Hoidosta kieltäytyminen

Liekö tuosta tehty tutkimusta tai jos lääkärillä on siitä tieto, niin miten avoimesti he siitä puhuvat. Ei kai se väärin ole jos ei hoitoihin lähde ja Jumalan tahto voi olla myös se ottaa hoidon ja paranee. Ihmiselle kun ei ole annettu toisen puolesta määritellä tällaisessa tilanteessa sitä Jumalan tahtoa.
Jos olet itse äskettäin diagnoosin saanut, niin voi olla alussa mahdoton ajatella edessä olevaa rankkaa hoitoa ja myös epävarmuutta, miten tulee käymään. Kun sokista selviää, niin hoitoon lähteminen ei ole enää niin raskasta.
Sinun kannattaisi varmaan jutella ja pohtia rauhassa.

Hän kieltäytyi hoidoista:

https://hymy.fi/terveys-hymy/erkki-paransi-keuhkosyopansa/

On tapauksia että on ollut pitkään masentunut, hautonut jopa itsemurhaa ja sitten on sairastunut vakavaan pitkäaikaiseen ja raskaita hoitoa vaativaan sairauteen, mutta sairauden myötä onkin herännyt taistelutahto ja halu elää. Sairaus toimikin potkuna uuteen oivallukseen.

Ei se lääketiedekään ole aina se viimeinen sana ja Jumalan sana ollenkaan. Erkin rohdot tepsi ja papan aika ei ollut vielä täysi.

Ei syöpä niin paha ole, mullakin kesti 5kk:tta joista 3kk:tta sairaalassa että saatiin syöpä kuriin, toki alkoi sapettamaan ainaiset sairaalassa makaamiset, jäihän "muistoksi" tunnottomat etu/taka puoli ja ikuinen (ehkä) kerta-katetrointi, mutta hyvä että edes omat jalat vielä kantaa...

Kyllä näitä on tullut eteen. Toimin kotisairaanhoidossa ja nytkin meillä on yksi asiakas joka sai kuulla sairastavansa kurkkusyöpää. Huonolta näyttää mutta vielä tarjottiin operaatiota ja hoitoja. On päättänyt että ei lähde niihin. Sanoi, että häntä "ei revitä". Oireenmukainen hoito sitten jatkuu. Kipulääkkeet yms.

Jokainen syöpäpotilas on lääketieteen syöpätutkimukseen osallistuva tutkimushenkilö. Miksi näin on? Siksi, koska syöpään ei ole vieläkään ideoitu täysin parantavaa uuta hoitomuotoa. Syöpäkasvain saadaan pois useissa tapapauksissa, mutta kerran syövän saanut saa sitten sen syövän kuitenkin uudelleen jossain vaiheessa elämässään.

Kertokaa kokemuksia, montako kertaa on uusinut, montako tuntemaanne henkilöä on manan majoilla vaikka hoidettiinkin syöpävapaaksi.????

Olen sairastanut rintasyövän. Keväällä sain puhtaat " paperit", ja toistaiseksi siis kaikki hyvin. Tiedän useitakin henkilöitä, joilla syöpä on todettu joskus yli kymmenen vuotta sitten eikä ole ainakaan vielä uusinut.
Kyllä hoidot antavat lisäaikaa ja elämää. Kävi aluksi itselläkin mielessä, että jos vaikka ei hoitoja ottaisi, mutta mielestäni on ajateltava myös muita, puolisoa ja lapsia, vaikka lapset jo aikuisia ovatkin. Ja eivät ne hoidot niin kamalia olleet. Usein kuvitellaan hoitojen olevan vielä jossain 80-luvun asteella, ja muistellaan jotain isoisoäidin kamalia hoitokokemuksia. Mutta nykyään hoidot ovat jo huomattavasti helpompia kehittyneen lääketieteen takia. On uusia kipu- ja pahoinvointilääkkeitä sun muita. Sairaalassa olin vain kaksi vuorokautta leikkauksen jälkeen. Kaikki muu hoitui kotoa käsin, siis sytostaatti- ja sädehoidot.
Ja tosiasia on myös se, että jonain päivänä me kaikki kuolemme. Joku kuolee syöpään, toinen johonkin muuhun tautiin ja joku kai vanhuuteenkin. Mutta kuolemalta ei säästy kukaan. Jos ei tule syöpä, voi tulla esimerkiksi joku liikuntakyvyn ja muistin vievä sairaus. Syöpä vie usein noepasti hautaan, mutta en usko, että olisi sen helpompaa, jos joutuisi makaamaan vuosikaudet halvaantuneena ja avuttomana jossain vanhainkodin kroonikko-osastolla.

sanisini,olen kanssasi aivan samaa mieltä. itse sairastuin rintasyöpään v.2010,leikkaukset yms tehtiin ,sytot/sädetykset.olen kiitollinen ,että olen saanut niin sanotusti jatkoaikaa elämälleni hoitojen myötä.