Videoita Alfa Kentaurilta?

Radioastronomiassa käytetyissä interferometreissä vahvistus ei välttämättä ole kovin kummoinen eikä sen tarvitsekaan olla, sillä katseltavana on yleensä hyvin kirkkaita kohteita. Ilman riittävän suurta keräyspinta-alaa jää vastaanotettavan signaalin teho lähes absoluuttiseen nollapisteeseenkin jäähdytetyn vastaanottoelektroniikan kohinan jalkoihin.

Nykyisellään suurin rakennettu yhtenäinen mikroaaltoalueen antenni on Kiinan halkaisijaltaan 500 - metrinen radioteleskooppi. Sitä pienempi on Arecibon 300 - metrinen heijastin. Mainittu 53 - kilometrinen heijastin antaisi Kiinan antenniin verrattuna satakertaisen vahvistuksen eli 20 desibeliä lisää signaali/kohinasuhdetta. Arecibon antennilla on noin 70 dB vahvistus ympärisäteilevään antenniin verrattuna 2.4 GHz taajuudella ja Kiinan antennilla vastaavasti noin 75 dB.

Ne viimeiset desibelit suurilla suunta-antenneilla ovat todella kalliita.

ExB kirjoitti:

Radioastronomiassa käytetyissä interferometreissä vahvistus ei välttämättä ole kovin kummoinen eikä sen tarvitsekaan olla, sillä katseltavana on yleensä hyvin kirkkaita kohteita. Ilman riittävän suurta keräyspinta-alaa jää vastaanotettavan signaalin teho lähes absoluuttiseen nollapisteeseenkin jäähdytetyn vastaanottoelektroniikan kohinan jalkoihin.

Nykyisellään suurin rakennettu yhtenäinen mikroaaltoalueen antenni on Kiinan halkaisijaltaan 500 - metrinen radioteleskooppi. Sitä pienempi on Arecibon 300 - metrinen heijastin. Mainittu 53 - kilometrinen heijastin antaisi Kiinan antenniin verrattuna satakertaisen vahvistuksen eli 20 desibeliä lisää signaali/kohinasuhdetta. Arecibon antennilla on noin 70 dB vahvistus ympärisäteilevään antenniin verrattuna 2.4 GHz taajuudella ja Kiinan antennilla vastaavasti noin 75 dB.

Ne viimeiset desibelit suurilla suunta-antenneilla ovat todella kalliita.

Lue lisää

Hienot kommentit, kiitoksia!
Muistelin lähinnä Event Horizon Telecopen (ks. esim. http://news.nationalgeographic.com/2017/04/black-hole-event-horizon-telescope-pictures-genius-science/) tapausta, enkä huomannut tilanteen eroa Starshotiin nähden.

PS. Entä jos myös lähetin käyttäisi hyväksi gravitaatiolinssiefektiä? Kiertäväthän useimmat exotkin omia emotähtiään ja nanoluotain ehtisi varsin pian sopivalle etäisyydelle sellaisesta tehostaakseen hetkellisesti lähetystään.

Jos kummassakin päässä olisi 90 dBi:n antennit niin lopputuloksena olisi 180 dB:tä vahvistusta verrattuna ympärisäteilevään antenniin (ei suunta-antenni vaan samanlainen kuin esimerkiksi kännykässä). Etäisyyden kaksinkertaistaminen pienentää pinta-alaa kohti tulevan tehon neljäsosaan eli siitä aiheutuu 6 dB:n vaimennus. Yhden antennin tuottama 90 dB:tä vahvistusta vastaisi siis etäisyyden puolittamista 15 kertaa (15*6dB= 90dB). Kahdella samanlaisella vastakkain suunnatulla antennilla etäisyys puolitettaisiin 30 kertaa.

Matkan puolittaminen kymmenen kertaa on 1/(2^10) eli 1/1024 eli noin tuhannesosa alkuperäisestä. Matkan puolittaminen 30 kertaa on miljardisosa alkuperäisestä matkasta.

Yksi valovuosi on noin 9 460 000 000 000 km.
Neljä valovuotta on 37 800 000 000 000 km
Miljardisosa siitä on 37 800 km.

Kaksi gravitaatiolinssillä vahvistettua antennia vastakkain Alfa Kentaurin etäisyysvälillä vastaisi aika tarkkaan geosynkronisella radalla olevan satelliitin kuulemista maan pinnalla ilman suunta-antennia kummassakaan päässä. TV - satelliiteissa on tuolla yhteysetäisyydella suunta-antenni lähetyspäässä ja parabolinen suunta-antenni vastaanotossa. Yhteys ei siis olisi tuolloinkaan ongelmaton eikä yhteysnopeus kovin suuri.