Olen kohta 30v ja koskaan en ole saanut kokea millaista on olla jonkun kanssa ja jakaa asioita, oikeasti tehdä asioita yhdessä, kulkea julkisesti parina. Minua on ainoastaan hyväksikäytetty ja nöyryytetty ja haukuttu. Olin rakastunut mieheen joka olikin naimisissa ja olinkin pelkkä seksilelu ja pelle jolle valehdeltiin ummet ja lammet ja sen jälkeen naurettiin kuin se olisi hyväkin vitsi.
Tiedän ettei tulevaisuudessa ole enää onnea minulle, siellä ei ole yhtään mitään. Kukaan ei voi oikeasti välittää minusta tai haluta olla kanssani. Kuukaudet vierivät enkä pääse enää takaisin valoon. Ainoa mistä pidän on nukkuminen. Herääminen on hirveää koska heti kun avaan silmäni ahdistus iskee. Vihaan elämää.
Tiedän ettei tulevaisuudessa ole enää onnea minulle, siellä ei ole yhtään mitään. Kukaan ei voi oikeasti välittää minusta tai haluta olla kanssani. Kuukaudet vierivät enkä pääse enää takaisin valoon. Ainoa mistä pidän on nukkuminen. Herääminen on hirveää koska heti kun avaan silmäni ahdistus iskee. Vihaan elämää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Elämä on joskus raskasta kun toivo loppuu, myös itselläni kävi näin aivan hiljattain ja minulla todettiin keskivaikea masennus. Itselläni kävi tuuri, että asia todettiin näinkin aikaisin. Ei ole tässä tarkoitus enempää puhua itsestä kuin on pakollista, mutta halusin vain sanoa, että tiedän ainakin osittain, mitä olet käymässä läpi.
Ihmissuhteet ovat haastavia ja monesti niihin kuuluu pettymyksiä, kun itsekkäät ihmiset ajattelevat ainoastaan omaa etuaan. Koin itsekin aika raskaasti juuri tuon, että tunnen elämäni ajalta ainoastaan yhden henkilön, joka ei koskaan ole satuttanut minua ja se tuntuu minusta vieläkin erittäin raskaalta ja väärältä.
Jos itse näkisit jotakin käytettävän hyväksi, niin nauraisitko itse uhrille vai pitäisitkö ennemmin tekijää naurettavana? Älä anna sen mennä sisimpääsi, että itse väärintekijä on sinulle nauranut ja sinua pilkannut. Hän on tehnyt ainoastaan itsensä naurunalaiseksi ja on jo tuhonnut oman parisuhteensa. On vain ajan kysymys kun hänen paskansa osuu tuulettimeen. Jätä se omaan arvoonsa ja keskity vain itseesi.
Sinun ei myöskään pidä vihata häntä, sillä jos vihaat jotakuta, niin tunnet vihaa ja pilaat vain oman olosi. Silloin jos tunnet rakkautta, niin tunnet rakkautta huolimatta siitä, onko toinen osapuoli rakkautta ansainnut vai ei. Tässä kohtaa sinun on ajateltava omaa hyvinvointiasi.
En voi muuttaa ihmisiä paremmaksi, enkä puhua maailmaa kauniimmaksi, mutta se ei tarkoita, etteikö asialle ole tehtävissä mitään. Se mitä sinun tulisi tehdä, on rakastaa ja hyväksyä itsesi. Kun opettelet ajattelemaan itseäsi myötätunnolla ja rakkaudella, sekä ystävystyt itsesi kanssa, niin löydät oman itsevarmuutesi uudestaan. Tähän et välttämättä tarvitse muita, mutta kannustavat ihmiset auttavat aina, jos sellaisia lähipiiristä löytyy.
Vasta kun voit itse rakastaa itseäsi, voi joku muu sinua rakastaa. Toinen asia joka kannattaa laittaa merkille on se keiden kanssa aikaa viettää. Älä valitse ympärillesi ihmisiä, jotka vaikuttavat sinuun negatiivisesti. Jos tuntuu siltä, että ympärilläsi olevat ihmiset ovat liian julmia, etsi uusia ystäviä paikoista jossa luulet olevan enemmän sydämellisiä ihmisiä.
Itse aion toteuttaa tätä omaa neuvoani hakeutumalla myötätunnon kehittämistä meditaation avulla harjoittavien ihmisten ryhmään ja toivon löytäväni sieltä ystävällisiä mukavia ihmisiä. Pienistä ihanista viattomista lapsista saa voimaa myös, mutta näistä ei tietysti täysipainoista aikuisen korvaajaa ole.
Olethan jo keskustellut asiasta lääkärin kanssa?
En ole puhunut kenenkään kanssa koska kuka jaksaisi kuunnella? Pari kaveria tietää tarinan tuon miehen kanssa mutta kukaan ei tiedä miten pahasti se satutti ja kellekään en asiasta pysty puhumaan. Lääkärissä en ole käynyt vielä. Eniten vituttaa se, että tuo mies elää yhä naisensa kanssa ja varmaan helvetin onnellisenakin, olin pelkkä vitsi eikä se tunnu miehellä missään että käytti vain hyväkseen yli puoli vuotta. Jonkinlainen paha ihminen on tämä mies, nyt vasta tajuan, mutta silti en jostain syystä pääse yli asiasta vaan aihe on valloittanut ajatusmaailmani. Olin joskus tosi rakastunut mieheen ja kuvittelin että vihdoin löysin jonkun. Nyt en löydä enää koskaan ketään, koska suurin osa miehistä paljastuu näiksi hyväksikäyttäjiksi ja pelkästään seksin perässä juoksijoiksi. En ole mitään muuta kuin seksilelu, en edes ihminen.
Miehet on miehiä. Naisilla on monesti epärealistinen, kaksijakoinen suhtautuminen miehiin: Toisaalta haluavat jännämiehen, toisaalta kiltin herrasmiehen. Joka noin ajattelee saa syyttää vain itseään naiviudesta. Herätkää todellisuuteen.