolla tuollaisella toisia ihmisiä hyödyntävällä ajatusmallilla. Kiitos ymmärryksestä <3
Politiikkaan ei kannata sekaantua ellei ole valmis lehmänkauppoihin, valitettavaa, mutta totta. Minua pelottaa eniten ahdasmieliset ja ns. kaavoihinsa kangistuneet joko ajatusmaailmassaan tai teoissaan. Suosittelenkin ymmärtäjälle: voimiaAvaajalle tutustumista maailman uskontoihin , ennenkuin huutelee täällä aivopesusta yhtään mitään. Kalikka kalahtaa jne. vanha sanonta pitänee tässäkin kohtaa paikkansa. Tällä palstalla kannattaa pitää kirkkaana mielessä, että aihe on narsismi ja siten kirjoittajatkin ovat sen mukaisia ja täällä he buustaavat toisiaan.
Pappi Elisabet provosoitui.
Sinua ei näy palstan aihe kiinnostavan kun viitsit haastaa tyhjän tähden vastaajia.
Et ole ajatustenlukija.
Eihän tuossa mitään diagnoosia sen enempää tarvita ystävä hyvä kuin, että katsot itseäsi peiliin ja tajuat, että se mies on NAIMISISSA, eikä sinulla pitäisi olla mitään oikeutta häneen, eikä arvuutella hänen "diagnoosiaan" EI niin minkäänlaista luuloa, että sinulla edes olisi OIKEUS miettiä mikä vika miehessä on, vaan vika on yksinomaan sinussa. Jos naiset eivät mahdollista tuollaista huoraamista, niin eipä niitä perheitä ja sydämiä särkyisi.
Jotenkin oksettaa tälläinen nykypäivän huoraaminen, kun sitä pidetään näin itsestäänselvyytenä, että ihmetellään ja diagnosoidaan muita, ja toisen varattua, mutta ei älytä ollenkaan katsoa sinne peiliin. Selityksiä riitää "voi, olen niin heikko" "hänessä on kummaa vetovoimaa" "hän saa puheillaan minut tuntemaan itseni tärkeäksi" Voi hyvänen aika!
En voinut lukiessani taas kuin vain ihmetellä ja purra hammastani, että mikä ihme naisia vaivaa. Onko tosiaan niin, että kun on liian hyvin asiat, niin sekään ei kelpaa, vaan pitää hakea sitä jännitystä, dramatiikkaa ukkomiehistä ja huoraamisesta. Eikä edes osata hävetä. Ei mietitä vaimoa, tai jos hetken tulee mieleen pieni sääli, niin viis siitä, onhan se mies kertonut kuinka kulahtanut se vaimoraukka jo on, ja suhde kyllästyttää. Entä lapset. Eikö yksistään jo se pitäisi herättää naisten aivot toimimaan, että ukkomies on ISÄ ja hän häpäisee sekä itsensä, lapsensa, vaimonsa ja koko perheensä. Kuinka voit edes arvostaa tuollaista miestä niin, että päästät hänet lähellesi, viet hänet sänkyysi ja vielä annat hänen pitää sinua vallassasi. Saati miten et arvosta itseäsi tuon vertaa enempää.
Diagnoosi. Petos, pettäminen ja huoraaminen. Tee palvelus ja kerro miehen vaimolle tästä miehestä. Se on vähin mitä voit vielä asian korjaamiseksi tehdä.
Niin ja toivoisin ettet puhuisi huoraamisesta koska en ole suostunut tapaamaan eikä seksisuhdetta ole ollut vuoteen.
Edellinen ei ole puhunut mistään.
No tiedän!! Olen ihan säälittävä ihminen kun olen tässä kuviossa. Minä käyn terapiassa ja yritän päästä eroon tällaisesta, minussa on paljon vikaa. Mutta miksi HÄN tekee näin? Ei jätä rauhaan. Meillä ei ole ollut seksiä yli vuoteen, koska en ole suostunut enkä halunnut, mutta hän silti ottaa yhteyttä koko ajan.
Ja varmasti on monta muutakin naista, en todellakaan usko olevani ainoa. Enkä hetkeäkään epäröisi jos sattuisi hyvä mies kohdalle, ja jonkun aikaa olikin, enkä silloin pitänyt tähän yhteen mitään yhteyttä.
Ai MIKSI?
Minusta tuo on erittäin hyvä kysymys.
Narsistit ja psykopaatit menestyvät paitsi rikollismaailmassa niin myöskin politiikassa. Ne kyynärpäät ne kyynärpäät.
Uskon sinun osuneen tismalleen oikealle palstalle.
Jos todella tahdot tietää miksi, joudut väistämättä sukeltamaan pintaa syvemmälle.
Voit aloittaa vaikka tästä.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html
"Toisin kuin yleisesti luullaan, narsisti ei rakasta itseään, vaan sitä heijastusta itsestään, jonka hän näkee muissa ihmisissä. Itse asiassa hän on tämä heijastus. Muut ihmiset ovat hänelle peilejä, joista hän toteaa olevansa olemassa. Mutta peilin pitää näyttää sopiva kuva - tai edes jotakin. Siksi narsisti ottaa muut ihmiset vahvaan pihtiotteeseen."
Toivotan sinut omasta puolestani tervetulleeksi mukaan pohtimaan ja oppimaan.
Siis haloo. Älä vastaa, merkkaa se numero niin, ei siis nimellä. Ihan kaikki kanavat, mitä kautta lähestyy, ei minkäänlaista elettä, ilmettä, kontaktia. Käsittele kuin hän olisi ilmaa naama peruslukemilla. Ja ainahan voi kokeilla teemalla painu v..un, sinne kuulut. Jos on halua, niin on myös tahtoa, varsinkin, kun ette asu saman katon alla.
Hei
Et sinä ole mielestäni säälittävä eikä asia paranekaan sillä, että syyttelet itseäsi. Mutta fokuksen tulisi nyt olla sinussa, ei tuon miehen tekojen ja persoonan pohtimisessa. Se, että mietit ja pohdit jatkuvasti hänen vaikuttimiaan, kertoo juuri siitä kuinka olet hänen otteessaan. Kyse on riippuvuudesta. Nähdäkseni siihen ei auta muu kuin totaalinen kieltäytyminen kaikista kontakteista. Se ettet siihen ole vielä kyennyt, kertoo voimakkaasta riippuvuudesta. Onneksi sinulla on se terapia niin ajan mittaan ehkä onnistut pääsemään eroon tästä. Jälkeenpäin voit katsoa tätä ajanjaksoa ihmetellen, mitä oikein näit tällaisessa pyörityksessä ja tuossa ihmisessä. Mutta se vaatii työtä ja vaivannäköä, psyykkisen kivun sietämistä kun osa sinusta kuitenkin haluaisi olla yhteydessä tähän ihmiseen.
Pappi Elisabet
Et voi tietää, mitä aloittaja tulevaisuudessa ajattelee.
Olet oikeassa Elisabet, jossain mielessä varmastikin olen hänestä riippuvainen ja hän osaa käyttää minulle heikkoja kohtia. Jotenkin sorrun välillä huonona hetkenä ajattelemaan että hän välittää minusta vaikka se ei millään perusteella tietenkään pidä paikkaansa. Minun pitäisi saada itseni tajuamaan että pitää ehdottomasti päästä eroon hänestä kokonaan. Välillä onnistun pitkiäkin aikoja olemaan vastaamatta mutta välillä sorrun :(
Minulle narsismiin sairautena tutustuminen on toiminut väylänä ulos narsistin pihitotteesta. Kun olen ymmärtänyt sen, että narsisti on kuvajainen, oman näytelmänsä lavaste ja naamio jonka takana ei ole ketään, on ihastus muuttunut kauhistukseksi.
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Vaknin.html
"Toisin kuin yleisesti luullaan, narsisti ei rakasta itseään, vaan sitä heijastusta itsestään, jonka hän näkee muissa ihmisissä. Itse asiassa hän on tämä heijastus. Muut ihmiset ovat hänelle peilejä, joista hän toteaa olevansa olemassa. Mutta peilin pitää näyttää sopiva kuva - tai edes jotakin. Siksi narsisti ottaa muut ihmiset vahvaan pihtiotteeseen"
Narsisti osaa hivellä ihmisen haavoittuneita kohtia käyttäen valheellista mystiikkabalsamia...
Kun on tajunnut, mikä narsisti on ja ettei siihen ole parannusta, ei se narsistikaan enää jaksa kiinnostaa.
Ihmisen mieli on hämmästyttävän kummallinen ja minäkuva on ihan oma erikoisjuttunsa. Mikä se todellinen itse sitten on ja millainen se on? Sitä ei voi löytää mistään. Se näyttäytyy mielessä nopeana välähdyksenä, sisältäen milloin mitäkin asioita jotka liittyvät siihen hetkeen ja ruumiin tai mielen toimintoihin. Se on joka kerta erilainen. Toisten ihmisten kautta ihminen muodostaa (luonnollisesti) minä-käsitystään. Se "oma itse" on monella kummallisella tavalla illusorinen ja harhanomainen juttu, koska sitä ei löydy mistään kehosta eikä mielestä. Se on vain ajatus. Ajatuskuva. Jokaisella on myös "sinusta" erilainen kuva päässään. Et voi edes tietää millainen se on. Buddhalaiset viisaat ovat kehittäneet satoja vuosia sitten "itsen" ja minäkuvien muodostumisen tutkimisen pisimmälle. Itse Dalai Lama on kirjoittanut analyyttisen itse-apu-kirjan "How to see yourself as you really are". Olen lukenut sitä jo 10 vuotta ja aina siitä aukeaa uusia näkökulmia tähän loppumattomaan illusoriseen prosessiin, eli konseptuaaliseen ajatteluun. Buddhalaisuudessa se tunnetaan "anatta" -periaatteena. Eli se tarkoittaa ettei mitään konseptuaalisella ajattelulla löydettävissä olevaa "itseä" todellisuudessa ole. Harhainen toiminta aiheuttaa myös kärsimystä itselle ja muille. Se on kaikki täysin loogista.
Psykologian tavoitteena taas on tehdä siitä rikkinäisestä henkilöstä toimiva henkilö, joten psykologian tavoitteenakaan ei ole mennä "totuudellisessa logiikassa" sitä pidemmälle.
Juttusi lie mitä ilmeisemmin keksitty, eihän ole laillista levittää tulkinnanvaraista tietoa toisen henkilön yksityiselämästä. Entä olisiko yleensä viisaan touhua kertoa laajasti koko Suomelle omasta yksityiselämästään ? Harkintakykysi ehkä petti ?
Ja kenestäkö "henkilöstä" on kyse?
Ja jos juttu on keksitty, niin sittenhän voit huoahtaa helpotuksesta.
Itse en voisi edes alkaa suhteeseen miehen kanssa joka on avioliitossa,siitä tulee vain ongelmia itselle,miehelle,hänen perheelleen,no jos haluaa elämäänsä hankaluuksia,siitä vaan.Maailmassa on paljon vapaita miehiä,ei kannata luulla että mies on heti eroamassa,varsinkin jos poliittisella alalla,kulissihan on tärkeää sielläkin säilyttää.Neuvoni on,hae vapaita,fiksuja ja rehtejä miehiä.
",hae vapaita,fiksuja ja rehtejä miehiä."
Kannattaa pakata kunnon eväät reppuun kun lähtee hakemaan...
Narsisti.
Se tarvitsee uhreja ja empaattiset pohdiskelijat ovat hyviä.
Jos et halua pilata elämääsi, pysy kaukana. Joidenkin elämän tämä on jo pilannut.
Sanoit,että sinulle tulee kummallisen huono olo. Haluat lopettaa kaiken yhteydenpidon.
Kuuntele tunteitasi. Ne kertovat sinulle jotain hyvin tärkeää siitä, mitä suhteessa toiseen ihmiseen saat ja mitä jäät kaipaamaan.
Ehkäpä haluaisit,että hän olisi oikeasti ja aidosti kiinnostunut tunteistasi sen sijaan,että hän väittää :"Nyt suutuit", eikä hän näe itsellään olevan mitään kypsään vastavuoroiseen ihmissuhteeseen kuuluvaa tarvetta selvittää, miksi olet suuttunut, pahoittanut mielesi ja jos sinua rakastaa, mitä hän voisi tehdä, jotta hänen rakkaansa ei kärsisi. Etenkin,jos hän ajattelisi,että hänen käyttäyymisensä olisi sinun "suuttumisesi" aiheuttamaa.
Voisitko kuunnella sisimpääsi ja selvittää, mihin sinun tarpeesi kuunnella ja antaa hyvää oloa ja ymmärtämystä perustuu suhteessa,jossa itse et toiselta vastaavaa tukea saa.
Joskushan me odotamme,että kun olen toista kohtaan hyvä ja ymmärtäväinen, hän jossain vaiheessa hän sitten antaa meille vastaavasti sitä,mitä me haluamme: esim.lohdutusta ja todellista välittämistä, jota nyt et häneltä saa.
Ko.mies on aikuinen ihminen. Hän itse on vastuussa omasta tavastaan kohdella toisia ihmisiä. Huomaamattaan hän kertoo omasta ihmiskuvastaan, joka poikkeaa sinun näkemyksestäsi ihmissuhteesta (lapset ottavat yhteyttä,kun tarvitsevat jotain, hän itse ei ota askeltakaan osoittaakseen toisenkin tavan lähestyä kuin hyötynäkökulman).
Sinä et voi häntä muuttaa. Voit vain itse miettiä, millaisia ihmisiä haluat elämääsi, kenen kanssa olosi on hyvä, ja minkälainen ihminen imee energiasi. Sinulla on lupa ja oikeus asettaa rajat, jota lähemmäksi et toista ihmistä, joka imee energiaasi, päästä.