En uskalla enää seurustella.

En ole hirveästi elämäni aikana seurustellut. 3 suhdetta kaiken kaikkiaan on ollut ja nyt olen 30 vuotias mies. Ensimmäisessä suhteessa rakastuin oikeasti ja hän sitten lopetti suhteen kun löysi paremman. Toisessa suhteessa taas en oikein koskaan kyseistä naista rakastanut, mutta kun suhdetta jatkui yli 3 vuotta ja asuttiin samassa asunnossakin, johon päädyttiin koska olimme aluksi kämppiksiä, niin aloin välittämään tästä naisesta, jotenkin velimäisesti. Suhde ei kuitenkaan toiminut, ja koin suhteessa suurta ahdistusta. Itse sen sitten lopetin, mutta välitän suuresti tästä ihmisestä ja ajattelen häntä vieläkin. Kolmannen naisen löysin netin kautta, mutta tämän kohdalla aloin huomaamaan, että en vain enää pysty aidosti keskittymään uuteen suhteeseen. Pistin sitten itse suhteen poikki ja välitän kyllä suuresti tästäkin naisesta ja monesti mietin että miten hänellä menee ja voisiko jotenkin auttaa häntä, kun hänellä ei silloin oikein mennyt hyvin.

Nyt olen siis siinä pisteessä että en oikein enää uskalla aloittaa uutta suhdetta, koska pelkään kaikkea sitä kipua ja tressiä mitä sen lopettamisesta seuraa. Jotenkin olen vaan muurannut sydämeni umpeen, koska pelkään että se saa vain uusia haavoja, mikäli päästän sen vapaaksi. Tämä ei vain rajoitu seurusteluuni, vaan tämä lasipallossa elämisen tunne on olemassa myös kaikissa ihmissuhteissani. Siskoni, äitini, isäni ja kaikki ihmiset ylipäätään ovat minulle jotenkin vain haamuja.

Ehkä tämä tilanne on jotenkin kehittynyt lapsuudesta lähtien, kun jo silloin isäni ei ollut minuun missään yhteydessä ja sitten kun oli, kerran 2 vuodessa puhelimitse, niin kertoi että minulle on jotenkin vaikeampi puhua kuin toiselle siskoistani, jolla on sama isä kuin minulla. Olin silloin lapsena ja nuorenakin todella hiljainen, joten tuo isäni huomio oli varmaan hyvin totta. Jotenkin otin sen vain silloin jotenkin omana vikanani. Äitilläni oli 3 lasta, joista olin ainoa poika ja siinä se lapsuus sitten jotenkin vain meni ja äitinikin oli minulle aina hyvin etäinen. En ole tähän päivään astikaan vielä käynyt hänen kanssaan yhtään merkityksellistä keskustelua. Isäni olen jo kokonaan pyyhkinyt elämästäni, koska kun kerran menin häntä tapaamaan (Tampereelta Rovaniemelle), niin hän kertoi ettei olisi halunnut edes hankkia lapsia äitini kanssa ja jotenkin yritti sillä pestä käsiään koko hommasta. Ymmärsin siinä ettei hän oikeasti halua olla missään tekemisissä.

Ehkä minulle läheisimmät ihmiset elämässäni ovat olleet siskoni ja pitkään asuin toisen siskoni kanssa samassa kaupungissa, jolloin kävin hänen luonaan kylässä joka viikko. Hän sitten kuitenkin valmistui ja muutti myös Lappiin, joka tuntui silloin aika pahalta. Näen häntä nyt kerran vuodessa, jos menen häntä itse Lappiin katsomaan. Toinen siskoni taas muutti ulkomaille, ja elää nyt täysin eri aikavyöhykkeellä, niin vaikka en häntä mitenkään voi enää nähdäkään, niin messengerin videopuheluidenkin järjestäminen on kanssa todella vaikeaa, kun hän periaatteessa nukkuua aina kun minä täällä olen hereillä.

Jotenkin kaikesta tästä on tullut vain sellainen tunne, että olen mies eteisessä - ihmiset kyllä kättelevät ja sanovat päivää, kun tulevat sisään, mutta sitten he jo menevätkin olohuoneeseen ja jotenkin itse jään yksin eteiseen. Ketään ei tunnut kiinnostavan jäädä eteiseen olemaan minun kanssani. Tästä kaikesta johtuen minulle on vain muodostunut sellainen väliinpitämättömyys ihmisiä kohtaan.

Jotenkin minulle on vain muodostunut käsitys, että näin se maailma vain toimii, ja tästä johtuen tavatessani uusia ihmisiä jotenkin alitajuisesti yritän pitää ihmissuhteet pinnallisina, jottei mitään syvempiä tunteita muodostuisikaan, ja yritän jotenkin alitajuisesti edesauttaa suhteiden päättymistä, koska ajattelen että ne päättyvät kuitenkin aikanaan, koska olen mies eteisessä. Ehkä maailma ei toimikaan näin, ehkä en olekaan mies eteisessä, mutta jotenkin on vaikea ylikirjoittaa elämäni aikana saamaani maailmankuvaa, koska näin tehdessäni tuntuu että toimisin jotenkin todellisuutta vastaan.

Jotenkin elätän vielä toivoa että jos hankkisin lapsia, niin ehkä voisin saada läheisen suhteen lapsiini, mutta tämä toivo kulkee yhdessä pelon kanssa, että mitäs jos näin ei tapahdukaan. Olen jotenkin jo hyväksynyt kohtaloni ja hyväksynyt, että näin asiat vain menevät. Uskon että monet muutkin ihmiset kokevat samoin ja että ihan oikeasti, näin se maailma vain toimii.

Näin viime yönä unen, jossa menin etsimään tätä naista, jonka kanssa aloitin kämppiksenä ja unessa ihmiset kertoivat, että hän oli kuollut. Heräsin uneen ja itkin. Ymmärrään, että suhteen toteutus tämän naisen kanssa on mahdotonta, mutta silti välitän hänestä suuresti - jotenkin haluaisin halata häntä voimakkaasti, ja kertoa miltä minusta tuntuu, mutta se varmaan vain häiritsisi häntä, hänen uudessa elämässään.

En oikein tiedä mitä tehdä - pitäiskö vain jatkaa lasipallossa elämistä, vai yrittää vielä ja jos yrittää, niin millä perusteella nyt asiat menisivät mitenkään toisin? Jaa'a..

3

455

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • saimane

      Kannattaa vielä yrittää. Olen kolmekymppinen nainen ja vasta nyt tapasin miehen, jonka kanssa oikeasti on jotain niin erityistä, että oksat pois. Se tapahtui kun vähiten sitä odotin tai en oikeastaan odottanut ollenkaan. En edes etsinyt mitään, koska olin jo niin varma, että en ikinä halua mitään keneltäkään. Ei tarvinnut miettiä uskaltaako hänelle kertoa itsestään ja tunteistaan ja kaikesta. Kaikki on vaan niin kohdallaan hänen seurassaan, että muurit joita ympärilläni oli, ei ole pystyssä hänen seurassaan.

      Anna mahdollisuus, jos tulee vastaan ihminen, joka näkee muurisi taakse ja välittää. Ja kerro pelkosi hänelle.

    • NäinkinVoiKäydä

      On sinällään ymmärrettävää että kokemuksesi ovat tehneet sinusta varovaisen mutta hyvä parisuhde vaatii aina sitä että siihen uskalletaan ihan oikeasti heittäytyä ja olla sen toisen kanssa kokonaisena ihmisenä. Nyt tuntuu että et pysty siihen ja sekin on vaikuttanut noihin aikaisempiin suhteisiisi.
      Itsellänikin oli aikoinaan vaikeuksia löytää parisuhdetta ja kaikki alut jäivät aina enemmän tai vähemmän "viritysten" tasolle. Sitten lopulta tajusin että en ollut koskaan ollut noissa suhteissa kunnolla mukana vaan suoritin niitä ikäänkuin ulkopuolelta ja toisaalta halusin liian paljon saada suhteen joten yritin myös sellaistan kanssa joista en ollut ihan aidosti kiinnostunut.
      Sitten kerran törmäsin ihan sattumalta baarissa yhteen naiseen. En yleensä juo alkoholia juuri koskaan niin että olisin varsinaisesti yhtään humalassa mutta tuolla kerralla olin poikkeuksellisesti juonut enemmän. Ehkä sen takia se normaali suojakilpi oli "alhaalla" ja jotenkin vain heittäydyin tilanteeseen. Äkkiä kaikki olikin jotenkin niin helpoa ja huomasin ensin vuodattavani elämääni tuolle ihan vieraalle naiselle, sitten tanssivan hänen kanssaan lähekkäin (en normaalisti edes pidä tanssimisesta) ja hetken päästä suutelevani intohimoisesti.
      No tuon voisi tietysti laskea vain humalan piikkiin (jota se osittain varmaan olikin) mutta yllätyksekseni kun tapasimme parin päivän päästä uudelleen niin oleminen hänen kanssaan oli edelleenkin aivan valtavan helppoa, juttu kulki kuin itsestään ja meillä oli valtavan hauskaa yhdessä vaikka emme tehneet muuta kuin vain kävelimme ympäriinsä tuntikausia.
      Siitä se lähti ja tämän suhteen kautta ikäänkuin löysin itseni ja sen rentouden jota en ajatellut itsessäni olevankaan. Nyt ollaan oltu jo vuosia naimisissa ja hyvin menee edelleenkin. Ja muistan edelleenkin olla kiitollinen tälle naiselleni siitä että hän sai minut kuorestani ja näytti että kykenen myös rakastamaan ja ottamaan rakkautta vastaan.
      Joten muista aina että myös sinä voit muuttua kun vain annat sille mahdollisuuden. Edelliset suhteesi ja kokemuksesi eivät määritä sitä millaisia tulevat suhteesi ovat ja millainen sinä itse voit niissä olla. Minullakin on ollut etäinen äiti ja isä enkä lapsena oppinut ilmaisemaan omia tunteitani kovinkaan hyvin. Silti on ollut mahdollista katkaista se ketju ja löytää se herkkyys itsestään ja myös näyttää se muille. Ja olla jollekin läheinen puoliso ja lapsilleen läheinen vanhempi. Kun tietää mitä ei ole itse joskus saanut, sitä osaa ehkä lopulta vielä aidommin sitten antaa että muut lähellä eivät jää siitä samalla tavalla paitsi.

    • Hei. Kyllähän negatiiviset kokemukset ihmissuhteissa jää helposti kalvamaan mieltä, ihan ymmärrettävää että pelottaa aloittaa uusi suhde tai ylipäätään tutustua uusiin ihmisiin. Ei siihen kai ole muuta ratkaisua kuin kokeilla kepillä jäätä, yrittää vielä. Kuulostat fiksulta mieheltä tämän kirjoituksen perusteella. Ja kuulostat siltä että välität/välitit perheestäsi, vaikka se olikin haastavaa. Itekin tiiän että tuolla jossain on paljon mukavia ja fiksuja miehiä, mut ei vaan osu omalle kohdalle. Vaikken kyllä toisaalta oo paljoa seurustellutkaan. Mutta toivottavasti sun asiat vielä järjestyy, pidetään peukkuja :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluaisitko nähdä

      Hänet alastomana?
      Ikävä
      74
      3350
    2. Hilirimpsistä

      Hyvää huomenta ja kivaa päivää. Ilmat viilenee. Niin myös tunteet. 🧊☕✨🍁❤️
      Ikävä
      201
      2882
    3. Nainen lopeta pakoon luikkiminen?

      Elämä ei oo peli 😔😟
      Ikävä
      25
      2740
    4. Älä elättele

      Toiveita enää. Ihan turhaa. Sotku mikä sotku.
      Ikävä
      49
      2658
    5. Olet täällä. Mutta ei minulle.

      Nyt olen tästä 100% varma. Satuttaa. T: V
      Ikävä
      22
      2544
    6. Kuule rakas...

      Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl
      Ikävä
      41
      2365
    7. Miten hitsissä ulosoton asiakas?

      On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1853
    8. Törmättiin tänään

      enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v
      Ikävä
      24
      1777
    9. Vieläkö sä

      Rakastat mua?❤️😔
      Ikävä
      38
      1654
    10. Kela valvoo lasten tilejä.

      Tämä isoveli Kela kyttää jopa lasten yli 200,- euron rahat jotka on melko varmasti lahjaksi saatu. Se vaikuttaa perheen
      Yhteiskunta
      149
      1501
    Aihe