Kaikki vihaa rumaa

Siinäpä se onkin, että nykyään elämä on liian ulkonäkökeskeistä. On niin helppo haukkua ja mollata toista ihmistä, vaikkei tiedä, kuinka kaunis hän on sisimmältään. Vanhemmiten helpottaa. Tsemppiä sinulle. Kaikkein tärkeintä on, että koetat olla onnellinen vaikka pienistäkin asioista.

Nk.ruma voi tosiaan olla kiva ihminen, mutt kukaan ei edes halua oikeasti tutustua ulkoisesti rumana pitämäänsä henkilöön. Monet eivät edes pidä siitä, ett ulkoisesti epäviehättävä henkilö tulee juttelemaan heille, he vaivaantuvat ja lähtevät pois. Yritäppä siinä olla mukava, kun toiset kaikkoaa sun lähettyviltä, kun yrität mennä tutustumaan heihin tai sitten he käyttäytyvät kuin olisit pelkkää ilmaa heille.

Noinhan mulle on jo ikäni sanottu joten ei mitään uutta. Että kelpaako sanomasi tai jotenki tekisi mut tyytyväiseksi? No sillä ei ole enää merkitystä kun olen jo 50 vuotta kuullut haukkuja joten ei mitään uutta auringon alla. Ongelma on siis muilla eli ihmiset kokevat rumuuteni niin häiritseväksi, että mä en saisi liikkua ihmisten parissa lainkaan ja tämän olen kyllä ymmärtänyt jo ihan varhais murrosiästä asti.

Tiedän, että monet täällä eivät halua eivätkä kestä kuulla tällaisen naisen elämästä tai eihän sitä elämää siis ole mulla lainkaan. Tää mun rumuuteni on liikaa joillekin jo pelkästään näiden kirjoitusteni perusteella. Tiedän, että tuollaiset ihmiset eivät kestäisi sekuntiakaan ruumiissani ja ovat niitä jotka eivät ole varmasti elämässään kokeneet mitään vastoinkäymisiä vaan eläneet lähinnä koko ikänsä vaaleanpunaisessa pumpulissa.

Joidenkin lukijoiden ulkonäkö on sellainen, että yksikään ihminen eikä varsinkaan mies ole koskaan haukkunut vaan on aina ollut hyväksytty kaikin puolin koska ei omaa ulkonäössään mitään häiritsevää eikä virheitä. En osaa edes kuvitella millaista olisi olla sellainen normaalin näköinen, että ihmiset eivät inhoaisi ja vihaisi kaikkialla vaan olisi aina hyväksytty tai ainakin ihmisten tunteet olisivat edes neutraaleja. Mutta eipä nuo monet osaa kuvitella millaista olla tällainen rumilus kun kaikki ihmiset inhoaa, vihaa ja tuijottaa.

Mun kohdallani on AINA kyse yksistään ja pelkästään ulkonäöstä siis AINA. Mun kohdallani ei yksikään muuta asiaa kykene ajattelemaan kuin pelkästään tätä mun ulkonäköäni joten siksi kumpikaan osapuoli ei kohdallani pääse eteen päin.

>>>niin pitää tyytyä osaansa<<<

Mä olen tyytynyt osaani jo 50 vuotta. Se kaduttaa eniten kun annoin elämäni kulua näin pitkälle. Olisi pitänyt jo tehdä itsari nuorena, mutta koska en ole uskaltanut niin on joutunut vain kärsimään. Kuvittelin, että elämäni jotenkin parantuisi tai edes tasaantuisi rumuuteni suhteen kun annan ajan kulua, mutta EI, EI se ole paranutnut yhtään eikä muuttunut yhtään edes neutraalimmaksi, päinvaston, elämäni on mennyt yhä huonommaksi mitä kauemmin olen sitä venyttänyt.

Tottakai se rumuus lisääntyy entisestään mitä enemän aikaa kuluu. Elämä ei anna yhtään armoa rumalle vaan rankaisee rumaa naista läpi elämän ja sen rumuuden antaa todellakin lisääntyä ikää myöten. Olen saavuttanu jo niin hirvittävän ulkonäön, ettei tätä voi enää kestää eikä sitä kestä muutakaan. Ja se oma rumuus tuntuu todellaiin ihan fyysisestikin on epämiellyttävä ja inhottava olo. Onneksi on aina mahdollisuus lähteä milloin vaan täältä jos kykenee . . ja mulla se on työn alla lähiaikoina.